Hyvä analyysi 
Pelitavallisten muutosten juna meni jo kuukausia sitten. Jotain pientä viilausta ja pelisuunnitelmaa voi tehdä, mutta isojen linjojen sisäänajo ottaa aikaa viikkoja, kuukausia tai koko kauden. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.
Tässä ollaan asian kovassa ytimessä. Vetäytynyt träp ei toimi ja vielä huonommin toimii karvaaminen, jossa pelaajat eivät ole valmiiksi täydessä luisteluvauhdissa. Kärppien alakolmio juoksuttaa karvaajat puhki ja avaa syöttölinjat ylös. Tilanne, jossa pitäisi karvata, on yksittäiselle pelaajalle, saati viisikolle, äärimmäisen haastava arvioida ja tässä on yksi Kärppien pelitavan hienouksista.
Tapparan ongelma (joka näkyy erityisesti Kärppiä vastaan) on se, että pakit eivät saa kiekkoa liikkeelle ajoissa. Liian usein pakki luistelee kiekon kanssa keskiviivalle ja kiskaisee pitkän päätyyn. Hyökkääjät ovat jo pyshtyneet siniviivalle, jonka jälkeen irtokiekkoa on (Kärppien pelitavan vuoksi) erittäin vaikea saada hyökkäyspäässä itselle. Pitkässä juoksussa tämä kääntää pelin virtauksen aina Kärppien puolelle. Tappara on parantanut monta asiaa viimekaudesta, mutta tämä pelin avaaminen on edelleen kelvotonta.
Jos jostain pitää kaivaa positiivisuus, niin se on siinä, että Tappara on nyt 1,5 kauden odotuksen jälkeen saanut kiekon liikkumaan hyökkäysalueella. 2012-14 kausilta tuttu “jauhaminen” on tehnyt paluun. Kärpillä on raskasjalkainen pakisto ja tähän pitäisi iskeä. Toinen osa-alue, josta on kaivettavissa “etua” on erikoistilannepelaaminen. Jos Tappara tekee vähemmän YV-maaleja kuin Kärpät niin on vaikea nähdä Tapparaa finaalin voittajana (olettaen tietysti että finaaleissa nähdään).