Missä on alku?
Ei ole salaisuus, että yksi suosikkisarjoistani on Dark. Jos et ole katsonut ko. sarjaa niin silloin todennäköisesti tämä ei aukea, mutta kirjoitan sen silti. Koronalle on jo monta ketjua olemassa Tapparan foorumeilla emmekä me tarvitse uutta koronaketjua, mutta kyllähän tämän kauden iso asia on ollut koronavirus. Se on mullistanut Tapparan kauden - kuten se on mullistanut meidän kaikkien elämän. En tule ainakaan itse muistelemaan tätä aikaa lämmöllä, mutta tällaisella katkeralla pronssiottelun häviön hetkellä minulla on silti epätodellinen olo.
Koko kausi on mennyt epävarmuuden verhossa - olen jo oppinut nauttimaan siitä, että pelejä voi seurata hyvällä omallatunnolla täällä maalla töllöstä eikä tarvitse kiirehtiä halliin. Päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus Tapparan pelaajille, joukkueelle, organisaatiolle ja henkilökunnalle siitä, että tällä kaudella on pelattu kiekkoa kaikesta huolimatta. Toinenkin skenaario olisi ollut mahdollinen ja tällä kaudella jokainen joukkue - myös Tappara - on osoittanut sellaista tunteikasta rakkautta lajia kohtaan, että melkein itkee, kun ymmärtää.
Jos tätä kautta peilaillaan Tapparan näkökulmasta yläotsikon tavalla - missä on alku? Minulla on ollut koko kauden tunne, että Tapparan pelissä ei ole sitä. Olen tottunut vuosien varrella siihen, että ensin tulee tunti turpaan alkusyksystä joka ilta, sitten klikkaa ja tapahtuu jotain ja sitten se kausi ikään kuin alkaa siitä ja se jatkuu nousukiidossa loppuun asti. Kysynkin, onko tällä kaudella alku - ja jos on, missä alku sijaitsee? Tapparan peli alkoi hetkeksi runkosarjassa - sitten se loppui - ja playoffeissa se hieman alkoi uudestaan ja sitten se loppui. Kaudella on kymmeniä alkuja, mutta ikinä ei saavutettu sitä, mitä näen joukkueen lähteneen hakemaan.
Kun on vaikeaa, ei ole helppoa (tuntematon filosofi, Risto Dufva)
Tapparan kausi oli vaikeaa. Jos odotinkin jotain kivaa, mahtavaa ja hienoa, ei tullut oikein mitään kivaa. Pieni ilon hetki eksyi runkosarjaan, kun pakisto innostui pian Parlettin liityttyä joukkueeseen kiskomaan oikein liukuhihnalta maaleja ja voittamaan. Sitä seurasi syvä suru, kun koronavirus saapui pilaamaan joukkueen hyvän tilan ja taisipa tehdä sen lopullisesti. Runkosarjan lopussa joukkueen tervehtyessä saapui pieni helpotus, kun Kuusela & Kemiläinen saatiin takaisin.
Olen puhunut riittävästi pelitavasta yhdelle kaudelle - en aio käyttää tässä enää riviäkään aiheeseen. Playoffeissa Tappara sai kuin saikin edes joukkuepelin & viisikkopelin sekä tahdon & taistelun toimimaan sellaiseen määrään, että melkein päästiin…mutta sitten taas ilo jäi liian lyhyeksi. Jos Tappara ei ennenkään ole jättänyt kylmäksi niin tämä kausi suoraan sanoen oli kuin uiskentelu tropiikin uima-altaasta kunnes aina tuli se seuraava peli, jossa sinut viskattiin takaisin avantoon. Se on se tunnetilojen määrä, jota koetaan tämän jengin kanssa.
Olisiko helppoa tiedossa joskus? Ehkä on, mutta jos on olemassa jääkiekkojumalat - tai kuten Alkio sanoo - jääkiekkojumalattaret niin ne istuvat nyt jonkun muun olkapäillä kuin Tapparan. Vaikeuksien keskellä saimme taas tapparalaisten osuuden myös surkeasta tuomaroinnista. Kuuluisa filosofi Rönn sanoi, että kun tilanne on 50-50 niin maali voittaa. Tappara oli niin surkea, että tilanteen ollessa 50-50 edes maali ei enää voittanut. Kuka täällä voittaa?
Ei hopeatoffeita - eikä ole olemassakaan neljännen sijan kultareunusta - vai onko sittenkin?
Toivo elää, että maailma ympärillä makaa jonkin muun keskellä kuin koronan syksyllä 2021. Toivo siitä, että Tappara-fanien invaasio saapuu vielä täyttämään Hakametsää, toive yleisöstä, toive normaalimmasta. Sitä ennen vietetään kesää, nautitaan & parannellaan haavat ja tarvittaessa kaadetaan vaikka parit helpottamaan asioita.
Siihen maailmaan ja kauteen toivottavasti löytyy se alku tästä kaudesta. Se alku on noissa pelaajissa, jotka jäävät kokemaan tänne tulevaa, noissa valmentajissa ja organisaatiossa, joka selvisi tästäkin ajasta. Kaudella nähtiin epätapparamainen nuorten pelaajien invaasio - voitte ottaa ylös, näitä hedelmiä kerätään vielä - Henriksson, Puhakka, Vanhatalo. Kausi päättyi pronssipelissä katastrofiin, mutta jälleen jäljelle jäävät Peltola, Kuusela, Bertrand, Virta ja Levtchi. Kaikki ovat selviäjiä, kaikki ovat nähneet tämän karmaisevan kauden ja ajan alusta tämän kauden loppuun.
Siinä on alku. Kun tuon alun löydämme, ehkä ensi kaudella on taas vaihteeksi helppoa?
Kiitos & kumarrus koko palstalle - turvallisesta kauden seuraamisesta näyttöjen takana. @Nevofoget03 , @TTman - hallissa nähdään vielä. Ehkä kesällä muissakin merkeissä 
Aina on oikea aika kiittää.
Hyvää kesää Tappara
