Vähän vaikea sanoa, kun loppukaudesta en enää hirveästi jäänyt seurailemaan Kärppiä. Nähdäkseni myös Kärpät muutti kauden kevätpuolella omaa pelaamistaan eli jatkuva kolmen miehen kiekoton työ väheni ja Kärpätkin otti peliinsä enemmän kontrollia.
En näe, että Kärpät on kaadettavissa millään yhdellä pelitavallisella siirrolla, jota vastaan heillä menisi sormi suuhun. Kärpät haki jo syyskaudella itselleen sen ison edun, että se pystyi tuloksen ollessa stabiilina hakemaan jopa erilaisia variaatioita pelaamiseensa. Kärpillä on kontrollia, on nopeaa karvausta, hidastakin peliä on mukana. Käytännössä Kärppien rajattomalta tuntuvan pelitapapankin edessä on vaikea löytää jotain yhtä asiaa, jolla Kärpät haastaa. Todennäköisesti vastustaja joutuu aina reagoimaan.
Kärppiä vastaan ei oikein voi trapata - ainakaan silleen tapolalaisen ajan tutulla tavalla. Kärppiä vastaan täytyy pitää koko ajan tiivistä viisikkoa ja jos trap on vaihtoehto niin se trap täytyy perustaa todella korkealle Kärppien alueelle asti, jotta sillä oikeasti voi torpedoida jotain.
Mietin vaan sitä, että tuntuu edelleen olevan vähän niin, että Tapparan pelaajien oma halu vetää kovasti sinne trapin suuntaan. Ei oikein tahdo pysyä koko peliä kasassa vieläkään tuo karvaaminen - ei se millään joukkueella pysy 60 minuuttia. Tältä osin Tapparan täytyisi keksiä noihin hitaamman pelin variaatioihin jotain toimivaa - nyt on vähän kokeiltu sitä ja tätä. Hyökkäyspeli on toiminut pitkälti lisääntyneen henkilökohtaisen työmäärän vuoksi paremmin - kiekottomat työskentelee aivan eri tavalla kuin vielä esim. helmikuun alussa.
Pelkään, että jos tilanne menee Tapparalla jossakin sarjassa tukalaksi - oli vastassa sitten Kärpät, Ilves tai SaiPa niin kyllä Tappara vaan rupeaa hakemaan sieltä vanhoista jutuista sitä ratkaisua. Pelissä on edelleen paljon välimallin pelaamista eli ei varsinaisesti voi sanoa, ollaanko nyt kiekkokontrollin, nopean pelin vai karvauspelin kanssa liikkeellä. Jasu on pärjännyt yksilönä jopa yllättävän hyvin kevään puolella painepelissään ja selvästi sopeutunut siihen hyvin, mutta esim. Matti Järvinen ja Otto Rauhala meinaavat fuskata heti tuosta kolmella karvaamisesta, kun tilanne antaa myöten. Juuri se epätietoisuus siitä pelitapavalinnasta johtaa herkästi väärään ratkaisuun ja siitä aiheutuu ketjukavereille harmaita hiuksia, kun joka ketjuun ei ole heittää yhtä pelijärkevää kuin Kuusela on. Kuusela - ihan sama, missä ketjussa - niin monipuolisesti reagoi ketjukavereihin ja ehtii se hyökkäyksessä tuottamaan että puolustuksessa paikkaamaan.