Nyt on pakko vähän leijua ja hehkuttaa. Koko kausi jaetaan kritiikkiä ja etsitään vikoja. Nyt muutama fanin öyhötys.
Rikard teki valmennusporukkansa kanssa uskomattoman tempun. Pelifilosofia uusiks, eikä mitään hienosäätöö, vaan totaalisesti pois kaikesta mihin Tapparassa on totuttu. Joukkue uusiutui todella suuresti, eikä sitä ykkössentteriäkään löydetty ( ).
Nyt olemme finaalissa. Siis pelaamme mestaruudesta, johon kenekään asiantuntijan mukaan Tapparalla EI pitänyt lähes varmasti riittää. Pelit ollaan kuulemma pelattu huonosti ja pelaajilla ei oikein riitä. Ja me ollaan finaalissa.
Rikard osaa ainakin puristaa joukkueesta maksimin irti. Se yhdistää Rikardia Tapparan historiaan. Ei ne nimet, vaan sitoutuminen ja joukkue. Olemme saaneet Rikardilta jo nyt enemmän kuin ikinä osasin odottaa. En osannut odottaa mitaleja koko projektin ajalta, koska Suomi on jääkiekossa niin puolustusorientoitunut maa. Nyt kuitenkin ollaan vähintään hopealla ja peli on KEHITTYNYT matkan varrella. Eli valmennustiimi on myös osoittanut osaavansa muokata peliänsä. Tätäkin paljon epäiltiin.
Kiitos Rikard, Juha, Pasi ja Aki jo nyt. Olette tehneet mielestäni jotain historiallista. Jatketaan tästä päätyyn asti
Taisin tässä tai Tapparan peliesitysketjussa jonkun loppusyksyn runkosarjapelin jälkeen jakaa oman epäilykseni että noinkohan tällä pelitavalla tulee menestystä. Ja uskoin vahvasti että tämä kausi on välivuosi.
Lupailin myös standing ovationit Grönborgille jos vielä taikoo kaniinin hatusta tämän kauden osalta ja vie Tapparan mitalipeleihin. No nyt ollaan finaalissa joten täytyy nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Onneksi olen kuitenkin vain fani ja valmennus valmentaa.
Kävi lopulta miten kävi, nostan hattua RG:lle tästä kaudesta.
Se on Riken uran toinen finaalipaikka sarjakiekossa. Edellisen taisi hävitä legendaarisesti 3-0 johdosta. Zurich muuten meni tällä kaudella taas finaaleihin.
Pelitavan lisäksi Grönborg on muuttanut totaalisesti Tapparan peluutuksen. Valmennus reagoi penkilllä todella aktiivisesti ja käyttää erikoiskoostumuksia. Myös pelaajien peliajat otteluissa vaihtelevat villisti otteluiden välillä.
Iso ero Rautakorpi-Tapolalaisuuten, jossa jyskytettiin neljällä ketjulla, joskus tappiolla tiivistettiin kolmeen ajassa 50:00 ja luottomiehet puolustivat johtoa 58:00-60:00.
@ljpp kun kirjoittelit toisessa ketjussa, että muutosprosessi on ajettu onnistuneesti läpi, niin jotenkin tuntuu siltä, että homma alkaa alusta vasta ensi kaudella. Silloin alkaa oikeasti uuden rakentaminen, kun suuri määrä johtajuutta poistuu ja maalin suulta muuri poistuu.
Tämä kausi vaikuttaa enemmän olleen Tappara 1.99.
Voisin jo tässä vaiheessa väittää, että ensi kausi on oikeasti se haastavampi myös valmennukselle
Onko kukaan hiffannut mitä tulee 2.0 jos ottaa pisteen pois?
No sehän on nykyiset mestaruudet +1. Ensi kaudelle sitte 2.1 versio jos tämä menee parhaalla tavalla.
Tätä miestä (Rikeä) voi jo nyt onnitella hyvästä työstä tällä kaudella. Tämän joukkueen vieminen finaaliin on kova temppu. Ottaen vielä huomioon pelitavan. Olisi jäänyt aika monelta tekemättä.
Pelitapa on ollut Tapparalle vahvuus, koska vierumäkeläisillä on ollut vaikeuksia adaptoitua siihen, kun taas naapuria on pudoteltu vaivatta. Pelicans ja Niemelä on viimeinen ja kova testi, koska Pelicans vaikuttaa käärmemöiseltä ameebalta, jolta kenties onnistuu enemmän kuin yksi temppu.
Luulen Tommi Miettisen olleen ihan tosissaan, kun sanoi olevan hyvä asia, että suomalaista ajatusmallia haastetaan kotoisessa pääsarjassa.
Veikkaan, että jos posketon tuurimme jatkuu ja mestaruus tulee, niin ensi kaudella seurataan taas nopeampaa liigakiekkoa. Nyt oli jo Jukurit, Tappara ja KalPa. Lisäksi joku muukin joukkue jonkinlaisessa välitilassa asian kanssa.
En ainakaan usko, että millään muulla pelitavalla Tappara olisi voinut menestyä paremmin.
Ei Tapparan kiekko tällä kaudella useinkaan mitään säkenöivää ole ollut. Tehokasta ja maalivahtipeli loistavaa. Jollain tavalla aika härski porukka. Luonnetta löytyy koviin hetkiin.
Keskisen ketju on pystynyt tuota Riken kiekkoa pelaamaan koko kauden. Ei nyt aina niin tehokkaasti, mutta kuitenkin.
Oikeastaan missään kohtaa kautta Tappara ei ole näyttänyt siltä, että se pelaisi finaalissa. Mutta siellä se on.
Tämä tulee joskus mieleen. Hyvin raa’alta tuntuva realiteetti, jolla on paljon painoarvoa. Eniten olen tällä kaudella ihaillut nykyisten johtavien pelaajien sopeutumis- ja mukautumiskykyä aivan uuteen. Samojen pelaajien, jotka ovat korvaamattoman kokemuksen ja voittamisen kulttuurin kantajia joukkueessa ja koko organisaatiossa. He vaihtuvat menestystä tavoitteleviin pelaajiin, jolloin asetelma on erilainen.
Aika kultaa helposti muistot enkä näe realistisena, että lähes maagisesti ratkaisuhetkillä suorittava Heljanko pystytään korvaamaan. Meillä on lisäksi seurana muistot muutamasta hyvin vaikeasta veskaripaluusta.
Rikellä on toiveista rakennettu rosteri ensikaudella. Suurelta osin uudet pelaajat, jotka vasta opettelevat menestymään voittamisen erityisosaamisen sijaan. Eikä yllätysetua. Rasitteena menestyjän maine ja paine julkisuudessa, liigayhteisö haastaa myös sisäisesti omat kestomenestyjät. Jos ei muuten, niin kateuden kautta.
En tiedä enkä jaksa lukea, onko tämän joku nostanut esille (varmaan on), mutta mitä arvon palstatoverit luulette:
Voiko Rikard Grönborg voittaa Vuoden valmentajan palkintoa, vaikka Tappara voittaisi finaalit 4-0? Vai onko mies ollut liian ärsyttävä ja voittanut väärin rahajoukkueelle tmv.?
Jos Tappara voittaa finaalit, niin melkein pakkohan Grönborgin on voittaa. Ei ole ketään muuta “tähdenlentoa” nyt, kun Niemeläkin jo viime vuonna palkittiin tähdenlennostaan.
Toki Karjalainen ja Mäntymaa vetivät hyvin, mutta Karjalainen ei runkosarjassa saanut KalPaa loistoon ja lopulta jäi neloseksi. Mäntymaalla taas samat resurssit kuin Grönborgilla käytössään rahamääräisesti.
Näin voisi kyllä ajatella, mutta melkein pakkohan Tapolankin oli voittaa viime kaudella (tuplamestaruus + CHL-mestaruuus + runkosarjan voitto + 2 hävittyä pudotuspeliottelua koko keväänä), mutta eipä vain voittanut. Lähinnä siksi aloin miettimään, että onko Kalevi Numminen -palkintoon eri kriteerit, jos sattuu olemaan Suurimman ja kauneimman peräsimessä?
Noh, toivotaan nyt, että saadaan edes vastaus tähän kysymykseen. Hopeatoffeeta nyt ei varmasti lähdetä Riken tapauksessa kuorruttamaan millään palkinnoilla.
Jos on kauteen lähdettäessä lähes ykkös joukkueella liikkeellä ja sitten sössii aivan kaiken ja lopulta voittaakin kaiken vain tuurilla niin onko se mitenkään hyvä valmentaja?
Vinkiksi niille, jotka joutuivat värjöttelemään meidän kylmässä ja ankeassa ladossa paikanpäällä - kannattaa katsoa TV:ssä erätauolla näytetty Rauhalan haastattelu. Miksi postaan sen tähän ketjuun?
Siksi, että Rauhala nimenomaan otti kantaa tämän kauden prosessiin: kauden alussa (harjoituskaudella) Tappara ylipelasi luvan kanssa. Tarkoitus tässä oli opetella pois vanhasta ja oppia tunnistamaan aktiivisen pelin ja ylipelaamisen välinen ero.
Tätä sitten studiossa K.Jalonen komppasi ja mainitsi pedagogisen ”perusasteuksen”: vanhasta pois oppiminen on vaikeampaa, kuin uuden asia opettelu.
Meille on koko kauden sieltä täältä syötetty pikku vihjeitä, joista olemme voineet päätellä koko ajan sen, että valmennuksemme tietää todella hyvin mitä on tekemässä.
Kävi tällä kaudella miten vain, meillä on todella monta asiaa tehty hyvin.
).
