Kyllä tässä varmasti on useamman asian summa, miksi loppukausi meni niin kuin meni.
Syksyn CHL-ottelu Karlstadissa oli minulle viimeinen peli, minkä voin nostaa mieleeni, jolloin peli kulki. Palsta oli täynnä kirjoituksia, että Tapparaa ei tällä kaudella pystäytä kukaan ja pelataan väärässä sarjassa.
Haualla en omaa kirjoitustani tästä samasta asiasta löytänyt, niin kirjoitan saman asiasn uudelleen, niin kuin moni muukin.
Minä kommentoinkin Grönborgin ulosantia ja reagointia tilanteisiin, en pelikirjaa ollenkaan. Kommentoin alkuperäisiä tavoitteita ja yritin selventää miten ne laajemmassa mittakaavassa ovat vaikuttaneet Grönborgin toimintaan. Ja myös sitä, millainen kuva hänestä on Suomessa maalattu, huonoilla tusseilla.
Täähän on ollut ihan vakio-narratiivi Tapparan kohdalla jo vuosikausia. Aina kun menee vaikean jakson jälkeen hyvin, kerrotaan että siellä on nyt annettu pelaajille vapaat kädet ja siks homma toimii. Sit kun menee huonosti, niin kritisoidaan valmentajaa siitä että se ei valmenna vaan antaa pelaajille vapaat kädet, tai sit päinvastoin, sen pitäis antaa pelaajille vapaat kädet. Välillä sitä ihan miettii, että mihin niitä valmentajia ylipäätään tarvitaan, kun pelaajat ja vapaat kädet vie mestaruuksiin asti.
No jos viimekauden alkukausi olisi ollut loppukausi niin keskustua Grönborgista ei enää käytäisi. On uskonvaraista, onko ensikausi jotain uutta vai jatkumoa keväästä. Rosteri oli ennen kautta 24/25 laajasti arvioitu liigan parhaaksi ja aika yksilmieliset odotukset merstauursputken jatkumisessa mutta lopputulos oli suorastaan äärimmäistä kuraa ja niemenomaan sitä valmennuksellisesti vaikka muita tekijöitä ilmeni matkan varrella paljonkin. Tappioputkia ilman mitään värähdyksiä ja laajasti alistunut ilme. Ensikaudesta on erittäin vaikeaa ennustaa mitään, sellaiset ovat askelmerkit kokemusten perusteella.
Rautakorpi oli sellainen, että tiesi aina ja tarkasti, mitä tulee ja miten menee. Nyt ollaan sen antiteesin kanssa tekemisissä.
Höpö höpö. ehkä täällä foorumilla niiden käyttäjien toimesta jotka ei värilasien takaa nähneet että ykköskentällinen äijiä lähti ja tilalle ei hommattu ykköskenttää.
Tai no näytä nyt ihmeessä lähteet joissa arvioitiin Tapparan viime kauden rosteri liigan parhaaksi.
Kyllä Tappara oli median ennakoissa useimmiten ykkösenä.
Tarkoitatko nimenomaan että sanottaisiin niillä sanoilla, että rosteri arvioitaisiin parhaimmaksi, vai riittääkö se että Tapparan rosteri nähtiin sellaiseksi, että se oli ykkössuosikki mestariksi? Tapparan suurimmaksi mestarisuosikiksi listanneita meinaan löytyy sit about kaikista vedonlyöntitoimistoista ja muualtakin.
Siihen ei toki ollut rosteri syynä vaan aiempi track recordi. Aiempi kirjoittaja väitti että Tapparan rosteri arvioitiin laajalti liigan parhaaksi, mikä ei pidä paikkaansa.
Median kausiennakot kautta linjan. Oletan, että löydät täältäkin.
Entinen työkaveri, jonka työhuoneen seinällä roikkui Brynäsin pelipaita, niin aina välillä keskustelu ajaitui jääkiekkoon. Hän sanoi, että ei hän Brynesiä kannata sen takia, että hän on Gävlestä, vaan sen takia, koska se on paras.
Minulle Tapparan kannatus ei johdu siitä, että olen Tampereelta, vaan koska Tappara on paras, ihan joka vuosi , kunnes toisin näytetään.
En kyllä löydä yhtään sellaista joka olisi väittänyt että Tapparalla on liigan paras rosteri.
Sen sijaan esim. Tämä ylen ennakko oli hyvin realistinen: Näistä syistä Tapparan mestaruusputki on katkeamassa – yksi kuuma kysymys jokaisesta SM-liigajoukkueesta | Urheilu | Yle
Palattaisiinko aiheeseen? jankatkaa vaikka yyveellä keskenänne..
Uskoisin Tapparassa tehdyn muiden joukkueiden analyysit ennen kauden alkua ja kauden jälkeen.
Jos oma peli ei ole toiminut suunnitella tavalla ja vastustajien pelaaminen on sitä tehnyt, niin pitäähän sitä anylysoida miksi näin on käynyt.
Oma menestyminenkin täytyy terveen itsekriittisesti selvittää, missä on onnistuttu, vai olivatko muut sitten kuitenkin vaan niin huonoja.
Nämä analyysit ovat valmentajille työkaluja tulevan kauden työkalupakkiin.
Näinpä. 80-luvun alussa tuli valittua Tappara. Sillä vuosikymmenellä oli kivaa olla Tapparan kannattaja. Ysärillä ei niinkään. 2000-luvulla alkoi taas kulkea. Mukana on pysytty vaikka välissä oli pitkä hiljainen kausi. Enkä usko, että mikään tätä muuttaa enää.
Ettei mene täysin offtopic… Itsellä usko valmennukseen on kyllä edelleen korkealla. Viime kaudella oltiin hyvässä vauhdissa. Marraskuussa alkoi sairastelut ja rotaatiot - pelaajia tuli ja meni. Sitten katosi itseluottamus ja alettiin tehdä helppoja virheitä. Mehu ei pystynyt kantamaan joukkuetta ja ja ja. Menestysputken jälkeen jonneista tuntuu pahalta, itselle tämä on vaan elämää. Onneksi tulee ensi kausi, uusi joukkue ja uusi mahdollisuus.
Olen lueskellut sieltä täältä Harri Pirisen kirjaa “Amatööreistä ammattilaisiksi”, jota on myyty myös Tapparan kaupassa.
Siellä on parin sivun luku “Numminen ja Korpi johtivat Tapparan huimaan menestysputkeen”. Luku alkaa lauseella “SM-liigan ensimmäinen vuosikymmen oli vahvasti oranssi”. Menetyksen syitä analysoidaan pitkälti Lasse Litman haastattelun kautta. Olen lainannut alle sieltä valittuja paloja ihan käsipelillä.
Ranella pelaajien käsittely ja motivointi oli ihan eri luokkaa. Hänellä oli siihen tosi hyvä silmä.
Henkisen puolen valmentamisessa ja pelaajien käsittelyssä Rane oli varmasti yksi sen ajan merkittävimmistä tekijöistä
…
Joukkueen sisäisen dynamiikan on oltava kohdallaan. Se oli kantava voima jo Kallun ajoista lähtien. Esimerkiksi, kun joukkueeseen tuli uusia pelaajia, heidät otettiin vastaan sillä edellytyksellä, että he sitoutuvat tapparalaiseen joukkukulttuuriin. Kaikki, jotka tulivat, myös tekivät näin, ja menestys oli taattua. Mutta tärkeintä oli joukkueen sisäinen fiilis
…
Ei ole helppoa saada kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen, ilman sitä ei tule menestystä.
Jaa miksi laitan tämän tänne enkä historia- tai kirjallisuusosioon? Kun tuo joukkueen henkinen aspekti on minusta se, joka Grönborgilla ja kumppaneilla päättyneellä kaudella sakkasi. Tuo kuvaus voisi ihan hyvin kertoa myös Tapolan Tapparasta.
Mielläni näkisin että jotain mystistä kesän aikana tapahtuisi, ja ensi kaudella nähdään joukkue, jota kiinnostaisi esimerkiksi pelata ehjä 60 minuutin peli.
Tossa ois kokooma. Vaikka Aamulehti ja monta muuta. En sitten tiedä, kannattaako etsiä vikaa erikseen valmennuksesta tai rosterista. Ehkä niitä ei voi täysin erottaa joukkuepelissä.
Erittäin hienoa olisi, jos tulevalla kaudella tahti olisi toinen ja joukkue terve. Olisi jollain tavalla sairasta täällä toivoa jotakin muuta.
Vaikka ei ketjun aiheeseen suoraan liity, niin pakko sen verran tarttua, että ei todellakaan hommat Rautakorvenkaan kanssa aina herkkua ja juhlaa olleet.
Se oiski helppoo kun pelaajia ostamalla voittais mestaruuden. Ostetaanpa parhaat pelaajat, voitetaan. Sulla on vähän hatarahko näkemys siitä, miten Liigassa mestaruuksia voitetaan.
Lainaus on lähinnä viittaus sopimusketjusta, keskustelusta mahdollisista 50-pinnan pelaajista ensikaudella. Kisat Tukholmassa näyttää suuntaa, missä Hämeenaho ensi kaudella pelaa.
Tällainen lupaus kuitenkin Suomessa pelatessaan haluaa pelata juuri Tapparassa, osoittaa pelaajien keskuudessa luottamuksen Grönborgin valmennustiimiin, joka tällä hetkellä osittain on kärsinyt inflaatiota täällä palstalla.
Uusi nimi mukaan