Kauden 2017-18 loppuanalyysit: Pitää parantaa

Tappara
23

Konemaisuutta, vähän yllätyksiä. Ei sitä ihan täysin voine kieltää. Kärpillä joku Koivisto ja Aleksi Mäkelä tekee suuria maaleja. Jonkun finaalin ratkaisi jokunen vuosi sitten Sebastian Aho. Poikanen, josta en tiennyt mitään. Niin kärppäläistä. Ja sitä mikä vielä on pääsääntöisesti puuttunut Rautakorven joukkueista.

Ensi kausi tulee olemaan todella mielenkiintoinen tapparalaisittain. Saa nähdä ketä tulee. Viime kauden jälkeen monta kovaa lähti, mutta kun kuulin että Zabo tulee… positiivinen jännite syntyi.

24

Varmaan fanien/kannattajien pitäisi parantaa. Rautakorven ja Miksan suusta kuitenkin tuli kevään aikana kommentteja negatiivisyydestä mikä joukkueen ympärillä vellonut kauden aikana, sekä siitä ettei tuosta joukkueesta ole mihinkään. Mielestäni ikävää jos tuollainen on aistittu. Varmasti se on myös voimavara, mutta tiukassa paikassa saattaa jopa painaa mielissä. Toki lääke saattaisi olla pelata paremmin, mutta menihän odotuksetkin kohtuuttomaksi.

Lehdistö hoitaa tuon Tapparan pommittamisen aivan itsestäänkin.

7 tykkäystä
25

Piti vielä lisäämäni, että äärettömän pienistä ovat asiat kiinni varsinkin silloin, kun pelataan finaaleja kahden tasaisen joukkueen välillä.

Otetaan esimerkki kuudennesta finaalista. (Tämän tarkoituksena ei ole jossittelu, vaan konkretia.) Aleksi Mäkelä teki pelissä kaksi karmaisevaa virhettä, joista Luoto ja Ojamäki pääsivät avopaikkoihin. Kumpikaan ei tällä kertaa onnistunut, mutta jos maali olisi syntynyt, olisi koko Hakametsä räjähtänyt ja kotijoukkue olisi saattanut pelata hurmoksessa pelin loppuun. Pelin ratkaissutta Mäkelää juhlittiin sittemmin sankarina, mutta kiekkonäytelmän konnan rooli ei ollut sekään kaukana.

Näin on asian laita myös Rautakorven osalta, joka muuten on usein korostanut näiden pelien äärettömän pieniä marginaaleja. Jollet itse käytä omia maalipaikkojasi, tulee vastustaja ja tekee. Ei se toki suoraan noin mene, mutta pointti kuitenkin on, että tiukoissa peleissä kummallekin saattaa siunaantua se pari huippupaikkaa, ei sen enempää. Finaaleissa harvemmin pelaa huonoja joukkueita.

10 tykkäystä
26

Tuo on varmasti täysin totta ja jääkiekon dramatiikan ydintä. Jukan osalta play-off rekordi on suorastaan loistava mutta finaalihistoria ei niinkään. Sen voi nähdä sattumana. Paineisissa ja pienten erojen sarjoissa ratkaisut menevät eritavoin kuin selkeissä voimasuhde-ero asetelmissa alemmilla kierroksilla. Onni tuppaa suosimaan rohkeaa.

2 tykkäystä
27

Olet varmasti oikeassa. Mielestäni on kuitenkin hauskaa, kuinka Rautakorpea pidettäisiin parempana valmentajana, jos 2003 finaalisarja olisi jäänyt viimeiseksi menestykseksi uralla.

1 tykkäys
28

Kausi oli varsin opettavainen. Tässä pari asiaa, joiden kanssa kannattaa pelata oikein:

Negatiivisuuden ilmapiiri: kannattaa pyrkiä sulkemaan pois. Valmentaja keskittyköön valmentamiseen ja pelaajat pelaamiseen. Se on heidän työnsä.

“Pelaajien peli”: Valmentaja päättää ja kantaa vastuun. Julkisuudessa ylimääräinen roolin ja vastuun siirto pelajille ei ole viisasta. Valmentaja kun toimii myös “suojakilpenä” pelaajilleen, antaa heille rauhan keskittyä suorittamaan parhaalla tasollaan. Pelaajien voi tottakai antaa pitää palavereja ja sopia joistain yksityiskohdista. Mutta kaikki tapahtuu valmentajan hallinnassa ja hyväksymänä. Ei lähdetä korostamaan pelaajien roolia tontilla, joka kuuluu valmentajan vastuualueelle. Tälläkin tavoin valmentaja antaa rauhan ja suojan pelaajille.

Tätähän ei tietystikään saa täällä sanoa. Mutta sanon kumminkin. Olen miettinyt nyt sitä, että jättikö epäonnistunut kakskymppisten MM-projekti sittenkin jonkin jäljen Rautakorpeen. Missä muussa joukkueessa on viimeaikoina edes sivuttu negatiivisen ilmapiirin lietsontaa sekä että valmentaja auliisti kertoisi antavansa pelaajille ohjat, puhunut “pelaajien pelistä”. Jos esim. Marjamäki on näin tehnyt, on se minusta epävarmuuden ja heikkouden osoitus. Vrt. Manner ja vaikka pikkuleijonien Niemelä. Valmentaja on joukkueensa kaltainen. Tai päinvastoin.

2 tykkäystä
29

Et voi kieltää etteikö negatiivisuus ollut tälläkin palstalla hyvin arkipäiväistä pelien jälkeen. Tapparalle ei riittänyt voitto, vaan olisi pitänyt ottaa murskavoitto. Tappio taas oli maailmanloppu ja kauhistelun aihe, kaikki haukuttiin vuoron perään. Pitää muistaa et Tappara ja Jukka tanssii vähän samalla nuoralla kuin Jyp ja Dufva aikanaan. He eivät osanneet sitä silloin käsitellä.

Saattaa olla että jätti jäljen, mutta sanopa yksikin valmentaja kuka oikeasti saa noin paljon paskaa niskaansa? Media, vastustajan fanit ja jopa omat ovat valmiita häntä haukkumaan ja ilkkumaan jokaisen tilanteen tullen.

Luulen näissä “pelaajien peli” höpinöissä olevan enemmänkin kyse siitä, että hän yrittää murtaa sitä ulkokuorta minkä syytösten kanssa hän paljolti elää. Vaikea persoona, ei ihmisläheinen, piirtää jokaiselle pelaajalle sentilleen paikan fläppitaululta mihin sijoittua missäkin tilanteessa, tappaa tunteen ja luovuuden, peluuttaa tylsää lätkää, kahvakiekkoa, träpinkin luonut… Jatkoaikaa vähän lukaisin, niin nyt ollaan pahoiteltu mieli siitä, kun ei ole onnitellut Kärppiä ja kehunut heitä Mannerin tyyliin nuolemalla kaikkien persettä. Mun mielestä Jukka kehui Kärppien pelaajia loistaviksi pelaajaksi ja pelaavat hyvää kiekkoa.

Jos pelaajilla ei oikeasti olisi ollut isoa roolia pelaamisessa ja Rautakorpi noita höpinöitä mediaan heitteli, niin aivan varmasti ei olisi finaaleja nähty.

6 tykkäystä
30

Mikä muutoksessa ja uudessa noin pelottaa? Ei tarvitse palauttaa jähmeitä vanhoja roolituksia takaisin vain sen takia, että näin se on mennyt ennen. Jatketaan valitulla linjalla ja katsotaan mihin se vie. Ei ulkokehältä ja kenenkään puheista kuitenkaan ihan aikuisten oikeasti tiedä yhtään mitään ja kenenkään mediapuheita varmasti lähdetä perkaamaan. Rautakorpi puhuu mediassa sitä, mitä hän puhuu ja ei se välttämättä ole just niin sitä kuin se todellisuudessa on.

Kuitenkin puheiden sisältö on uutta ja idea ihan virkistävä. Jos joukkueessa näin toimitaan ja se toimii niin hyvä se niin sitten myös on. Ja jos Rautakorpi muuttaa johtamisensa sisältöä aiemmista roolituksista toiseen suuntaan niin se on hänen oikeutensa ja kiva muutos, joka on harkittu. Turha sitä uutta on niin pirusti pelätä, ei se pure.

1 tykkäys
31

Pelitavan kehittäminen: Vaikka playoffeissa välillä nähtiin todella laadukasta tekemistä niin tätä prosessia pitää vain jatkaa rohkeasti. Ottaa vaikka Ruotsista konsulttiapua. Esim. Kärpät ja KalPa pitäisi ottaa haasteena. Halua olla suunnannäyttäjä. Maailman paras ameebakiekon osaaja.

Fysiikkavalmennus: Ei todellakaan kiistä Kailajärven, Puputin ja JR:n osaamista. Mutta jotain meni vikaan. Tai sitten Oulussa tehdään jotain vieläkin paremmin. Enkä tarkoita vain playoffeja. Ei Kärpät koko kautta olleet “treenijumissa”, ja finaaleissakin oltiin välillä liikkeessä hämmästyttävästi jäljessä. Menikö tuo kestävyyspainoitteinen harjoittelu yli, siis pitäisikö painopistettä aavistuksen muuttaa.

11 tykkäystä
32

Pakko lainata tämä, kun tätä olen itse miettinyt. JMJ tais meillä pystyä vauhtiin pelissä.
Meidän pelistä ei voi irtaantua jollei saa myös nopeutta liikkeeseen. Luistelunopeuttakin pitää olla mutta ennenkaikkea kyky nopeaan rytminmuutokseen… onks se nyt sitte kiihtyvyyttä tjs.

33

Olihan siellä muitakin, jotka pystyivät. Esim. Karjalainen, Ojamäki, Luoto, Jasu…

Minä tosin en treenistä ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta aika vaikea nähdä, että Kuuselasta, M. Järvisestä ja Zaborskystä olisi tulossa mitään pikakiitureita. Peltolakaan ei koskaan sellainen ole ollut - Repo pystyisi varmasti parempaan, mutta Revon pelissä oli paljon muitakin ongelmia. Haapalaan tuskin paljoa pystyttiin treenillä puuttumaan, kun oli selkeästi melkoisen vajaassa kunnossa - siltikin helkkarin kova.

Pakeista ehkä eniten mietityttää Kemiläinen. Luulen, että valmennus istuu alas Kemiläisen kanssa ja ainakin taitoluistelua on kesällä tiedossa.

2 tykkäystä
34

Puntaroinnissa se että kuinka nopeasti nopeuden muutos tapahtuu. Tuon “hitaamman pelityylin” kestävyyspainotteinen reenaus voi vaatia muutoksia halutessa pelata"uutta ja nopeaa pelityyliä".

2 tykkäystä
35

Olipa hyviä kommentteja monelta. Mun mielestäni kausi ei sinällään tuonut mitään yllätyksiä. Suuria jättiharppauksia ottaneita pelaajia ei ollut, mutta toisaalta keneltä niitä sitten odotettiinkaan? Kauteenhan mentiin aika lailla valmiilla pelaajilla kun maajoukkue miehiäkin oli eniten sitten 80-luvun.
Oikeastaan finaaleissa odotti se kauden ainut pettymys…finaaleihin pääseminen ratkaisi että kausi ei ollut epäonnistunut, mutta miksi Tappara hävisi finaalit? Ja miksi niistä pitäisi oppia. Kehittää peliä ja parantaa ensi kaudeksi. MYös valmentajan parantaa, ei pelkästään pelaajien. Rautakorven toimintatapaan kuuluu se oman pelin parantaminen, mikä onkin oikein. Tappara pystyi sitä tekemään kyllä. Mutta finaalit hävittiin koska oman ylivoimapelin toimimattomuuteen ei osattu reagoida. Pitäisi olla myös plan b, tai jopa plan c, joilla mennään jos ei homma ala toimia. 19 ylivoimaa ilman maalia…jokainen ymmärtää ettei niin voida voittaa. Toisaalta Kärpillä oli kova kuorma tietyillä pelaajilla, kolmikko Kukkonen, Koivisto, Heshka pelasin 22-30 minuuttia per peli, miksei heihin keskitytty lyömään lisää painetta? Tehdä heidän illastaan entistä vaikeampi kohti sarjan ratkaisua? Kaikki tiedetään että reagointi ei ole Rautakorven vahvuus. Ei pelin sisällä, eikä näköjään sarjankaan sisällä. Etenkin vastustajaan reagointi. Sen tietää kaikki Myös vastustaja. Se saattaa olla se pieni ero yhden kullan ja kuuden hopean välillä. Myös valmennus voi kehittyä, ei pelkästään pelaajat. Tai pelitapa.

1 tykkäys
36

Varmasti olet oikeassa siinä, että meillä faneilla olisi välillä paljonkin parannettavaa. Monesti myös allekirjoittanut näkee asioita liian lyhyellä tähtäimellä ja huonoja pelejä tulee haukuttua liiankin rankasti.

Mutta mitä joukkueeseen tulee, niin on se nyt kumma jos ei ammattilaiset pysty pitämään negatiivista kritiikkiä pois sieltä pukukopista. Kun kauden pelejä on nyt katsellut, siellä on kuitenkin lähes joka pelissä ollut Tappara-kannattajia hoilaamassa ja kannustamassa joukkuetta niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Siitä kiitos kaikilla paikallaolijoille ! Lisäksi negatiivisuuden lisäksi KAIKISSA medioissa on hehkutettu Tapparan joukkuetta, “varmaa mestaruutta”, huimia yksilöitä, pelitapaa jne. jne.

Oikeastaan ainoastaan Rautakorpi on saanut sitä kuraa niskaansa enemmän kuin tarpeeksi. Pelitapaa on myös sanottu liian passiiviseksi tuolle ryhmälle, mikä minusta oli ihan oikein sanottu. Jos joukkue on täynnä maajoukkuepelaajia, tulisi sen minunkin mielestäni pystyä muuhunkin kuin träppiin ja vastahyökkäyksiin. Jos näistä sitten pelaajat ottavat itseensä tai “aistivat negatiivista ilmapiiriä”, niin kyllä silloin on varmaan parempi pelata jotain muuta lajia. Miettikää, mitä se kritiikki on JOKA VUOSI esim. HIFK:n, Lukon tai jonkun muun jatkuvasti alisuorittavan joukkueen faneilla ?

Jotenkin tuohon keskittyminen kertoo ehkä siitä, että se focus ei aina ole ollut oikeissa asioissa. Hyvä joukkue pystyy sulkemaan nuo asiat pois ja keskittymään siihen omaan tekemiseen. Pleijareissa onnistuttiin peruspeliä kursimaan kasaan, mutta sitten juuri finaaleissa kaksi ensimmäistä peliä meni täysin ohi, kun joukkue ajatteli jo mestaruusjuhlia tai mihin sitä lähtisi lomalle kesän aikana. Joukkue oli hieman kuin Rautakorpi loppua kohti; Vaikka pystyttiin onneksi parantamaan siitä karmeasta finaalien alusta, niin niitä tarvittavia muutoksia ei kuitenkaan saatu tarpeeksi hyvin tehtyä (esim. ylivoima, viimeistely…). Ja vaikka kuinka sitä asiaa koitetaan kierrellä ja kieltää, niin kyllä Tapparan asenteessa sekä peliin valmistautumisessa oli suuria ongelmia koko kauden. Kyllä sieltä se suurin nälkä ja halu voittaa mestaruus vain puuttui. Juuri se viimeinen puristus, mitä parina viime keväänä ollaan näytetty.

Ehkä kaksi yleisintä otsikkoa tämän kauden aikana Tapparasta olivat; “Tappara teki vain juuri sen, mitä tarvitsi voittoon” ja “Tappara on aina vaarallisimmillaan selkä seinää vasten”. Nämähän eivät ole pelkästään negatiivisia asioita, mutta niissä on vaarallisia elementtejä. Jo edellisellä kaudella näitä kahta lausetta hoettiin lähes koko kausi, ja toivottavasti näistä kahdesta lauseesta päästäisiin ensi kaudella jo eroon. On toki hyvä, että esim. peräkkäisinä pelipäivinä ensimmäisessä kohtaamisessa ei laiteta ihan kaikkea likoon jos johdetaan selkeästi, mutta toisaalta otteen herpaantuminen ja oman pelin häviäminen tulee myös helposti tavaksi, joka “kantaa hedelmää” sitten myös jatkossa. Selkeästi kuitenkin useassa otteluissa kauden aikana näki, että ennalta heikompaa vastustajaa vastaan tultiin vain seisoskelemaan ja odottelemaan että voitto irtoaa tekemättä yhtään mitään.

Lisäksi en haluaisi kuulla tuota “vaarallisimmillaan selkä seinää vasten”. Miksi ei olla vaarallisia myös sitä ennen ? Tappara tuntui koko kauden tarvitsevan jonkun erityisen sytykkeen, jotta hyökkäyspeli saatiin rullaamaan monen odottamalla tasolla. Ei kukaan odota Tapparan voittavan jokaista ottelua 6-0, mutta kyllä hyökkäyspelin tällä kalustolla PITÄÄ olla parempaa, juonikkaampaa, nopeampaa, tehokkaampaa ja viihdyttävämpää. “Me ei välitetä siitä, onko peli viihdyttävää vai ei. Se ei oo meijän tehtävä”. Toivottavasti tätä lausetta ei myös enää kuulla. Se on mielestäni lähinnä tekosyy laiskalle/huonolle pelaamiselle ja kannattajien aliarvoimiselle. Voisitteko kuvitella Kärppien pelaajien sanovan jotain samankalttaista ? Se, että voitetaan joku 2 miljoonaa pienemmällä budjetilla operoiva Sport 1-0 ei kenenkään mielestä saa olla hyvä tulos. Silloin on tavoitteet yksinkertaisesti liian alhaalla.

6 tykkäystä
37

Tuohan nyt ei missään nimessä nimessä pidä paikkaansa et olisi pelattu träppiä ja passiivista peliä kytäten vastaiskuja. Joukkueen ja valmennuksen tahtotila oli pelata aivan toisenlaista kiekkoa. Kyllä se sormi suuhun meni suurimmaksi osaksi sen hyökkäyspelin ja päättämisen suhteen.

38

Kyllä minäkin kuulin Jukan heitä kehuvan ja varmasti hän on onnitellut heitä kättelyissä.

Mutta mielestäni Mannerkaan ei mitään nuole. Kyllä hän antaa kehuja vastustajillekin aivan aidosti ja rehellisesti.

2 tykkäystä
39

@Number7 playoffit vedit tosi korkealla tasolla, mutta nyt jälkikäteen jäit kyl vähän parhaastasi. Toki mielestäni kritiikkisi on aiheellista.

Runkosarjaa pitää oppia kunnioittamaan enemmän ja runkosarja ei saisi olla aina mikään laboratorio. Kärpät onnistui tuossa paremmin; varmistivat ensin runkosarjan voiton ja sitten alkoivat hakea kevään virettä. Tappara rynkytti tasaisesti tuloksen kustannuksella.

40

Nyt on hetki hengähdetty ja saatu tunteet pois haittaamasta analyyttistä arviointia. Käydään läpi koko homma läpi ruohonjuuritasolta aina sinne norsunluutornin huipulle asti. Kritiikkiä on tulossa joka tasolle, mutta myös positiivista palautetta.

Fanit eli tuo porukka kenelle tätä hommaa tehdään saa hyvän arvosanan kaudesta. Porukka löysi tiensä hyvin hallille niin nihkeän runkosarjan, kuin pääasiassa hyvätasoisten playoffien aikana. Ei mitään isompia ylilyöntejä. Kiitokset yhteisölle.

Pelaajille kiitos omasta panoksestaan. Floppeja nähtiin enemmän kuin koskaan tällä uuden tulemisen aikakaudella, mutta en lähtisi siitä syyttämään kovin paljoa itse pelaajia, jotka osoittivat läpi kauden hyvää asennetta kentällä. En voi sanoa nähneeni mitään mitä voisi sanoa huonoksi urheilullisuudeksi tai omaan pussiin pelaamiseksi. Erityiskiitokset kapteenistolle, joka hoiti hommansa esimerkillisesti. Tämä on ollut viimevuosina niin itsestäänselvää Tapparassa, että se jää usein aika vähälle huomiolle. Maalivahdit hoitivat myös tonttinsa hyvin.

Sitten tämän tekstin pisimpään ja kriittisimpään osaan, eli valmennukseen. Sanon ensimmäisenä sen että huono valmentaja ei vie yhtäkään joukkuetta toistuvasti finaaleihin ja tästä on liigahistoria esimerkkejä pullollaan.
Puhtaita papereita ei Rautakorvelle silti voi antaa. Nyt on valitettavasti niin että suurin osa tämän kauden ongelmista kietoutuvat joko löysästi tai tiiviisti valmennuksen tekemiseen.

Pelaajien kehittyminen oli yksiselitteisesti surkeaa tälläkaudella. Tappara sai tuplamestaruuden imussa juuri niitä parhaaseen ikään tulevia, kehittyviä pelaajia, joilla on parhaat edellytykset ottaa kehitysaskelia. Tulos tällä saralla oli luokattoman huono. Ei voi olla niin että kaikille “vain sattui” osumaan huono kausi tähän väliin. Tähän päälle se, että useampi meritoitunut pelaaja floppasi niin ainoa johtopäätös on että valmennuksessa on mennyt jokin pahasti pieleen. Tämä asia on pakko kojata, koska toista vastaavanlaista kautta ei kestomenestyjänkään imuvoima kestä.

Pelitapa, tuo iso murheenkryyni, josta olen ehkä eniten huolissani. Paljon puhuttiin pelitavan uudistamisesta, johon kuului pelipaikattomuus, jatkuva liike ja nopeat lähdöt. Minä olen sen koulukunnan ihmisiä, joille yksi teko merkitsee enemmän kuin tuhat sanaa. Mitään pelitavan uudistamisprojektia ei ole olemassakaan. Tai jos on se laitettiin jäihin alkukaudesta, sen kanssa flirttailtiin ajoittain kauden mittaan, mutta kuopattiin täysin playoffeissa. Ehkä siihen taas palataan ensikaudella, mene ja tiedä. Puheet siitä että tukkoinen kausi johtuisi uuden pelitavan sisäänajosta johtuvista kasvukivuista ovat täydellistä nollapuhetta. Aluksi tosiaan otettiin askel tähän “uuteen pelitapaan”, mutta kun sillä ei pärjättykään niin palattiin kaksi askelta takaisin siihen vanhaan Rautakorven sapluunaan. Loppukaudesta ei tästä uudistamisesta ollut enää muuta jäljellä kuin päätön alivoimaisena hyökkääminen, mikä aiheutti sitten taas rutkasti muita ongelmia. Pähkinänkuoressa pelitapaa veivattiin likaa kauden mittaan ja playoffeihin vakiintuneesta pelitavasta ei ollut riittävästi toisteisuutta.
Yksi nyanssi tuohon pelitapaan liittyen, mikä minua huolettaa on puheet sen pelaajakeskeisyydestä. Rautakorpi mainitsi useaan otteeseen että pelaajat päättävät miten pelataan. Tästä toimintatavasta pitää luopua heti! Pelaajat varmaan tykkäävät tietynlaisesta kiekosta, mutta se ei ole välttämättä sitä mitä pitää pelata, jos halutaan voittaa. Se näkemys on puolueellinen, eikä se hahmota kokonaiskuvaa. Sille on syynsä, miksi rakennustyömaa tarvitsee mestarin, laiva kapteenin, keittiö pääkokin ja joukkue valmentajan. Enkä tässä peräänkuuluta mitään Jortikkalaista diktatuuria vaan jämäkkyyttä ja hieman valmentajakeskeisempää johtamista.
Pitääkö päävalmentajaa vaihtaa ensikaudelle? Ei. Parempia ei ole tarjolla eikä se antaisi seurasta ulospäin kovin hyvää kuvaa. Nämä kauden ongelmat pitää kuitenkin puida läpi toimistolla. En ole varma tehdäänkö sitä.

Tästä aasinsiltana toimiston puoleen. Minulle on ollut suuri pettymys se, että Tapola tuntuu jääneen aika paitsioon tuosta edustusjoukkueen toiminnasta. Tällaista modernia urheilujohtamista, jossa UTJ keskustelee kriittisesti ja kyseenalaistaen päävalmentajan kanssa pelaamisesta ei ole näkynyt. Jos sitä on ollut niin en ole sitä tyhmyyksissäni havainnut. Mikäli ulostulot pitävät paikkansa, Tapola on keskittynyt junioripuolen kehittämiseen ja siinä kuulemani perusteella onnistunut? Pelaajahankinnat ovat kesken kauden olleet kyllä jokseenkin outoja Hamiltonit ja Redet yms. Kuka näistä on vastuussa?
Mikki taas on ollut tuttu Mikki hyvine ja huonoine puolineen. Talous on kaiketi kunnossa ja eteenpäin mennään sillä saralla.

Sitten kauden analysointia menemättä toimijoihin sen enempää:

Runkosarjan kolmas sija on ihan ok sijoitus mutta parempaakin olisi voinut toivoa tuolla rosterilla, joka oli kauteen lähdettäessä liigan paras. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Tilastoista löytyy asioita, jotka aiheuttavat tiettyä huolta:

  • Tappara voitti vain 25 ottelua varsinaisella peliajalla mikä oli 6. eniten liigassa. Se on tuolla rosterilla luvattoman vähän.
  • Tehdyissä maaleissa viides. 30 maalia kärjen perässä.
  • Ylivoimalla myös 5. paras. Parempaan pitää pystyä.
  • Alivoima 6. paras. Ei toiminut oikein sekään.

Positiivista runkosarjassa:

  • Jatkoajat kääntyivät kuitenkin usein voitoksi! Lisäpisteiden keruussa liigan 1.
  • Päästettyjä maaleja toiseksi vähiten. Puolustus oli taas terästä.

Playoffeista en puhu muuta kuin että tuosta hitaasti syttyvästä moottorista pitää päästä eroon. Finaalit tehtiin itse itselle mahdottomaksi päästämällä kärpät 3-0 johtoon. Kalpaakin vastaan oli todella tukkoinen alku. Todella oudossa TPS-sarjassa puolustettiin tyylikkäästi turkulaiset kumoon. Se sarja oli tämän kauden ehdoton helmi.

Loppuanalyysit: Pitää parantaa. Noihin mainitsemiini ongelmiin on pakko puuttua sillä vastustajat eivät muutu helpommiksi. Päin vastoin. Toinen vastaavanlainen kausi sysää meidät ulos mitalipeleistä ja sitten pitää taas aloittaa se raskas nousu takaisin huipulle.

5 tykkäystä
41

Odotukset vs tulokset

Kauden alla, sen edetessä ja erityisesti kauden jälkeen on esitetty useita puheenvuoroja siitä, että Tapparan materiaali oli ylivertainen ja kaikki muu kuin mestaruus oli pettymys, finaaleihin pääsy aivan ehdoton minimi (Pärnänen, Rantanen et al).

Mielestäni Pärnäsen ja kumppaneiden puheenvuorot siitä, että materiaali oli ylivertainen eivät perustu juuri mihinkään. Väitteet siitä, että Tapparan rosterilla finaalit olivat minimitaso tai että hopea oli räikeä floppi (Pärnänen) ovat älyllisesti epärehellisiä ja kuvastavat puutteellista ymmärrystä Liigan kilpailullisuudesta.

Jos Tapparan kausi oli räikeä floppi, niin mitä se tarkoittaa IFK:n, TPS:n ja JYP:n osalta. Onko Pärnänen, niin että Liigan top5-joukkueista neljän kausi oli räikeä floppi?

Jääkiekko (ml playoff-sarjat) on pienten marginaalien peli. Voit yrittää parantaa todennäköisyyksiä monella tavalla, mutta aina jää sijaa sattumalle ja asioille, joita et voi kontrolloida. Tappara jäi kahden voiton / muutaman maalin päähän mestaruudesta. Tällainen kausi ei voi olla räikeä floppi.

Myöskään finaaleista ulosjääminen ei olisi ollut räikeä floppi ottaen huomioon millaisen kilpailullisen haasteen IFK, TPS ja JYP antoivat.

Tapparalla oli erittäin hyvä rosteri. Sellainen jolla oli kaikki edellytykset taistella Liigan mestaruudesta. Mitenkään ylivertainen se ei kuitenkaan ollut suhteessa pääkilpailijoihin (IFK, JYP, Kärpät, TPS).

Muutama hajanainen havainto kaudesta

Siinä missä Tappara on parina viime kautena löytänyt uskomattomia tapoja nousta peliin mukaan tai ratkaista aivan loppuhetkillä, niin tälle kaudelle oli leimallista, että joukkue löysi uskomattomia tapoja hävitä pelin tai päästää vastustaja mukaan peliin. Ehjää 60 minuuttia ei taidettu nähdä ennen TPS-sarjan kakkospeliä.

Olen Pärnäsen kanssa osittain samaa mieltä siitä, että rosteri oli paikoitellen liian täynnä ja kaikille ei tuntunut löytyvän mieleistä tonttia. Toisaalta ykkösyyveetä jauhaneet kaverit saivat aivan varmasti tarpeeksi minuutteja, jotta voisi mitata maksimin koneesta ulos.

Runkosarja oli monin paikoin kauheaa katseltavaa. TPS-sarja nosti odotukset tappiin. Mestaruuden häviäminen harmitti, mutta huomattavasti vähemmän kuin kolme tai neljä vuotta sitten. Kaudesta joukkueelle yleisarvosanaksi 9+.

Missä mentiin vikaan / mitä pitää parantaa

Kolme tekijää, jotka osittain linkittyvät toisiinsa:

  1. Avauspeli ja keskialueen ylitys
  • Veljet tämä oli välillä tuskaista katsottavaa. Verkkokalvoille on palanut kuva Kemiläisestä seisomassa oman B-pisteen kaarella ja hyökkääjät seisomassa hyökkäyssinisellä.
  • Jos avaus onnistuttiinkin tekemään, niin seurauksena oli rännitys ja kamppailun häviäminen kulmassa.
  • Nämä osa-alueet paranivat huomattavasti loppukaudesta ja erityisesti playoffeissa. Muistikuvieni mukaan ratkaisu oli se, että kaksi kaveria tuli omalle puolustusalueelle tarjoamaan pakeille avauspaikan. Siniviivakin pystyttiin playoffeissa ylittämään ajoittain luistellen kiekon kanssa.
  1. Hyökkäysalueen hyökkäyspeli
  • Todennäköisesti seurausta edellisestä osasta, mutta hyökkäysalueen juonikkuus loisti runkosarjassa poissaolollaan
  1. Ylivoima
  • Ylivoima tuntui olevan koko kauden rakenteellisesti rikki (pl TPS-sarja). Tulosta tuli aina välillä, mutta onnistumiset tulivat mielestäni enemmän hyvän tuurin kuin yv-struktuurin seurauksena.
  • Variaatiot loistivat poissaolollaan, alkukaudesta ainoa ratkaisu oli hakea Otsolle pommi viivasta. Loppukaudesta mukaan tuli Krisse-Haapala poikittaissyöttö. Ero viime kauteen oli merkittävä.

Kohti ensi kautta

Kopista poistuu valtava määrä johtajuutta ja tapparalaisuutta. Toisaalta jossain vaiheessa joukkueen on pakko uudistua ja uusi pelitapa voi vaatia myös uudet toteuttajat. Joukkueeseen jää kyllä mielestäni edelleen riittävä määrä Tappara-DNA:ta ja johtajuutta.

Ei kannata mennä vielä asioiden edelle ja katsotaan ensin ensi kauden joukkue, mutta toivon sitä, että Tapparasta löytyy johtavia pelaajia, jotka säkenöivät ja tarvittaessa ottavat joukkueen reppuselkään.

10 tykkäystä
42

Nyt kun on vähän aikaa kulunut ja toisaalta on saanut katsella Leijonien uutta aktiivista pelitapaa, on tullut vähän lisää ajatuksia edesmenneestä kaudesta. Jos katsotaan kauden jääneen tuloksellisesti vajaaksi, niin olen yhä enemmän taipuvainen katsomaan pelaajiston suuntaan selittävänä tekijänä.

Perustelut:

Universaali pallopelien laki: Puolustaminen ja vastustajan pelin rikkominen on helpompaa kuin hyökkääminen ja pelin rakentaminen.

Aktiivisempi ja nopeampi peli on pelaajille vaativampaa, kuin passiivisempi ja puolustusvoittoisempi. Leijonienkin peleistä olemme nähneet, että jos ei omilta oikein lähde, mutta vastustaja puolustaa hyvin ja hyvällä intensiteetillä, niin vaikeuksia tulee materiaaliltaan heikompiakin vastaan. Aktiivinen peli vaatii isompaa työmäärää yksilötasolla ja nopeampi tempo enemmän yksilötaitoja. Nopeatempoisessa pelissä huippuyksilöt nousevat erityisesti esille, koska heidän taitotasonsa riittää vastaamaan pelilliseen haasteeseen ja aktiivisesta pelitavasta saadaan pelillistä etua. Jos taitotaso on riittämätön, voi aktiivisesta pelitavasta tulla rasite.

Se on sitten kokonaan toinen kysymys, miksi pelaajamateriaalimme muodostui rajoitteeksi tämän kauden tavoitteiden saavuttamiseksi. Oliko henkisessä, taktisessa tai fyysisessä valmistautumisessa puutteita tai virheitä, jotka rajoittivat pelillisen huipputason saavuttamista? Vai oliko pelaajamateriaali yksinkertaisesti riittämätöntä? Osa näistä on valmennuksen vastuulla ja vaikutettavissa, mutta vain osa.

9 tykkäystä