Kauden 2017-18 loppuanalyysit: Pitää parantaa

[ljpp]

Kausi on juuri päättynyt ja Kärpät pitää älämölöä Hakametsässä. Rautakorpi toisti varsinkin playoffien aikana mantraa pitää parantaa, tuttu muuten jo Marko Ojasen pelivuosilta, joten summaan nyt koko kautta rakentavan kritiikin kautta. Tämä on myös vastine @tapsu:n aikaisemmin näillä sivuilla esittämään mielipidekirjoitukseen koskien Rautakorven erottamista.

Kausihan oli lopulta hyvä, mutta molempien päätavotteiden suhteen kuitenkin epäonnistuttiin: CHL-menestys ja mestaruuden puolustaminen. Eli pitää parantaa ja tässä tulee:

• Maalinteko, tai laajemmin hyökkäysalueen hyökkäyspeli. Tilastotkin sen todistavat, kuinka maalinteko tahmasi läpi kauden. Playoffeissa Tappara kyllä rankaisi kun vastustaja teki virheitä, mutta vaikeudet alkoivat kun vastustaja ei tehnyt niitä. Kärppien hyökkääminen oli luovempaa, liikkuvampaa, vaarallisempaa. Tähän kytkeytyy myös YV-peli joka toimi syksyllä, sakkasi keväällä, piristyi Haapalan myötä ja lopulta tyrehtyi kokonaan. Muutama YV-kihaus olisi voinut kääntää finaalien tarinan.
• Rautakorven Tappara ei mielestäni arvostanut riittävästi runkosarjaa - tätä olen sanonut jo kauden aikana. Kotietu tappiin asti on yksi asia, mutta sillä luulisi olevan vaikutusta myös pelaajien itseluottamukseen. Runkosarjan tilasto ei valehdellut, sillä Kärpät suoritti sen paljon paremmin ja eroa oli myös finaaleissa. Runkosarjan voittajien menestyksestä playoffeissa on hyvät tilastolliset todisteet. Eli peli kuntoon aikaisemmin, eikä vasta kun on pakko.
• Finaaliputken kuudes kausi poikkesi sikäli edellisestä, että nähtiin vähemmän yksilölöiden loikkia pelillisesti uudelle tasolle. Ei oikeastaan yhtään sellaista next level esitystä? Muutamien kohdalla on perusteltua puhua jopa taantumisesta. Joukkueen sisäisestä toiminnasta emme tiedä, mutta katsomoon kauden rytmitys poikkesi edellisistä. Raikasta peliä nähtiin CHL-alkusarjassa, syksyn voittoputkessa ja playoffeissa. Tämä linkittynee pointtiin runkosarjan arvostuksesta.
• Tavoitellun pelitavan ja pelaajahankitojen välillä on mielestäni outo gappi. Jos ajatus on pelata nopeasti, niin miksi hankittiin useita isoja ja hitaita? Lopulta joukkueeseen jääneet kyllä suorittivat hyvin, mutta selkeästi tämän pelityylin ihannepelaaja on Junttila tai J-M Järvinen. Ja aikaisempiin pointteihin viitaten, Tapparan jalka näytti koko kauden otannalla enemmän raskaalta kuin raikkaalta, tuntemattomasta syystä. Kärpillä ei näyttänyt missään vaiheessa ja hyvin näyttivät silti jaksavan ja kestävän kuormitusta.
• On suorastaan törkeää ottaa yksilöitä esille tässä vaiheessa, mutta yksi juttu on mietityttänyt siirtorajasta lähtien. Olisiko Savinainen ollut saatavilla, kuten vahvoja huhuja asiasta liikkui? On tietysti upeaa, että tehdään yhteistyötä oman kasvatin Haapalan kanssa, mutta tavallaan myös kohtuutonta, että hän joutuu selkeästi puolikuntoisena merkittävän tulosvastuulliseen rooliin. Faktoista en tiedä mitään, mutta eihän Henkka ollut 20 minuutin kunnossa ja missasikin pelejä. Toivottavasti tämä palveli hänen valmistautumista uuteen yritykseen NHL:ssa.
• Pehmeät lähdöt playoff-sarjoihin. Tämä riesa on meitä vaivannut jo vuosia ja olen useasti sanonut, että joskus se vielä napsahtaa. Nyt kurottiin eroa Kärppiin kyllä, mutta ensimmäiset kaksi peliä hävittiin selkeästi.
• Rautakorven ei voi sanoa epäonnistuneen, koska tulos oli kuitenkin hyvä, vaikkakin tavoitteista vajaa. Pelitapauudistus oli lopulta oikea johtopäätös, sillä nimenomaan uudistajat pelasivat loppuotteluissa. Ensi kaudella nähtänee perässä hiihtäjiä yrittämässä samaa. Kollega Mannerille hän kuitenkin hävisi ja yllättävän selkeästi. Kärpät oli pelitavallisesti järkähtämätön alusta loppuun, vähävirheinen ja hyökkäyspelissä tehokkaampi - ja kaikki tämä lähtökohtaisesti heikommalla materiaalilla ja lopussa vielä pahasti varamiehisenä. Ja Rautakorvella on luonnollisesti sormensa pelissä kaikkien ylle listattujen pointtien kanssa.

Eli vaikka kausi oli lopulta tuloksellisesti hyvä, niin sitä parannettavaa on yllättävänkin helppo löytää. Kauden päätöshaastattelussa Rautakorpi tosin tähän viittasikin, koko organisaation tasolla. Analyyttisenä kaverina luotan hänen perkaavan päättyneen kauden luita myöten läpi ja odotan korjaavia toimia kaudelle 2018-19. Totuttuun tapaan kärkipelaajia lähtee taas muille maille, mutta runko on tässä vaiheessa erittäin hyvin kasassa. Finaaliputken jatkumiselle on kaikki edellytykset - josko vuoden päästä taas päätyyn asti?

[c_paaty]

Ehkä kautta leimasi tietynlainen tasapaksuus. Kukaan ei oikein loistanut, jos nyt ei täydellisiä floppejakaan tullut. Hieman viittaan myös vahvistuksiin. Kuusela oli lopulta aika yksin. Tiivistettynä, erittäin kovalla rosterilla finaaleihin ja hopeaa. Ei huono saavutus toki. Joku oli vaan laittanut dieseliä tankkiin ja se viimeinen “turbo-ruuvi” hieman puuttui koko kauden.

[gatecrasher (per aspera ad astra)]

Pika-analyysinä voisi jälkikäteen todeta, että uudistusprosessi oli ainoa ja oikea askel. Pelkällä trapillä ja viivelähdöillä maksimi olisi olleet välierät, koskien kaikkia joukkueita. Ja ensi kaudella tuo maksimi vain pienenee. Hienoa että Tappara lähti tälle uudistuspolulle.

[peterra]

Tiedän, että oikeasti pitäisi katsoa pelkästään omaa tekemistä ja siitä kaikki on kiinni. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että tuo pelitavallinen prosessi on käynnistetty ja Rautakorpi päätti tehdä sen tällä kaudella. Uskon aika vilpittömästi, että tuo tuottaa hedelmää vielä - ihan sinne päätyyn asti. Tosin turha sitä on nyt miettiä, kun ensi kausi tulee aikanaan. Valittu suunta on silti oikea ja se peli, jota tuossa pelattiin playoffseissa oli kyllä aika kovaa tavaraa.

Tästä kaudesta on pakko nostaa esille se, miten ikävää oli taas kerran kannattaa Tapparaa. Media on kimpussa koko kauden, lähes jokainen mahdollinen tuomio, joka on ns. kinthaalla kääntyi playoffseissa Tapparaa vastaan.

Tapparaa ei kyllä autettu ulkopuolelta tällä kaudella yhtään:
YV:tä oli vähän, tuomarit kohdistivat Tapparaan isoja virheitä, kurinpito epäonnistui playoffseissa.

Joukkueesta voi olla ylpeä, koska tällä kaudella Tappara pelasi viihdyttävää, laadukasta ja hyvää jääkiekkoa keväällä - tästä huolimatta kaivettiin kahvakortteja, sanottiin tuomareiden suosivan ja ties mitä. Josko Tappara saisi ensi kaudelle taas työrauhan - on hirveää seurata kausia, kun koitetaan koko ajan häiritä kaikilla eri tavoilla. Aika kova johto on Tapparassa, tuosta voisi joku provosoituakin.

[Rasse]

Olen lähes kaikesta samaa mieltä, paitsi Rautakorven onnistumisesta.

• Valmentajalla oli 60 kierrosta aikaa pistää peli toimimaan. Meillä ei mielestäni toiminut kuin hetkittäin läpi koko runkosarjan. Tunkkaista runkosarjan pelisuoritusta ei voi selittää pleijareihin valmistautumisella, verrokkina Kärpät joka ihastutti läpi runkosarjan ja vei pojan. Ihan oikeasti lopetin useamman runkosarjan pelin katsomisen kesken, syy tylsyys.

• Naapurin Penakin olisi saanut hopeaa tuolla miehistöllä. En myöskään pitänyt siitä että Rautakorpi a) ei näyttänyt juuri reagoivan mihinkään kauden aikana b) sanoi aina vastuun olevan vain pelaajilla. Ymmärrän että pelaajilla on vastuita, mutta niin on valmennuksellakin. Itse katson valmennuksen viaksi, jos koko joukkueellinen huippunimiä alisuorittaa maalinteossa koko kauden.

• Tämä maalinteon alisuorittaminen paistoi läpi tilastoistakin, eihän me edes lauottu. Jos vastustajan mokella on 15 torjuntaa niin ei ihme, että ei tule kuin 1-2 maalia. 30 torjuntaa pitäisi olla aina. Heräsi välillä oikein kysymys, että mitä meidän hyökkäjät yrittää kentällä, ei ainakaan maalia.

• Laukausten vähyyden lisäksi maskimiehen puute vaivasi koko kauden. Hankintakistalle.

• On toki poliittisesti korrektia kehua pelin jälkeen, kuinka hyvä vastus Jukurit tai Sport oli. Oma odotukseni tuollaisiin peleihin on kuitenkin hyvänä päivänä 6-1 voitto, ja niitä ei juuri nähty tällä kaudella.

• Myös se menee osittain valmennuksen piikkiin, että oikeastaan kukaan ei hypännyt kaudella tasoltaan ylemmäs. Sen sijaan alisuorittajia oli paljon.

• Pelaajia tuli ja meni, yhteistä oli lähinnä, että kaikki tylsyivät harmaavarpusiksi päästyään Tapparan paidassa kentälle. Tämäkin pitäisi ymmärtää, itse en ymmärrä.

• Ylivoimapeli ailahteli läpi runkosarjan, ja siihen oikeastaan meni mestaruuskin. Koko vuosi olisi aikaa laittaa tämä kuntoon mutta mitään kehitystä en nähnyt. Jos vastustaja pelasi aktiivista avta, meidän yv ei toiminut.

• Pelaajien asennepuoli, runkosarjassa ei näkynyt taistelutahtoa juurikaan. Puhuttiin virkamieskiekosta.

• Läpi kauden oli vaikea saada koko 60min onnistumaan. Nähtiin outoja sulamisia esimerkiksi.

Jos runkosarjan aikana toi tämä suuntaisia ajatuksia esiin, oli aina helppo dissata ja sanoa että odotas kun pleijarit alkaa. Noh, olihan siellä yllärinä Tepsin puhdas kaato. Mutta finaaleissa tuli selvästi esiin osa läpi kauden vaivanneista ongelmista. Itse näen tämän nyt niin, että ongelmat oli tiedossa hyvin pitkään ja niihin ei joko reagoitu tai osattu reagoida.

Positiivisena näen:

• Runkosarjassa positiiivisen kautta katsottuna onnistuttiin voittamaan paljon pelejä jatkoajalla ja se riitti kohtuulliseen sijoitukseen

• Pitkän runkosarjan jahkailujakson ja ketjujen väkisinpeluuttamisen jälkeen ketjumuutoksiin lopulta ryhdyttiin ja siitä seurasi lopulta hyvää

• Tappara osasi varautua pleijareiden mahdollisiin loukkaantumisiin ja pelikieltoihin sopivilla varamiehillä

• Kuntohuipun osuminen pleijareihin

• Pleijareissa nähtiin sentään asennetta ja taistelutahtoa osassa peleistä.

• Maalivahtipelin parantuminen pleijareihin, sekä tiettyjen uinuneiden pelaajien herääminen kevääseen, esim JMJ ja Peltola.

[peterra]

@Rasse

Rautakorpi a) ei näyttänyt juuri reagoivan mihinkään kauden aikana b) sanoi aina vastuun olevan vain pelaajilla.

Monta eri asiaa, joista olen eri mieltä. Sanotaanko näin, että reagoiminen ei ole lähtökohta yhtään mihinkään. Jos joutuu reagoimaan pelissä niin se tarkoittaa, että ollaan jäljessä lähtökohtaisesti. En minäkään pidä Rautakorven passiivisuudesta pelitilanteessa, mutta toisaalta hänellä on tapana löytää oikeita koostumuksia pelien välissä.

Tapparalle olisi riittänyt monellakin tapaa se, että Oulun 3. pelissä olisi saatu näkkileipä tippumaan jotenkin muuten kuin voipuoli edellä.

@Rasse

Naapurin Penakin olisi saanut hopeaa tuolla miehistöllä

Olisiko? Mielestäni TPS:llä ja IFK:lla oli ihan vertailtavat materiaalit ja eivät riittäneet siihen. TPS:llä jopa mielestäni parempaa monella tavalla kuin Tapparalla.

Naapurin Pena olisi hävinnyt varmaan puolivälierät, kun miettii, millainen henkilökohtainen kausi monella pelaajalla oli. Ei tuolla paljoa onnistujia ole ja Tappara joutui kasvamaan ja kipuilemaan koko kauden. Siihen nähden on pieni ihme, että pelattiin noin helkkarin hyvää kiekkoa finaalissa. Tapparalla ei ollut koko kaudella onnistuvia yksilöitä nimeksikään ja tää on itseluottamuslaji.

Paha on olla rento ja laittaa maalpaikassa kiekko 100 %:lla varmuudella sisään, kun koko kauden oot pommitellut pleksejä. Kyllähän Tapparassa näkyi onnistuvien pelaajien puute ja tietty ahdistuneisuus myös keväällä. Kärppien itseluottamus oli aivan valovuoden edellä meidän vastaavaa ja pelaajilla oli hyvä flow pohjalla. Senkin Tappara vielä sai hyydytettyä.

[tatesulo]

@peterra

Tästä kaudesta on pakko nostaa esille se, miten ikävää oli taas kerran kannattaa Tapparaa.

Pahoittelen että poimin yhden lauseen kokonaisuudesta. Ehkä ymmärrän sen erilailla kuin olet tarkoittanut. Minulle Tapparan kannattaminen ei ole koskaan ollut ikävää. On ylä- ja alamäkiä, tunteitten vuoristorataa, välillä jääkiekon ja Tapparan kannattaminen jää muiden asioiden varjoon, mutta ikävää se ei koskaan ole ollut. Ylpeä olen Tapparalaisuudestani, eikä kukaan tai mikään ulkopuolinen sitä voi muuttaa.

[Dynastia]

Edellä esitetty selkeää ja hyvää analyysiä kaudesta. Runkosarjasta voi antaa heikomman arvosanan kuin pudotuspeleistä, joissa kuitenkin päästiin lähelle kiitettävää. Mutta perusta pudotuspeleille luodaan kauden aikana ja ennen kautta, joten hopea on aika looginen väri koko kaudesta. Keskinkertainen runkosarja ja kuitenkin kohtuullisen hyvät pudotuspelit. Harhauttavaa voi olla, että vain jälkimmäinen jää helposti mieleen.

Jos jätetään ulkopuoliset odotukset, joita ei mielestäni tarvitse ottaa huomioon, täytyy kuitenkin todeta, että piippuun jäi vaikka hampaankoloon ei jäänyt. Jotenkin tukahdutettu tunnelma lieveni kyllä pudotuspeleissä mutta ei muuttunut riemukkaaksi peliksi, millä Kärpät ratkoi mestaruutensa.

Kilpailu liigassa kiristynee ja odotus on, että kärkiviisikko on valmiimpi ensikeväänä. Vaihtuvuus Tapparassa on suurta. Paljon siis jää pelitapamme hioutumisen ja valmistumisen varaan. Asioita on myös uskallettava katsoa ihan rehellisesti henkilö- ja mikrotasolle asti: mistä johtui se, että suoritus ei vaikuttanut aivan täydeltä ja jäi tunne, että kykyjä olisi kuitenkin ollut Kärppiä vastaan ottaa voittavakin askel.

Tämä varsinkin kun häviössämme oli tähän kauteen liittyviä systemaattiselta vaikuttavia puutteita (yv. pelikuviot, kärkimiehet) ja joukkueisiin kaudesta toisiin liittyviä systemaattiselta vaikuttavia puutteita (sarjojen aloittaminen, tunnetilojen pysymättömyys / vaihtelut so. 4-0 johtotilanteet tai otteluiden häviäminen 0-4 ja 0-6 finaalisarjan aikana 2016).

Pelkään, että loppuottelupaikka on vastusten vuoksi kova tavoite lähivuosina, jos pelitapaan ja sitä tukevaan mentaalipuoleen ei saada lisää kehitystä: tämä edellyttää oikeisiin asioihin tarttumista ja perustyötä mutta hyvää ei tule jatkossakaan helposti. Pelaajatyyppien on sovittava riittävässä määrin tavoiteltuun pelitapaan ja pelaajien on uskottava täysin valittuun konseptiin.

Tapparan mestaruuksissa on ollut jotain alistumiskynnyksen ylittäviä extrasytykkeitä: 2016 Pate ja 2017 Xavi & Juntunen. Nämä ovat saaneet joukkueen riemun syttymään tai raivon heräämään.

[Messi (Asuntoagentti myy kotisi)]

Lyhyestä virsi kaunis.
Ainoa asia joka mielestäni pitää löytyä, on pelitapa, joka kestää syksystä kevääseen. Nyt sitä muutettiin nopeasta suunnanmuutospelistä tuohon tiiviseen prosentti- tai mikä lie kiekkoon. Jukalla on nyt taas aikaa ajaa sitä sisään, jos näin parhaimmaksi näkee. Se on hänen asiansa, millai pelataan.
Toinen ainoa asia, jonka tosiaan haluan, on ison profiilin sena.
Ja vielä yksi ainoa asia on se, että me voisimme vieläkin parantaa tuota kitinäpuolta. Vähemmän kitinää---->enemmän kannustusta ja positiivisuutta.

[markanjatka]

Jokin yhteenveto ketju kaudesta olisi hyvä.

Mä en ole pettynyt. Harmittaa vähän, mutta en pettynyt. Mä olen ylpeä tästä jengistä. Siihen mihin pystyttiin venymään. Ei Tapparan tarina tähän kauteen pääty. Ei lähelläkään.

Meidän joukkuuesta nousi esiin taas loistavia yksilöitä, uusi tarinoita kirjoitettavaksi.

Jos joku tämän 6 vuoden ajanjakson jälkeen alkaa heittämään pyyhkettä kehään niin kannattaa mennä peilikaupoille.

Joukkue oli nälkäinen. Ihan varmasti jokainen kaveri halusi voittaa mestaruuden. Meidän joukkueessa oli kavereita jotka ei ole näitä pelejä ennen pelannut. Miettikääpä sitä.

Miettikää sitä, että tuskin kovinkaan moni seura saati fani pääsee KOSKAAN kokemaan tällaista matkaa.

Mitä olen oppinut? Vuodet kasvattaa, tappiot opettaa. Meillä on taas käsittämätön määrä kokemusta takataskussa. Ihan jokaisella.

Illan päätteeksi miettikää, että sinne jäi taakse 13 jengiä.

Pää pystyyn, kun ynnää plussat ja miinukset niin eiköhän kausi jää vahvasti plussalle. Ei sitä muista miten hyvältä voittaminen tuntuu jos ei välillä häviä!

Ihan oikeasti! Mulla on vahva tunne tulevista kausista. Tämä tulee olemaan vielä pitkään Tappara vs muut.

Kiitos. Minä siirtynen pikku hiljaa kesälaitumille.

[jani]

Tismalleen samaa mieltä. Peli näytti joskus tammikuun paikkeilla niin karmealta että vaikea oli uskoa et finaaleihin asti mentäis. Plussan puolelle kausi ehdottomasti jää. Mutta harmittaa, että koko kaudella pelaajat eivät saaneet parasta kaivettua. Pisteet jäi monella aika paljon ennätyspisteistä ja peli oli ajoittain todella sekavaa. Noh, se ei ole minun tehtävä pohtia mistä tämä johtui.

[Limutus]

Kaikista näistä viime kausien finaalitappioista tämä harmittaa kaikista vähiten, koska alkusarja meni telineissä ja sitten olikin jo veitsi kurkulla. Tässä ikään kuin ehti valmistautua jo vääjäämättömään kun veitsi oli Tapparan kurkulla neljännestä pelistä lähtien.

Pleijarimenestyksellä paikattiin myös aika paljon runkosarjan tahmeaa tarpomista, jolloin dumpattiin seisovilta jaloilta ajokoirakiekkoja päätyyn matsi toisensa perään riippumatta vastuksesta. Ja tämän tekemisen tulokset voi suoraan nähdä mielestäni runkosarjan pistepörssistä.

Ihan selkeää kiekollista sentteriä kaipaan sitten ensi kauden joukkueeseen, kun sellaista ilmeisesti yritettiin hakea markkinoilta siirtorajaan asti mutta ei vain tärpännyt. Mutta tämä kuulukoon tarkemmin seuraavan kauden rosterispekulaatioihin.

Nyt on aika taas omallekin kesälomalle kiekon ja keskustelupalstan suhteen. Palataan kannujahtiin ensi kaudella!

[Nuti]

Tapparan kausi oli jälleen hyvä. Finaalien pelaaminen jo kuudetta kertaa putkeen on todella kova suoritus.

Mestaruuden puolustaminen menestyksekkäästi on Liigassa, joka on tasainen sarja, paljon vaikeampaa kuin yhden mestaruuden voittaminen. (2000-luvulla siinä puolustamisessa ovat epäonnistuneet Jokerit, Tappara, HPK, JYP, TPS, HIFK ja Ässät.) Tuplamestaruuden jälkeen on vieläkin vaikeampaa saavuttaa tripla.

Pelaajat ja valmentajat ovat ihmisiä eivätkä robotteja. Huipulta on vaikea mennä ylöspäin. Joku Tapparan pelaaja taisi todeta 2016 mestaruuden ratkettua, ettei nyt enää tarvitse parantaa. Ja usein otetaan vähän takapakkia, että voidaan taas parantaa. Menestyminen on aaltoliikettä, välillä ylös välillä alas.

Rautakorpi otti vastaan tosi vaikean haasteen palaamalla kaksi peräkkäistä mestaruutta voittaneeseen joukkueeseen päävalmentajaksi. Vaikeinta lienee motivoida joukkue runkosarjan vähemmän merkityksellisiin peleihin, koska jossain pelaajien takaraivossa on odotus, että päästään pelaamaan niitä kevään tosipelejä.

On varmasti ihan oikein, että pudotuspelikevääseen valmistaudutaan runkosarjan pelien kustannuksella, kuntokuurit ja reenijumi ovat välttämättömiä, että ollaan iskussa sitten, kun sitä eniten tarvitaan. (Kärpilläkin oli voittojen suhteen vähän vaisumpi jakso Olympiatauosta melkein runkosarjan loppuun.) Mutta jälkiviisaana voi jossitella sillä, että treenattiinko Tapparassa ehkä liikaakin.

Tappara oli hyvä. Jukka oli hyvä. Ensi kaudella voi taas parantaa ja niin tapahtuu. Antakaa projektille aikaa ja luottakaa. Älkää tehkö sitä virhettä, että toivoisitte valmentajan vaihtumista! Tsemppiä ja yläviitonen Rautakorvelle! Terveisin tämmöinen lajia seuraava vaikka siitä vielä kovin vähän ymmärtävä nöösipoika.

[Tammos (Le)]

Avauspeli ja sen monet variaatiot toimivat hyvin.

Hyökkäysalueelta kuitenkin peräännytään ihan liian helposti kiekon menetyksen jälkeen. Tässä on se iso pelitaktinen puute, jossa ollaan pahasti perässä varsinkin Kärppiä ja Kalpaa, mutta muitakin joukkueita.

[coly]

Parantamista jäi jokaiselle osa-alueelle.

Lähden ehkä yllättävään suuntaa kohdistamaan kritiikkiä, mutta mielestäni joukkueen rakennus oli pielessä. On hienoa saada tollainen tähtisikermä Tapparan mittapuulla, mutta menikö homma loppujen lopuksi yli? Mielestäni roolit oli hakusessa ja pienempi vastuu ei selvästikään sopinut osalle pelaajista. Kemiläinen ja Lehtonen saivat niukasti vastuuta ylivoimalla, jälkimmäinen toki 2yv pääsi,mutta ehkä kiekollinen vastuu oli liian vähäistä mahdollisiin kykyihin. Tämä ei ole Kemiläistä vastaan suunnattu, mutta hänen tilallaan olisi pitänyt olla fyysinen peruspakki. Tällä osastolla taisi vauhtisokeus iskeä.

Hyökkääjissä osittain sama homma. Moni pelaaja joutui vahvuusalueensa ulkopuolelle. Repo ja Haapala vielä sisään kesken kauden, niin selvää on ettei kaikki saanut kenties ansaitsemaansa vastuuta. Hyökkäyksessä oli punainen lanka ehkä vielä enemmän hakusessa kuin pakistossa. Tälläinen tunne mulle tuli tästä pelaajarallista.

Jukka tuli ja tuliko myös kuuluisa treenijumi? Vaikka CHL:n vastustajia vähäteltiin, niin olihan pelaajien liike ja kehonkieli aivan eri tasolla noissa peleisissä kuin liigan alkaessa. Varsinkin uudet hyökkääjät tuntuivat menevän piippuun, Kärjellä myös pää siinä samassa ja pakkasi kamansa. Pitäisi oikein katsoa huvikseen tuolta alkukaudesta pelejä, mutta olihan Ojamäki ja Massi loppukaudesta liikkeen osalta aivan eri tasolla kuin tuolloin. Fakta on se, että kausi aloitettiin “ykkösketjulla” Kuusela-Kärki-Ojamäki. Harjoituspeleissä tämäkin ketju prässäsi kuin yleinen syyttäjä ja kaikilla oli kova liike. Mihin se kaikki voi kadota jossei jalkojen jumiin? Näistä yksi pakkasi kamansa ja toinen valahti 3-4 ketjuun. Lsiäksi Jasusta tuli nelossentterinä meidän ykkössentteri pitkäksi aikaa.

Uskon jumiin ja pelitavan uudistamisen tuoneen kroonisen ongelman jota onnistumisten puuttuessa ei kyetty paikkaamaan. Vastustaja Kärpät pelasi varmasti juuri sellaista kiekkoa mihin uskoin Tapparan ja Rautakorven pyrkineen CHL:n ja kauden alun perusteella.

Mä en tiedä fyysisestä harjoittelusta tuon taivaallista, mutta luulisi kauden aikana miehet saavan vetreiksi ja edes jotain räjähtävyyttä? Toisaalta sekin on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta, että nimenomaan uusilla kavereilla tuntui nimenomaan olevan liikkeen kanssa pitkään ongelmia. Massi nyt ei mikään raketti ollut koko kaudella, mutta hänelläkin fyysisessä preesensissä uskomaton parannus tuolta tammikuun jälkeen, samoin Ojamäellä. Ainoastaan Vittasmäki oli hyvällä jalalla päivästä yksi alkaen. Muilla selviä heittoja kauden aikana.

Parantamista jäi mielestäni joukkueen rakennuksessa roolien suhteen. Pelitavan muutos hyvästä ja toivottavasti jatkuu ensi kaudelle, myös saaden runkosarjaan onnistumisia ja viihdettä kansalle.

[Tammos (Le)]

Lisättäköön edelliseen, että joukkue näytti yllättävän väsyneeltä ja huonoliikkeiseltä suhteessa Kärppiin viimeisessä pelissä.

Tuolla rasituserolla, jossa Kärpät oli pelannut yli 3 viikkoa joka toinen päivä, ja kuormittanut muutamaa kärkipelaajaa aika hirveästi, ja kärsi vielä loukkaantumisista ja pelasi osin loukkaantuneilla pelaajilla, kuudennessa pelissä olisi yksinkertaisesti odottanut Tapparan luistelevan Kärppien yli.

Sen sijaan, useamman Tappara-pelaajan liike oli varsin vaisua.

[Paarma]

En näkisi Tapparan osaalta mitään väsymisen merkkejä, mutta finaaleissa puksutettiin sillä runkosarjan perisynnillä, että pyöritään ja hyöritään kulmissa komeasti, ja hyökkäykset päättyy puolustajan heittoon vastustajan maalille, polkkeisiin tai kulmaan. Ei vaan päästy sinne sota-alueelle, vaikka sitä energiaa olikin. Uskon että tämä oli Kärppien hyvyyttä enemmän kuin muuta.

Tuota seikkaa pitää parantaa!

[o.resthill]

Täytyypä yrittää itsekin laatia jonkinlaista loppuyhteenvetoa ja samalla käsitellä pettymystä näin kirjoittamisen avulla. Palstaa on toki luettu jo usean vuoden ajan päivittäin. Yritän olla vajoamatta liialliseen negatiivisuuteen.

Jos mietitään puhtaasti sijoitusta, niin pidän sitä jonkinlaisena yllätyksenä ottaen huomioon kaikki kauden aikana olleet vaikeudet. Myönnän, että tammi-helmikuun vaihteessa olin kohtalaisen varma siitä, että se lähtö koittaa tällä kaudella jo kvartseissa. Olin väärässä. Nyt tällä hetkellä tuntuu silti kyllä aivan uskomattoman pahalta. Paljon pahemmalta kuin etukäteen ajattelin. Luojan kiitos tuossa oli nuo kaksi voitettua vuotta välissä, mutta kyllä tässä taas muistaa, kuinka vaikeaa hopeaa on käsitellä. Kuukauden päästä osaa ehkä taas ajatella siltä kannalta, että minkälainen saavutus se kuusi peräkkäistä finaalipaikkaa oikein on.

Toimiston suuntaan jälleen suuri kiitos. Uskoisin, että tästäkin kaudesta tehdään kohtalaisen hyvä taloudellinen tulos, jolla mahdollistetaan jälleen hienon urheilullisen jatkuvuuden ylläpitäminen. Myös sellaisen pelillisen jatkuvuuden näkisin olevan tällä hetkellä melko hyvissä kantimissa. Tämä kausi saattoi tulla hieman liian äkkiä ja nyt tavallaan vielä maksettiin niitä muutoksesta aiheutuvia oppirahoja, joten pelitavan kehitystä voidaan arvioida paremmin vasta runkosarjan taas käynnistyessä.

Toivoisin, että pelaajahankinnoissa lähdettäisiin liikkeelle luisteluvoiman painottamisesta, kuten moni on täällä todennut. Nyt nähtiin, että tämä nykyinen pelitapaprosessi on todella haastava verkkaisen liikkeen omaaville pelaajille. Myös se on huomionarvoinen asia, että meiltä saattaa pahimmillaan lähteä melkoinen määrä kokemusta, seuraidentiteettiä ja voittamista, joten vastaavien kokeneiden ja voittamaan tottuneiden pelaajien löytäminen olisi äärimmäisen tärkeää.

Joitakin asioita täytyy kuitenkin parantaa ja tässä ehkä näin äkkiseltään sellainen muutama yksittäinen asia, joihin nimenomaan toivoisin muutosta.

Runkosarjaan pitäisi mielestäni panostaa huomattavasti enemmän. Pelit ratkotaan vasta keväällä, mutta kyllä se kotietu on melko merkittävä siinä vaiheessa, kun vaikkapa vuosimallin 2018 Oulun Kärpät sattuu osumaan vastaan. Nyt jäi jotenkin sellainen vaikutelma, että koko runkosarja vain uhrattiin näihin pelitapakokeiluihin. Arvostan toki sitä, että nyt peliä lähestyttiin erilaisten variaatioiden kautta ihan puhtaasti kevättä ajatellen. Samalla on kuitenkin muistettava, että kyseessä on edelleen viihdebisnes. En itse jätä pelejä kovinkaan helposti väliin edes vaikeina ajanjaksoina marraskuun pimeinä arki-iltoina, mutta jos tässä alla ei olisi näitä hienoja vuosia, niin tuo kaikin puolin melko erikoinen runkosarja olisi kyllä saattanut näkyä yleisömäärissä melko räikeästi.

Haluaisin myös nähdä huomattavasti enemmän sellaista reagointia. Erityisesti tällaisiin kuitenkin korjattavissa oleviin ongelmakohtiin, kuten esimerkiksi ylivoimapeliin. Okei niitäkin ajanjaksoja kauteen kyllä mahtui, kun se pyöri mallikkaasti, mutta vaikkapa nyt finaalisarjan aikana siihen olisi mielestäni kannattanut yrittää kajota ihan melkein millä tahansa muutoksilla. Ymmärrän, että sitä on hinkattu samoilla koostumuksilla läpi kauden, joten äkilliset vaihdokset ovat siinä mielessä haastavia. Mutta jos tulos on nähdyn kaltainen, niin ei siinä mielestäni ole enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin reagoida jollakin tapaa. Meillä oli tuossa rosterissa kuitenkin kolme kentällistä sellaisia pelaajia, joiden voisi realistisesti ajatella sitä ylivoimaa pelaavan.

[Sardion (20+1 | Mestaruus? -Savinainen.)]

Parantaa tosiaan pitää. Mutta hyvällä tiellä ollaan silti, kai.

Tätä kautta tarkasteltaessa on syytä siirtyä ajassa taaksepäin kautta edeltäneeseen aikaan. Tapparalla oli paperilla oman aikani ja kenties jopa kaikkien aikojen kovin pakisto: kuusi maajoukkuemiestä. Muu joukkuekin näytti paperilla niin vahvalta, että mediassa ja muiden joukkueiden kannattajien keskuudessa Tapparaa pidettiin jopa ylivoimaisena suosikkina. Ainoina pieninä kysymysmerkkeinä voitiin pitää kokematonta kakkosveskaa ja sentteristöä, joka ei aivan pahimpien kilpailijoiden veroiselta näyttänyt. Itse karsastan puheita ylivertaisuudesta, sillä omissa papereissani JYP oli lähes yhtä vahva jääden vain pakiston osalta hieman; Miklikin tultua JYP oli paperilla tasavahva Tapparan kanssa hyökkäyksen osalta.

Harjoituskaudella joukkue olikin lennossa. Kuten edellä jo tuotiin esiin näytti Kuusela - Kärki - Ojamäki jopa täysin valmiilta ykkösketjulta. Iloista hyökkäyspeliä, mutta loppuviimein kyse taisi olla pikemminkin vastustajien heikosti organisoiduista pakistoista. Ei tarvinne kerrata, kuinkas sitten kävikään.

Sen jälkeen runkosarja olikin melkoista tarpomista erilaisten pelitapakokeilujen ja maalinteko-ongelmien myötä. CHL oli asetettu kärkitavoitteiden joukkoon, mutta sieltä pudottiin jo varhain. Tappara sivusi aiempaa ennätyksellistä voittoputkeaan, mutta hyökkäyspeli ei senkään aikana oiken tuntunut lähtevän lentoon. Ainakaan joukkue ei pelannut sellaista jopa iloittelevaa kiekkoa, jota esimerkiksi Kärpät pelasi. Yksilöistä tai ketjuista ei oikein kukaan noussut ylitse muiden. Tasavahvuus oli pikemminkin tasapaksuutta. Lisäksi saldo päävastustajia vastaan oli varsin murheellinen. Sikäli runkosarjan voittoa voi kyllä pitää eräänlaisena tason mittarina, että silloin on täytynyt pelata hyvin myös päävastustajia vastaan. Ei riitä, että voittaa keskikastin ja pohjan jengit. Eli pelitavan on ylipäätään oltava kuosissa.

Runkosarjassa faneilla olikin oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: uskoa siihen, että peli paranee kuin sormia napsauttamalla tai uskoa siihen, mitä jäällä omin silmin näkevät. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, edelliskausiin peilaten, valita ensimmäisen. Päätin uskoa sokeasti siihen, että keväällä ollaan taas kovia. Ja niin pääosin oltiinkin, mutta ei kuitenkaan riittävän. (Pidin muuten edelleen JYP:iä lähes varmana finaalivastustajana, mutta CHL:n voitto maksoi sille liikaa).

Sama maalinteon vaikeus, joka oli piinannut joukkuetta runkosarjassa, palasi ikävä kyllä myös pleijareissa. Tämä siitä huolimatta, että finaaleissa joukkue paransi kaiken aikaa peliään ja onnistui vastaamaan Kärppien nopeaan kääntöpeliin ja pelipaikattomaan pelaamiseen. Jotenkin tämä kausi kulminoituu mielestäni siihen, että Tapparan avainpelaajat eivät onnistuneet tai jäivät siitä tasosta, jota heiltä odotetaan. Ainahan joku floppaa, mutta kaikeksi ikäväksi tällä kaudella kaikille sattui ikään kuin huono kausi samaan aikaan. Enkä lähtisi tästä syyttämään valmennusta, monella pelaajalla vaan oli ollut joko vammaa taustalla tai ei ihan ylletty omalle parhaalle tasolle - ei ollut yhtään yksilöä joka olisi ollut liekeissä.

Miksi sitten sanon, että olemme hyvällä tiellä? Ajattelen asiaa niin, että Tappara olisi halunnut pelata kuten Kärpät tällä kaudella pelasi, mutta hieman heikommin se siinä onnistui. Kärpät kuitenkin pääsi aloittamaan projektia Mannerin kanssa jo viime kaudella ja lisäksi yksilöt onnistuivat yli odotusten. Itse asiassa epäilen, että mahtoiko Kärpät edes käyttää koko pelaajabudjettiaan tällä kaudella, sillä se halusi antaa omalle miehelle eli Mannerille mahdollisuuden lähteä paineettomista lähtökohdista kauteen. Siellä viilettäisi normaalitilanteessa vielä pari Maxwelliä lisää meidän riesana.

Kärpät pääsi henkisesti altavastaajana kauteen, sen yksilöt onnistuivat ja se sai varmasti pientä henkistä lisää vielä siitä, että joukkue pelasin Veinin isän muistolle (Mannerin sanoin). Tappara oli lähellä sitä kirkkainta, mutta antoi liiaksi eteen finaalisarjan alussa. Lisäksi vain Peltola ja JMJ onnistuivat nousemaan seuraavalle tasolle Tapparan hyökkääjistä.

[rinne (Ei lisäarvoa palstalle)]

Pienen testamentin paikka lienee kauden 2017-18 osalta. Tuossa yllä on oikeastaan kaikki olennainen jo sanottu useiden tyyppien toimesta hienosti avattuna. Mutta määkin haluan huutaa. Siitäkin huolimatta, että omalta osalta Liigan seuraaminen oli tänä vuonna jopa yllättävän “kevyttä”. Pienet sivuprojektit hiukan haittasivat harrastuksia, niin ei jaksanut keskittyä palstoilla häröilemään, vaan katseli vain pelejä. “Välikausi” näin aktiivisemman kannattamisen osalta.

---

Helpot pois. Tulos on pettymys, mutta ei farssi. Jotenkin Tampereen Tappara on 2010-luvulla tilanteessa, jossa rikottiin peräkkäisten finaaliesiintymisten ennätys. Ei pitänyt olla mahdollista nykyaikana. Noh, näköjään oli. Hopea kirkastunee tulevina kuukausina juurikin sen vuoksi. On sääli, että Tapparalla jäi finaaleissa selvästi piippuun. Finaalisarjan alussa ei oltu mukana lainkaan, mikä lopulta ratkaisi oikeastaan koko sarjan. Annettiin liikaa eteen. Yksilötasolla jäi useammankin ukon esityksissä vajaaksi. Tapparan pelillinen ryhtiliike oli kuitenkin huima. Sarjan loppupuolella pelattiin jo Liiga-tasolle aivan loistavaa kiekkoa. Tuo ryhtiliike on syy olla painamatta päätä hiekkaan. Ylpeä esityksestä voi olla nytkin.

Tapparan kausi oli vuoristorataa. Alkukausi oli jopa odotetusti takkuinen. Rautakorven joukkue. Tuplamestaruuden luoma krapula. Sinänsä runkosarjassa ei ollut Tapparalle tai Rautakorven joukkueelle mitään uutta. Välillä mentiin niin kovaa, että seuraennätys voittoputken osalta oli kiikarissa. Välillä oli suuria suvantoja. Ei mitään uutta auringon alla. 16-17 Tapolan Tappara oli joku mystinen poikkeus, kun osasi pelata halki koko runkosarjan ilman sukelluksia. Huolimatta epätasaisuudesta, oli tuloskunto suhteellisen hyvä. Runkosarjan 3. sija ei ole huono asia. Pelillisesti? Kuka tietää. Rautakorpi ajoi selvästi sisään uutta, aktiivisempaa pelitapaa. Kun tuo ei täysin sujunut, niin vedettiin “rautakorpi-kiekko” työkalupakista. Joukkue oppi pelaamaan eri tavoin. Välähdyksiä paremmasta nähtiin, mutta valitettavan usein tuntui jäävän piippuun. Joukkueen romahtamiset kolmansien erien aikana olivat suorastaan taidetta. Joukkue tuntui kauden mittaan keksivän koko ajan uusia tapoja hävitä. Sinänsä kaunista, kun joukkue kuitenkin voitti aika paljon.

Kevät: Ei lähtenyt Tappara neljässä pelissä lauluun. KalPa haastoi vahvasti, mutta yksilötaito ei riittänyt. Nähtiin coast-to-coast -menoa, mutta toisaalta yksi peli voitettiin perinteisesti johdon päällä istuen. Tappara yksilöt Zabon johdolla hoitivat homman. TPS: Runkosarjan mörkö. Rautakorpi söi Kaskisen elävältä. 4-0 mairittelee hieman liikaakin Tapparaa, mutta epäselvyyttä ei paremmasta joukkueesta jäänyt. Murskaava ylivoima kaatoi TPS:n. Kärpät: Ylivoiman toimivuus oli vain muisto. Yksilötasolla jäi piippuun. Peli ei toiminut sarjan alussa lainkaan. Pelillinen ryhtiliike sarjan loppupuolella kuitenkin selvä. Tuo Rautakorven joukkue osasi pelata hyvää, upeaa kiekkoa. Tuo sarjan loppu antaa itselleni toivoa ensi kaudelle. Rautakorven pelikirja on uudistunut. Ensi kaudella joukkue on toivottavasti valmis sitä toteuttamaan.

Yksittäisiin pelaajiin en jaksa tarkemmin mennä. Noita on palstalla ruodittu talven mittaan kovalla otteella. Taisipa joku mennä niinkin pitkälle, että nimesi M. Järvisen Tapparan paskimmaksi hankinnaksi ikinä. Eihän tuo sitä ole. Lähellekään. Mutta ei tuo myöskään ollut Jani Lajunen. Tappara menetti -17 kauden päätteeksi paljon. Piste- ja maalipörssejä dominoineet Haapala ja Savinainen. Päälle todellinen härkä Lajusen muodossa. Nuo menetykset tarkoittavat Liigassa eliittitason ykkösketjua. Tällä kaudella tuota ei onnistuttu paikkaamaan. Tapparassa on monta kautta mennyt kaikki loistavasti putkeen. Sisäinen kasvu ja hankinnat ovat onnistuneet korvaamaan poistuneet ykköskorin miehet. Oli vääjäämätöntä, että heikompi onnistuminen tulee jollain kaudella. Nyt se tapahtui. Ei ollut Barkovia, Lainetta tai Haapalaa valmiina. Pitkästä aikaa Tapparalla ei ollut pelaajaa haastamassa maalipörssin voitosta. Ei ollut pelaajaa haastamassa pistepörssin voitosta. Paljon hyviä pelaajia, mutta se kirkkain tähtiloisto oli poissa.

Parantaa pitää ensi kaudelle. Johtavilta pelaajilta tarvitaan napsu tai pari enemmän. “Pelkkä hyvä” ei valitettavasti riitä, jos parasta odotetaan. Pelitavallisesti pitää saada jatkuvuutta, tasaisuutta. Rautakorven uudesta pelistä nähtiin välähdyksiä tällä kaudella. Se vaikuttaa kauniilta ja jopa tehokkaalta. Ensi kaudella tuo pitää saada toimimaan tasaisemmin.

---

Kausi oli kuitenkin hieno. Hienoja muistoja jälleen kerran:

• 10 ottelun voittoputki. Sivuaa seuraennätystä. Ei huono saavutus.
• Rauhala. Varsinkin siellä kauden alkupuolella. Rauhalan kehittyminen oli huikeaa. Karjalaisen ja Rauhalan dominointi talvella oli taidetta parhaimmillaan. Odotan innolla Rauhalan kehitystä tulevaisuudessa. Aihio on mahtava.
• Vapahtajan paluu. Ei tullut sentteriä. Tuli Lempäälän pieni jättiläinen. Loukkaantumisten riivaama tällä kaudella. Selvästi vajaakuntoinen. Silti muutti joukkueen täysin. Toi sydäntä, sielua, tunnetta. Toi juonikkuutta ylivoimaan. Ratkoi pelejä maalien ja syöttöjen muodossa. Valtava määrä taistelua.
• Kristian Kuusela kautta-aikojen ykköseksi tehdyissä pudotuspelimaaleissa.
• Puolivälierät: Peli kolme. Rantakari. Jälleen kerran. Pakotti yksin pelin jatkoille. Peli neljä: Kauniin nihilistinen suoritus täydellisimmillään. Istutaan yhden maalin johdon päällä pitkä tovi yrittämättäkään mitään. Sitten yksi maalipaikka JMJ:lle ja peli pakettiin.
• Välierät. 4-0. Haapalan maalit ja ekan pelin voittoon. Suvereeni kotiesitys peliin kaksi. TPS:llä ei palaakaan Tapparan ekan erän vyöryssä. 3. peli. 3. erä. Tapparan takaa-ajo valtaisaa rummutusta. Vääjäämätön tasoitusmaali Kuuselalta. TPS:lle vielä sauma ylivoimalla, mutta Tappara tappaa sen hallitusti. Repo sammuttaa valot Turussa 15 sec ennen päätössummeria. 4. peli. Huikein peli, jonka itse pääsin tällä kaudella hallissa seuraamaan. Käsittämätön määrä maaleja. Käsittämättömiä maaleja. JMJ:n dominointia. +5, vaikka omassakin päässä Tapparalla soi koko pelin. Peltolan voittomaali JMJ:n kääntölämärin(!) riparista. Huikea hetki. Kuudes peräkkäinen finaaliesiintyminen oli tosiasia.
• Finaalit. Tapparan pelillinen ryhtiliike. Ei riittänyt, mutta lohduttaa. Ainakaan Tappara ei kaatunut kokonaan taistelematta. Peltolan voittomaali viidennessä pelissä. Varma voitto näytti liukuvan käsistä, mutta mitä vielä. Haapala vapautti joukkueen johtajat JMJ:n ja Peltolan tekemään taikojaan…
• Erityismaininnat. Hrachovina. Edelleen voittava maalivahti. Ikävä tulee. Jan-Mikael Järvinen. Aivan käsittämättömän kovalla tasolla pelasi tämän kevään. Tapparan ja lopulta jopa finaalisarjan paras pelaaja. Huikea mies.

---

Parannettavaa jäi. Mutta en itse ainakaan jää tätä kautta pahalla muistelemaan. Tuolla oli tänä keväänäkin tarjolla upeita muistoja. Lopputulos on pettymys, mutta jotenkin tämä hopea ei kirvele edellisten tapaan. Kai tuo tuplamestaruus toimii puskurina.

Ensi kaudella taas hieman paremmin. Yksilöt ottavat napsun eteenpäin. Uusia sankareita tarvitaan vanhojen tilalle. Pelitapa on pelaajilla paremmin selkärangassa. Tilanne on Tapparalla hyvä. Tästä on hyvä lähteä tavoittelemaan sitä seitsemättä perättäistä finaalia. Välillä Rautakorvellekin kultaa kaulaan.