Kauden 2017-18 loppuanalyysit: Pitää parantaa

Tappara
43

En nyt ehdi kirjoittaa hirveän pitkästi, mutta jälleen kerran allekirjoitan @Ljpp ajatukset.

Ehkä koko kauden ongelma oli eniten se kahden pelitavan päällekkäisyys. Pelaajisto näytti vaikeilla hetkillä enemmän siihen suuntaan, että nyt pitää mennä porukkana ja lopettaa sooloilu. Kuusela ja Peltola ovat älykkäitä pelaajia, jotka johtavat esimerkillään.

Molemmat näyttivät vaikeilla hetkillä siihen suuntaan, että nyt pitää ottaa tiiviimmin ja koko porukan kanssa. Koko kauden mittakaavassa ongelma oli, että yksi karvasi ja loput asettuivat odottamaan. Karvaamisen täytyisi olla koko viisikon hommaa kuten leijonissa: joko kaikki karvaa tai kaikki pakittaa, mutta ei semmoista, että yksi karvaa ja neljä odottaa.

3 tykkäystä
44

Rautakorpi lähti jonkinlaiseen riskiin kauteen mentäessä. Pelitavallinen suunta osoittautui ihan suoraan virheeksi ja sitä ei pakoon pääse mitenkään.

Pelaajat eivät omaksuneet uudenlaista ajattelua pelaamiseen ja itse asiassa vapauksista tuntui tulevan rajoite. Toisaalta Tapparan johtavat pelaajat osasivat vaikeilla hetkillä näyttää ainoastaan yhteen suuntaan ja se oli se, että puolustus pitää saada kuntoon.

Huonoa kautta henkilökohtaisesti monella selittää ainakin seuraavat asiat:

  1. Pelaajisto uudistui, mutta jäikö kuitenkin liian iso pohja vanhaa alle? Pelaajat eivät tuntuneet oikein osaavan vaikeilla hetkillä soutaa venettä samaan suuntaan ja pelaajiston puolelta näytti lähtevän vaatimus siitä, että pelaamista tulee hidastaa
  2. Kokeneella kaartilla näytti puuttuvan aivan viimeinen halu voittaa mestaruus - tämä näkyi erityisesti siitä, että Kärppiä vastaan edes megavaikeassa tilanteessa ei pystytty voittamaan
  3. TPS:ää vastaan saatiin vääränlaista ajattelua ja pelaajille oli liikaa aikaa sarjojen välissä. Koneesta hyytyi kaikki ja Kärppiä vastaan herättiin sarjaan auttamatta liian myöhään. Tappara olisi tarvinnut seitsemännen pelin, koska Kärpät väsyi finaalisarjassa kyllä melkoisesti - kuudennessa finaalissa molemmat pelasi äärirajoilla, mutta Tappara oli tehoton

No niin se näistä. Pelitavallinen veivaaminen ei saa jatkua ensi kaudella vaan tästä kaudesta pitää ottaa opiksi. Ei voida lähteä runkosarjaan vaan katselemaan ja odottaa sitä taikanappia, jolla peli paranee playoffseissa.

En tiedä, montako kertaa tämän pitää toistua ennen kuin Tapparan fanilaumat uskovat sen, mikä on todellisuus:
Vuodesta toiseen vakuutellaan vaikean runkosarjan vaikeilla hetkillä, että taitotasoa piilotellaan tai ei sytytä pelaamaan. Todellisuudessa Tapparan vaikeaa runkosarjaa on aina seurannut vaikeat playoffit. Ellei pelillinen noususuhdanne ole alkanut runkosarjan puolella playoffseissa ei olla saatu enää paljoa suurempia asioita peliin. Tällä kaudella kysymys kuuluu, että hopealle riitti todennäköisesti lähinnä materiaali. Muilla ei ollut laittaa yhtä kovaa konetta tähän leikkiin ja Kärpät hoiteli sen toisiksi parhaan eli IFK:n pois.

Tappara jäi auttamatta vajaaksi ja siihen on aika turha etsiä mitään yksittäistä syytä. Kuitenkin suurin syy on edelleen siinä, että yksilötasolla ei pystytty oppimaan riittävästi yhdessä kaudessa pois vanhasta. Valmennus antoi kyllä mahdollisuuden siihen, mutta pelaajisto ei päässyt siihen mukaan. Kauden edetessä veivattiin jonkinlainen pelitapa, jossa oli jotain vanhaa ja jotain uutta.

Mikäli Tappara jatkaa valitulla tiellä ensi kausi voi olla kokonaisuudessaankin hyvä, mutta paljon riippuu myös siitä, kuinka vaikeaksi joukkueen tilanne menee jo syksyllä. Tappara saa painetta faneilta ja medialta poikkeuksellisen paljon, jos hommat ei suju kaukalossa täydellisesti. Siinä joutuu johto vuodesta toiseen kovaan puntariin, kun pitkän aikavälin tavoitteet ovat ilmiriidassa sen hetken pelin kanssa. Katsotaan, maksettiinko viime kaudella yksilötasolla se hinta, jonka uudistuminen maksaa vai tarvitaanko vielä seuraava kausi oppia.

Edit: oikeaan ketjuun

4 tykkäystä
45

Jatkoajan Oulun toimitus kuvasi mielestäni tämän kevään finaaleja tietyllä tapaa osuvasti (tai niinhän @ozzi ilmeisesti myös asiaa kuvasi): Joukkuehenki voitti materian. Tapparalla oli ehkä liikaa yksilöitä joukkuepelaajien sijaan. Vatsat olivat ehkä aavistuksen täynnä. Äärettömän pienistä asioista nämä ovat finaaleissa kiinni ja kieltämättä ainakin itse sorruin siihen uskoon, että moni pelaaja pystyisi merkittävästi parempaan. Ehkä gäppi oletetun (potentiaalisen) tason ja todellisen nykytason välillä oli liian suuri omissakin ajatuksissa.

On myös pakko huomauttaa, että varsinkin 2016 mestaruutta edelsi aivan karmea vaihe runkosarjassa. Niin hirveä, että olin lähellä lyödä hanskat tiskiin jääkiekon seuraamisen osalta. Myös 2017 mestaruutta edelsi pelillinen notkahdus ja Kärpäthän notkahti menneellä kaudella runkosarjassa myös - loppuvaiheilla tosin.

Pienistä marginaaleista jäi mestaruus kiinni menneellä kaudella myös. Itse asiassa game 3 oli äärimmäisen ratkaiseva, sillä sitä Tappara jo vei, mutta hävisi siitä huolimatta.

6 tykkäystä
46

Väännettiin jossain ketjussa aika kovasti tuosta pelitavasta ja oltiin ihan eri linjoilla. Nyt tuo tekstisi on kuin itseni kirjoittama. Ihan kaikesta en ole samaa mieltä mutta pääpiirteittäin edellinen kausi meni näin. Ollaanko puhuttu tietämättämme eri asioista? Onko ymmärretty monitulkintaisia termejä eri tavalla? Vai onko analysointi nyt helpompaa kun pöly on laskeutunut?

Juuri tuon mainitsemasi veivaamisen takia itselleni jäi epäselväksi mitä Rautakorpi haluaa. Tai kuka halusi pelata ja miten? Pelaajat kuulemma saivat itse päättää miten pelataan. Itse näen että “pelaajien peli” on hirvittävä, ruma ja tuhoava konsepti. Pelaajat eivät saa päättää miten pelataan. Se ei toimi. Ideavaihto on toki ihan tervettä sopivassa määrin.

Mielenkiinnolla odotan tulevan kauden alkua. Ensimmäiset 20 peliä antavat vastauksen kahteen kuoleman kysymykseen: 1) Mikä on se pelitapa, jota lähdetään rakentamaan ja 2) pysytäänkö siinä vai aletaanko veivata kun vaikeudet tulevat eteen.

Valitettavasti on todettava että viime kaudesta jäi kovin vähän tässä suhteessa käteen.

47

Välimatka on hieno asia - siis itselleni. On kaksi eri asiaa puhua kauden aikana, kun matka on kesken ja sitten taas puhua kauden jälkeen.

On aivan selvää, että kauden aikana (kun tulosta ei tiedetä) tunne ohjaa analyysia. Lopulta oikeastaan sillä, onko kauden aikana mitäkin mieltä ei ole ihan hirveästi väliä, koska tuloksen ollessa selvä voi vasta lähteä oikeasti perkaamaan.

Tappara ei ollut tällä kaudella huono ja jonkinlaisena ihmeenä pidän sitä, että se pystyi raahastumaan finaaliin asti. Se kertoo jotain kieltä muista, mutta Kärpät joutui pelillisesti haastavampaan urakkaan kuin Tappara. Onhan toki olemassa myös asioita, joihin ei vastauksia saada, mutta mielestäni IFK oli tämän kauden “toisiksi” paras joukkue, vaikka se ei tuloksessa sitä ollutkaan. Se on vähän siellä jossittelun rajamailla, mutta kyllä välierä IFK:n ja Kärppien välillä oli kovempi kuin finaalisarja. Kärpät joutui venymään selvästi enemmän siinä sarjassa kuin Tapparaa vastaan.

Kauden jälkeen ehtii aina tunteet laskea ja voi katsoa kokonaisuutta:
Tappara tippui hetkeksi ainakin Suomikiekon selkeältä valtaistuimelta ja Kärpät otti selvästi pelillisen valtikan haltuunsa. Kärpät pelasi monipuolisempaa, liikkuvampaa ja dynaanisempaa jääkiekkoa joukkueena kuin Tappara. Se oli myös suurin ero finaaleissa.

Tulevaisuuden kannalta olennaisempaa kuin yhden kauden veivaaminen kahden pelitavan välillä on se, millaisia askelmerkkejä tästä otettiin tulevaisuuteen. Opettiko tämä Tapparalle jotain, jonka tuloksia näemme ensi kaudella? Opimmeko jotain, jonka jätimme huomiotta? Jos ajatellaan tätä viime kausien putkea - onhan tämä nyt upeaa: kuusi kertaa finaalissa putkeen on täysin poikkeuksellista ja kertoo ennen kaikkea kaikesta, joka on ihan helkkarin hyvin.

Kärpät kuitenkin teki Tapparaan ensimmäistä kertaa näin suuren eron finaaleissa - vastaava ero on nähty viimeksi kaudella 2012-2013 ja silloin Tapparalta puuttui ukkoja. Nyt päästiin paremmassa terveystilanteessa pelaamaan kuin Kärpät, saatiin paras mahdollinen kokoonpano jalkeille ja tästä huolimatta jäätiin kauas ja vielä kauemmas. Tappara taantui ja Kärpät sukelsi viime kaudella Suikkasen johdolla syvemmälle - Kärpät oppi enemmän siitä.

Tapparan haaste on myös jatkossa se, tuottaako tämän kauden oppi sellaisen tuloksen, että se palauttaa meidät lähemmäksi sitä tavoitetta vai viekö oppi meidät vielä kauemmas. On väistämättä selvää, että Tappara tarvitsee nälkää. Vaikeilla hetkillä pitää pystyä karistamaan menneisyys pois ja uskaltaa olla uusi rohkea oma itsensä - ei saa tarttua vanhaan. Jokainen muutosprosessi on riski. Kuinka paljon riskeistä tämä kausi selätti - se nähdään ensi kaudella.

3 tykkäystä
48

Tunne ohjaa liikaa analyysia. Aivan liikaa.

Huomasit sen itsekin. Ja mitä tulee perkaamiseen, niin minusta sitä voi tehdä myös kauden ollessa käynnissä, kunhan ei vedetä tunteen kautta analyyseja.

49

Voi voi :smiley: Jatkan tätä iloista lomailua ja pysyn poissa kirjoittamasta. :smiley:

Se on aivan sama, miten sen sanoo ja miten sen ajattelee niin se ei koskaan ole oikein. :smiley:

Kaikella kunnioituksella.

50

Hyvä analyysihan sinulla oli. Oikeastaan todella hyvä.
Itse olet minun mielestäni myöntänyt ohimennen sen, että tunne vei kauden aikana analyysejä. Ja myönsit saman asian myös äsken.

En millään tapaa halunnut pahoittaa mieltäsi. Anteeksi, jos näin tein.

51

Tähän tunne ohjaa analyyseja asiaan liittyen. Miettikää miten helppoa on lähteä mukaan seuraavaan ajatuksenjuoksuun nimenomaan emotionaalisella tasolla ja unohtaa kaikki faktat:
[/neganiilo] Tappara lähti kauteen täysin ylivertaisella materiaalilla ja sen olisi tullut voittaa runkosarja suvereenisti. Rautakorpi pilasi kaiken kokeiluillaan ja tappoi tekemisellään peli-ilon. Nyt kukaan ei enää halua tulla Tapparaan. Tappara on pudonnut lopullisesti Suomi-kiekon huipulta ja mikään ei enää voi pysäyttää sen vajoamista. Lopulta se on Liigan viimeinen, mutta siitäkin voi vielä pudota. 2020-luvulla Tappara pelaa jo Suomi-sarjaa.[/neganiilo].

Mutta sitten kun asioita miettii yhtään syvällisemmin ja kysyy itseltään, että miten ylivertainen Tapparan materiaali vaikka JYP:iin nähden oli tai kuinka Tappara pyrki tekemistään kauden aikana kehittämään niin alkaa nähdä asioita aivan eri valossa. Samalla voisi tietysti ymmärtää, että oma tekeminen on aina suhteessa vastustajiin ja myös muissa organisaatioissa voidaan tehdä asioita helvetin hyvin.

2 tykkäystä
52

Mikäs tää oli? Vilpitön kysymys, muistikuvissa koko kausi oli yhtä liitoa alusta loppuun.

53

Kyllä se Ilves-sarja oli ainakin aika painajaismainen.

2 tykkäystä
54

Viittaan tähän runkosarjan loppupuolen vaiheeseen sekä Ilves-sarjaan, johon oli äärimmäisen vaikea käynnistää koneita.

Helmikuussa oltiin mm. viidesti jatkoilla ja hävittiin Oulussa ja nihkeät esitykset jatkuivat aina maaliskuulle pleijareiden alkuun saakka.

kuva
kuva750×1334 248 KB

55

Jos johonkin toivon parannusta ensi kaudelle, niin haluan nähdä enemmän iloa kentällä. Sitä että nautitaan pelaamisesta ja onnistumisista. Koko kausi oli oikeastaan valtavan paineen alla suorittamista negatiivisen ilmapiirin ympäröimänä.

Iloisempaa meininkiä toivon myös kannattajille.

3 tykkäystä
56

Aika huvittavaa kun kaikkialla puhutaan et Tapparalla oli kauteen lähdettäessä ylivertainen materiaali. Tapparalla ei ollut koko kautena ykkössentteriä ja puolustuksessa Mikkola ja Lehtonen olivat nuoria vielä uransa alussa olevia pelaajia. Yhtä naurettava väite kuin Hifkin materiaalista ennen kautta 2016–17. Mutta kovat ovat odotukset ja rima korkealla kun “täydellisesti epäonnistuneella” kaudella pelataan finaaleissa. Se osoittaa että rutiinitaso Tapparassa on melko korkea.

7 tykkäystä
57

Kannattamisen hienolla kääntöpuolella on valitettavasti aina se, että nälkä tuppaa kasvamaan syödessä. Joukkue puristaa välillä, mutta niin ne fanitkin puristaa pirusti kauden aikana ja vanne kiristää herkästi.

Välillä unohtuu suhteellisuus. Tappara-fanina on ollut niin etuoikeutettu useamman kauden, ettei oikeasti osaa enää aina erottaa oikeasti sitä, meneekö nyt hyvin vai huonosti. Vauhtisokeus on iskenyt.

Erityisesti playoffseissa fanien tunnelma on vähän sellainen, että meitä hallitsee enemmän pelko kuin uskallus. Jotenkin sen ajattelee hassusti, että pitäisi päästä johonkin tiettyyn juttuun joka kausi; joka kausi täytyy päästä päätyyn asti. Ei se niin oikeasti voi mennä ja se on hienoa jääkiekolle, että kilpailu sen kuin kovenee.

Playoffseissa koko tunnelmaa värittää se, kun pelätään niin paljon sitä häviämistä. Ihan kuin ei muistettaisi, mitä se on. Pelko häviämisestä on faneillekin kasvanut suuremmaksi kuin nautinto voitosta. Se kertoo aina jostain, että jotain on ollut liikaa.

6 tykkäystä
58

Ainakaan runkosarjan pistepörssissä ylivertaisuus ei näkynyt…

Tapparan TOP-3:

16… Kuusela 12+32=44
43… Nenonen 18+15=33 (suurin osa kaudesta Sportissa)
47… Peltola 14+19=33

Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että pistepörssin sjoituksista huolimatta raivattiin tie finaaleihin saakka.

Peli ei lähteneet lentoon ajoittaisia pyrähdyksiä lukuunottamatta. Puskettiin monia tasapaksuja tasapelejä.

Pelaajista moni pelasi omalla hyvällä tasollaan edelliskausien tilastoihin verrattuna, mutta viimeistä tason nostoa ei juuri nähty. Turistejakin nähtiin muutamia, jotka vain tulivat ja menivät…

1 tykkäys
59

Aika huvittavaa että tätä väitettä ei täällä sen paremmin kuin muuallakaan kukaan kritisoinut kauden alussa. Ja miksi olisi? Tapparalla oli ylivertainen rosteri kauteen lähdettäessä.

Niin fanien mielestä täällä ei ole ollut Barkovin jälkeen ykkössentteriä. Lajunenkin oli vain hyvä 3. sentteri ja sinne JMJ eteen olisi ollut hyvä saada, joku “oikea” ykkössentteri. Mitä tulee mainitsemiisi pakkeihin niin väitätkö tosissasi että jonkun muun joukkueen pakisto oli edes lähelle yhtä nimivahva kuin Tapparalla?

Eli fakta. Taas yksi loistava esimerkki miten lamaannuttava vaikutus pelitavallisen selkänojan puuttumisella on.

61

Kyllä se ihan ammattivalmentajiltakin välillä unohtuu. Tappara-Kärpät -sarjan toisessa pelissä Rautakorpi asetti puolustajat seisomaan omalle puolustussiniselle ja laittoi kärkikarvaajan ajamaan vastuksen maalin takaa pois. Keskialueella laiturit halasivat rännejä.

Kärpät sai oikein upeat ilmataskut, joihin pelattiin kiekkoa hirmuisella vauhtierolla ja tappioksihan tuokin peli meni.

En vieläkään ymmärrä - 1 kk kauden päättymisen jälkeen, mitä Tapparassa edes ajateltiin ja miten tuo olisi ikimaailmassa voinut toimia. Tiivis viisikko voittaa hajanaisen viisikon 9 / 10.

2 tykkäystä
62

Aika hyvin täällä on analysoitu jo kauden 2017-18 virheitä ja kehityskohteita, että turha toistaa samoja asioita.

Mielestäni suurimman virheen Tappara teki taktisesti Kärppäsarjaan lähdössä. Asetelma oli todella hyvä Tapparan kannalta, viikon tauko levätä ja valmistautua, kun taas vastustaja pelasi kovan välieräsarjan game 7 -pelin, niin että heillä oli vain pari lepopäivää ennen finaaleita.
Sitten tuli se suuri virhe ensimmäisessä Kärppäpelissä mielestäni. Tappara lähti pelaamaan todella passiivisesti viivelähtö vs trap -painoitteista peliä, mikä ei ole energiaa kauhean paljon kuluttavaa. Kärpillehän tämä matala tempo sopi mainiosti, kun heidän kuorma oli välieräsarjan jälkeen kova ja saivat käytännössä ensimmäisestä pelipäivästä ylimääräisen lepopäivän ja vielä sen jälkeisestäkin päivästä toisen, kun silloin ei ollut peliä.

Se, mitä olisi mielestäni pitänyt tehdä ensimmäisessä pelissä tuollaisella asetelmalla, on pelata fyysisesti molemmille joukkueille aivan pirun kova matsi, prässätä runsaasti ja taklata kaikkea kiekollista ja liikkuvaa. Vaikka sen ensimmäisen pelin olisi tuollakin taktiikalla voinut hävitä (tai ehkä voittaakin), niin siltikin se olisi ollut mielestäni kannattavaa, koska sitten Kärpät olisi saattanut hyytyä kunnolla sarjan loppua kohden, jos ensimmäinenkin peli olisi ollut fyysisesti raskas lepopelin sijasta. Kuusela taisi sanoa ennen tuon pelin alkua haastattelussa jotenkin, että “Tunnustellaan vähän aluksi ja sitten lyödään kaasu pohjaan”. No tunnusteluvaihe jäi päälle ja tunnusteltiin sitten koko ensimmäinen peli ja tempo oli matala. Veikkaisin, että taklauksiakin oli normaalia reilusti vähemmän siinä pelissä, kun ei niitä juurikaan muistaakseni ollut edes.

Kyllä Kärpät alkoi sitten pikkaisen hyytyä playoff-sarjan loppua kohden ja Tappara päästä mukaan, mutta ei tarpeeksi, vaikka monet Kärppäpelaajat sanoivatkin mestaruuden voitettuaan, että todella tiukkaa olisi tehnyt fyysisesti, jos Raksilassa olisivat joutuneet vielä seiskapelin pelaamaan.

Mielestäni taktisista valinnoista menee kyllä suurimmat pyyhkeet Rautakorvelle, kun lähti asetelmaan nähden väärällä pelisuunnitelmalla liikkeelle, tosin saman teki myös Tapola kevään 2017 finaalien ensimmäisessä pelissä, mutta silloin tuo finaalien pelitahti oli vielä hieman tiukempi, kun pelattiin 4 peliä 5 päivään yhdessä vaiheessa, joten tiukempi pelitahti hyydytti Kalpan tuolloin paremmin kuin Kärpät tämän vuoden löysemmällä pelitahdilla, ja Tappara voitti silloin 4 viimeistä peliä. Muutenkin KalPa 2017 oli ehkä pykälän heikompi vastustaja materiaaliltaan kuin Kärpät 2018.

Toinen asia, mikä otti päähän finaalisarjassa, oli että ei oikein reagoitu siihen mitenkään, että ylivoima ei toimi. Jos teet nolla ylivoimamaalia finaalisarjassa, niin et kyllä mestaruutta ansaitsekaan. Koostumuksia olisi voitu muuttaa tai koittaa erilaisia kuvioita tai muuttaa maskipelaamista tai jotain edes, mutta hakattiin vain päätä seinään.

Saa olla eri mieltä, mutta tätä mieltä itse olen.

11 tykkäystä
63

Viime kaudella ei nähty kuitenkaan perinteistä median vastareaktiota. Itse asiassa Tapparaa pidettiin varmana mestarina jo ennen sarjan alkua (heti TPS sarjan jälkeen), koska media - samoin kuin yleisesti fanit - kuvittelivat, että lisääntynyt lepoaika olisi Tapparalla edullista. Lisääntynyt lepoaika hukkasi TPS-sarjassa löytyneen tatsin ja Tappara ei valitettavasti ollut finaalin alussa valmis pelaamaan mestaruudesta. Kärpät puolestaan urakoi täyden sarjan IFK:n kanssa ja oli täysin valmis pelaamaan.

Pelitavat olivat suhteellisen lähellä toisiaan - kuten ne ovat yleensä, kun pelataan pienistä marginaaleista. Mutta ihan rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että Kärpät oli yksilötasolla noin valovuoden Tapparaa edellä. Tappara löysi jälleen kerran keinoja, mutta kolmen ekan pelin “karkaaminen” on asia, joka ei tapahdu vahingossa.

Mediapeliä ei nähty viime kaudella siinä mittakaavassa kuin Tapparaa vastaan on totuttu näkemään. Kärpät ansaitsi viime kaudella aivan kaiken suitsutuksensa, koska se oli sekä pelillisesti että yksilötasolla Tapparaa paljon parempi joukkue. Olisi helpompaa sanoa, että asia olisi jotenkin toisin, mutta Tappara ei ollut lähelläkään voittaa finaalisarjaa - missään vaiheessa.

1 tykkäys