Samaa mieltä, että nyt on muiden valitsemat työkalut, mutta ei väärissä käsissä, vaan näillä tehdään mitä pystytään.
Olen 70+ peliä nyt katsonut tätä Grönborg kiekkoa ja mulla ei vieläkään ole ymmärrystä mikä tässä on se juju, että voittoja tulee.
Painiliigan riskialtin pelityyli joissa syöttöpeli on sanalla sanoen surkeaa ajottain. Silti jotenkin seurahistorian toiseksi paras runkosarja ja Playoffeissa ihmenousuja.
Voiko olla, että roster on siinä mielessä rakennettu Röönporille, että on tiedetty vauhtikiekon riskit eli paikkoja tulee vähemmän joten viimeistely pitää olla kohdillaan ja siksi on näin paljon näitä suunnilleen 15-20 maalin miehiä: Camper, Levtchi, Baptiste, Liedes, Halloran, Puhakka, Savinainen.
Että kun on näin paljon kovia viimeistelijöitä niin harvemmista paikoista menee paremmin sisään.
Vaikka menestystä on menneinä vuosina tullut niin mielestäni pelitavan uudistus uuden valmentajan avulla on ollut tervetullutta.
Veikkaan että Rikke maksaa itsensä takaisin helposti nyt kun on saatu buumia päälle. Mielenkiintoista nähdä kun tilinpäätös valmistuu.
Onhan Tapparan pelissä ihan selkeitä toisteisuuksia ja kun peli kulkee, niin näkee mitä siinä yritetään. Matkaa on kyllä runsaasti siihen, että se toimisi 60min per peli, mutta melko hyvin on pärjätty vaikka parhaimmillaankin peli on toiminut vain 20-30min per peli. Eniten parantamista on hyökkääjien ajoituksissa pakkien kanssa, pakeilla avauksien laadun ja nopeuden kanssa. Ne kun saadaan kuntoon, niin päästään omalta alueelta pois nopeasti pois. Käytännössä hommaan pääsee kiinni, kun näkee laiturien pysähtyneen keskialueella, niin ajoitus ei osunut. Jukurit pelasi periaatteessa samaa peliä. OJ painotti kokoajan, että kentällä ei pysähdytä, vaan kokoajan luistellaan eteenpäin. Silloin syöttölinjoja ei saa poikki niin helposti. Se Tapparan pelistä puuttuu vielä isosti. Mutta hyvä aihio.
Oma mutu pelitapaan on se, että Rikellä on ollut tullessaan ajatus pelitavasta, jolla haluaa alkaa peluuttamaan joukkuetta. Kauden edetessä on tullut vastaan realismi tuomareiden toiminnasta ja vastustajien kiekottomien pelaajien rikkomistyylistä, jonka takia on joutunut lähteä tekemään muutoksia. Nyt haetaan vielä sitä muuttunutta pelitapaa, jossa voidaan huomioida tuota kiekottaman miehen pelaamista pois. Varmaan samalla ollaan tuotu omaan peliin enemmän tätä kiekottoman miehen pois pelaamista, jos muutkin sitä tekevät.
Mutta ensimmäinen kausi vasta käynnissä ja tähän mennessä jo hyvät onnistumiset ja mahdollisuudet mennä taas päätyyn asti.
Sama mieltä: maalinteko-osaamista sekä kokeneita johtavia pelaajia on poikkeuksellisen paljon ja joukkue on kallis. Eli rosteri on lähtökohdiltaan erinomainen ja kasvutarinoitakin on nähty. Ei mikään välikausijoukkue miltään osin. Grönborgilla on ollut sopeutusmishaasteita paljon ja valmennuksen taktinen pakki on arvoitus. Pelien koventuessa tätä on kiinnostavaa seurata mutta mihinkään suojatyömentaliteettiin ei valmennusta arvioitaessa pidä vajota. Täysin flopannut Pennanen ei ole myöskään hyvä vertailukohta jos katsotaan Euroopan huipulle kuten seura on ilmoittanut tekevänsä.
Rahaa on käytetty ihan varmasti paljon tähän joukkueeseen. Tuolla on kalliita pelaajia. Se on sitten ihan eri asia miten rahat on käytetty.
KalPalla on esimerkiksi laadukkaampi keskikaista. Ja se on aika tärkeä osa-alue jääkiekkojoukkueessa.
Rosteri ei ollut sellainen, että sen voi nimien perusteella asetella “varmaksi” finalistiksi. Tähän kun vielä lisää useiden tärkeiden pelaajien loukkaantumiset.
Lähes jokainen vuosi urheilumaailmaa yllättää jokin nousukas, vaikkapa jääkiekossa. Siis sellainen, joka pelaa rosterinsa ylärajoilla ja yllättää yltäen x:ään tai y:hyn.
KalPa pudotti hyvällä pelillä naapurimme, Ilveksen ottaessa yhden voiton viidestä pelistä. Nyt KalPa on Tapparaa vastaan ottanut toistaiseksi yhden voiton kolmesta. Vaikka KalPa menisi peräti jatkoon (vaikkapa 2-4) voisi sanoa, että Tappara pelasi 2 x paremmin kuin Ilves. Ja kaikesta ivailusta huolimatta ilves oli oikeasti ihan hyvä joukkue.
Tämä pelaajamateriaali/ valmennus/ pelitapa kritiikki herää henkiin suuremmin aina tappioiden hetkellä. oletusarvona ilmeisimmin on, että jokainen peli pitäisi voittaa. Sitten kun pelejä voitetaan, ne on voitettu väärin. Milloin sen pelasi veskari, milloin säkä tms. (vaikka siis edelleen kaikki keinot ovat yhtä hyviä).
RG palkattiin tekemään muutosta. Muutoksella on hinta. Edelleen itse ajattelen, että nälkä kasvaa kaikilla syödessä, mutta silti tämä projekti on mennyt odotettu paremmin.
Yksikään joukkue ei tahallaan ota sopimattomia palikoita joukkueeseensa, mutta jotkin eivät ehkä joka kausi suoriudu halutulla tavalla ja vastapainoksi osa suoriutuukin paremmin. Pelitapa ottaa ja antaa. KalPa tappiossa oli muutama epäonninenkin tilanne, jossa onnistuessaan olisi voinut tapahtua mitä tahansa.
Valmentajilla on erilaisia pelikirjoja ja tämä on Grönborgin. Hänet palkattiin tekemään muutos. Hienoa, että hän malttaa seisoa etulinjassa muutoksen takana. Aktiivinen ja ennenkaikkea kiekkorohkea pelitapa on omalla tavallaan vaikea, mutta kukaan muu kuin pelaaja ei voi oppia määrittäämään hullunrohkean ja fiksun rohkea tapaa. Tästä huolimatta tässä kaaoksessa mitä osa viljelee, hävisimme vain maalilla.
Ja kyllä, Helkku tekee isoja torjuntoja, kuten myös Lekkas. Ja molemmat on osa joukkuetta, joten en ymmärrä miten se on pois kokonaissuorituksesta. Itseasiassa se saattaa olla ihan looginen/ järkeväkin peliliike toimistolta antaa rohkeampaan pelitapaan turvatyynyä laadukkaasta kassarista.
Kausi on pitkä aika, jos puhuisimme pelitavan viilaamisesta tai nyansseista. Mutta kausi on lyhyt aika, kun koko organisaatio mullistaa omaa tapaansa ajatella peliä. Siksi, kävi miten kävi, joukkue on lunastanut mun luottamuksen täysin.
Grönborg sanoi Aamulehdessä, ettei pitkät hyökkäysmyllyt ole valmennuksen “toivelistalla”. Kiekossa pysyminen on, mutta kertoi tilaston jonka mukaan 90% maaleista syntyy 6 sekuntia kiekonriiston jälkeen.
Tämä tukee omaa havaintoa pelifilosofiasta. Mielestäni pyrkimys nopearatkaisuisiin hyökkäyksiin myös hämää tilastoja, koska aika hyökkäysalueella on todennäköisesti pienempi ja kiekonhallintaprosentti (ehkä) myös.
Missään vaiheessa omasta mielestä Tappara ei ole pyrkinyt pitkiin kulmahyrriin, joka on Suomessa synonyymi hyvälle pelaamiselle. Pikemminkin halu on pelata kuin NHL:ssä, jossa hyökkäykset käsittää vain muutaman kosketuksen ennen ratkaisua. Tätä Jack Han tuo varmasti myös esille palavereissaan.
Kaikki tämä johtaa siihen, että Tappara on Suomalaisittain ollut aina “väärä voittaja” , koska on hävinnyt tilastot ja pyörittänyt vähemmän possujunaa kulmissa.
Hyvä kirjoitus. Tuo possujuna kuvaa kyllä hyvin sitä ”kulmapeliä” jossa jätetään kiekko aina kiertävälle pelaajalle. Tapparahan puolustaa keskustaa eikä järjestäen seuraa tuota junan kulkua joka toisaalta myös edes auttaa sen junan kulkua ja pitkittää aikaa omalla alueella mutta samaan ainaan turvaa vaarallisinta vetosektoria. Vastustajan puolustajathan ampuvat moninkertaisesti versus meidän pakit. Mitä sitten tuohon hyökkäyspeliin niin itse toivoisin vielä suoraviivaisempaa peliä varsinkin joukkuetta vastaan jonka maalilla ei seiso Heljangon tasoinen kassari.
Tämä taas valmistaa tulevia NHL:ään pyrkiviä pelaajia tulevaan. Toivottavasti se näkyy positiivisesti pelaajahankinnoissa. Meillä on se etu, että täällä pääsee pelaan miesten pelejä, eikä jenkkien junnusarjaa.
Tämä ei ole uusi tieto. Jo Erkka Westerlund tutki asiaa akateemisesti Vierumäellä ja sitä sovellettiin hänen ja Summasen aikakaudella Leijonissa.
Kiekkokontrolli tuli myöhemmin itseisarvoksi myös jääkiekossa (Meidän Peli). Silläkin on tutkitut etunsa:
- Kun kiekko on itsellä, se ei ole vastustajalla. Ei voi kolista omiin. Maksimoidaan siis kiekonhallinta ja vähennetään siten päästettyjä maaleja.
- Pitkä hyökkäys nostaa mahdollisuuksia saada ylivoima-aikaa.
- Kiekko on mahdollisimman kaukana omasta maalista. Pienempi todennäköisyys yllättävälle vastustajan maalipaikalle.
- Toisen erän pelaaminen, vastustajan väsyttäminen.
- Psykologinen hyöty pelin hallinnan tunteesta. Pelaajat saavat kiekkoa.
Tämä on se etu minkä toivoisi näkevän junnukisoissa, mutta eipä ole näkynyt. Kamppailupelaamisessa hävitään, vaikka junnut ovat vakiokokoonpanossa Liigassa.
Jep. Ei oo uusi keksintö toi Rikardin lausunto. Osui vaan voimakkaammin silmään, kun mielestäni Rautakorpi ja Tapola myös ovat yrittäneet painottaa lausunnoissaan menneinä vuosina tuota suorahyökkäystä ja maalille suuntaamista. He eivät sitä täysin maaliin ajaneet koskaan, Tapola teki oman variaationsa voittavasta lätkästä, joka oli kyllä hienoa katsottavaa.
Rikard on tänne otettu ajamaan tuota muutosta ja niinkuin moni täällä on asiasta maininnut, niin oppiminen vie aikaa ja rosteriakin pitää matkalla kehittää/muuttaa.
Mutta ehkä tuo 90% ja 6 sek. on vaan tälläkaudella paksummalla tussilla kirjoitettu fläppitaululle kuin ennen ja se ohjaa vahvemmin Tapparan peliä.
Suomessa vain on vaikea tehdä suorahyökkäyksiä, koska käytännössä aina on vastustajalla vähintään kolme pelaaja kiekon alla.
Suorahyökkäys siis pystytään pysäyttämään Liigassa helposti koska kiekon alla on aina kolme pelaajaa, jolloin alkaa hyökkäysalueen hyökkäyspeli ja kulmahyrrä.
Kannattaa katsella Olli Jokisen ja Sihvosen jutustelu Hallilla ohjelmassa. Petteri kysyy Jokiselta, miksi valitsi sellaisen pelitavan – on läheistä sukua Grönborgin pelille.
Joko uskaltaa lausua pienen kiitoksen valmennukselle tästä kaudesta?
Ei. Matka on pahasti kesken vielä ja tavoite saavuttamatta.
Aivan uskomaton suoritus mennä
finaaleihin kun ottaa huomioon, että ensimmäinen kausi menossa kolmen vuoden projektista ja paljon meni asioita uusiksi.
Nyt triplaa kohti, mutta kävi miten kävi niin ylpeä voi olla valmennuksen tekemästä työstä👏