En muista koko tapausta,ihmetellyt vaan mihin mies hävisi.
Ehkä Karalahden pitäis sanoa Franzenille vaan että Buranaa naamaan ja kiviä taskuun?
Piti oikein hetki ettiä klippiä tuosta, mutta löytyhän se. Videon pitäis alkaa oikeasta kohdasta, mut jos ei niin kelatkaa kohtaan 4:57. Täysin tarpeeton taklaus.
Tämä sopisi myös tuonne “Jääkiekon fyysisyys - Mihin suuntaan lajia pitäisi kehittää?” -ketjuun, mutta mennään täällä.
Lukusuositus. Nick Boyntonin tarina The Players’ Tribunesta. Kovaa tekstiä, ei mitään kaunista sanottavaa tuosta “lajiin kuuluvan kovan pelaajan -roolista”:
Nostan pätkien muutaman lainauksen tuosta pitkästä jutusta, mitkä ainakin itseni saivat ajattelemaan, boldaankin jotakin:
I’ve thought about death a lot over the past few years.
About dying. And what it might be like if I wasn’t around.
**I mean, I had eight or 10 confirmed concussions when I played in the NHL, but who knows how many others I just simply played through? I’d bet I had actually more like 20 or 30 of them altogether, and even that might be a bit low.
**I have a three-year-old son named Russell. And let me tell you … does that kid ever love hockey.
Loves watching it, loves talking about it, and loves taking the mini-stick out and whacking away at some pucks.
He wants to be like his dad, you know what I mean?
But I cannot, in good conscience, let him play the game of ice hockey until something changes and we start looking out for our players by taking the problems of head hits and concussions — and their potential impact on mental health — more seriously.
**
I honestly wish I would’ve retired when I was 26 or 27, even before I won a Stanley Cup. And I wish I could go back to that time and have a redo.They can scratch my name off that cup, and I’d hand my ring back in right now if I could go back and make it so that I wouldn’t have had to experience all this pain and sorrow and anger and sadness.
**
Lyhyt tiivistelmä jutusta: Boynton sanoo tuossa jutussa näkemyksensä aika suoraan. Boynton oli pelaaja, joka pelasi toisia satuttaakseen. 11 vuotta NHL:ssä. Stanley Cup. Rahaa. Useita aivotärähdyksiä tappeluista ja taklauksista. Seurauksena lääkeriippuvuutta ja alkoholiongelmia. Mielenterveysongelmia jne. Boynton ei pidä Stanley cupia tai tienattuja rahoja päävammojen aiheuttamien ongelmien arvoisena.
“Pelaajat ottavat vapaaehtoisesti riskin. Ovat riskistä tietoisia mennessään kaukaloon.” Mutta paljonko näiden “kovien kaverien” ulostuloja tarvitaan, ennenkuin faneista viimeisetkin näkevät, että ehkä se ei ole sen arvoista? Tuossa jutussa Boynton toteaa ihan suoraan, ettei tekisi asioita samoin, jos voisi. Ei pelaisi peliä, kuten pelasi. Ei anna poikansa pelata, jos laji ja laji-ihmisten suhtautuminen päävammoihin/fyysisyyteen ei muutu.
Tässä vielä Carcillon video The Player’s Tribune -sivustolta:
https://www.■■■■■■■■■■■■/2018/06/14/stanley-cup-voittajan-sydanta-sarkeva-tilitys-antaisin-kaikki-rahani-ja-stanley-cupit-pois-jos-saisin-elamani-takaisin/
Kai tämä tähän ketjuun menee.
Carcillo puhuu täyttä asiaa NHL:n nykytilanteessa näiden hänen kaltaisien pelaajien osalta. Todella harmillista, että hän joutui lopettamaan noin nuorena (30 vuotiaana) ja kärsii edelleen vaivoja jotka ovat tulleet hänen uransa aikana 
Alla sama juttu suomeksi käännettynä.
Rick Nash harkitsee eläköitymistä toistuvien aivotärähdyksien seurauksena.
Hienoa, että tähän aletaan tosissaan kiinnittää huomiota.
Rick Nash on aika kaukana siitä, mitä pelaajana parhaimmillaan oli. Mutta sen takia, mitä Nash aikanaan oli, on Nashin sanoilla ehkä vähän enemmän painoa. Ei ehkä pitäisi, mutta koska pohjois-amerikkalainen tähtikultti. Nash oli liigan ehdottomia tähtipelaajia joitakin vuosia. Haluaako NHL, että tämän profiilin pelaajat lopettavat uransa “ennen aikojaan”, koska pelkäävät päävammojen aiheuttamia ongelmia tulevaisuudessa?
Ei tällainen yksittäinen pohdinta yhden jo hiipuneen tähden kohdalta mitään muuta, mutta jälleen yksi signaali siitä, että parempaan suuntaan ollaan menossa.
Mun mielestä ei oo oleellista se vieläkö Nash tehoilee entiseen malliin vai ei, vaan tuo “pelaajaprofiili”. Nash ei ole mikään nyrkkisankari tai nelosketjun jyrä jolla kolhut ja päävammat “kuuluu toimenkuvaan”, ja silti on 34-vuotiaana tilanteessa missä pitää pohtia onko uran jatko järkevää.
Bryan Berard haastaa NHL:n oikeuteen ja väittää NHL:n peitelleen aivovammojen riskiä.
Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustosen värikäs kannanotto:
– Aiheesta puhutaan usein, mutta ongelmaa ei ole saatu kuriin. Se johtuu siitä, että johtajatasolla pelaajien aivovammat eivät aidosti kiinnosta ketään. Empaattisuutta puuttuu, koska aina löytyy uusia pelaajia loukkaantuneiden tai pysyvästi vammautuneiden tilalle. Kissaa ei ole ollut pakko nostaa tarpeeksi hanakasti pöydälle.
Mustonen toimi Oulun Kärppien SM-liigajoukkueen apuvalmentajana 2012–13 ja kertoo pitäneensä tuolloin kirjaa pelaajien erilaisista loukkaantumisista.
– Kärppien kaikista fyysisistä vammoista aivovammojen osuus oli peräti 24,6 prosenttia. Silloin pelaajilta jäi kaikkiaan 75 ottelua pelaamatta aivovammojen vuoksi. Nämä ovat järkyttäviä lukuja. Ja parhaillaankin esimerkiksi Ruotsissa on jälleen kolmen pelaajan ura vaakalaudalla päävammojen vuoksi.
Tästä tulikin mieleen että viime kaudella Thomas Larkinin jyräämäks jäänyt Daniel Paille jättää tämän kauden väliin päävammasta toipumisen vuoks. Paillen iän huomioiden saattaa hyvinkin olla koko ura siinä…
Kyseinen taklaus on nähtävissä tästä, ja on ihan vitunmoinen vitsi että tuosta tuli vaan kolme (vai neljä?) peliä pelikieltoa ja sekin koski vain CHL-pelejä.
https://streamable.com/hrxrc
- Sehän tiedetään, että aivotärähdysten määrä liigassa (NHL:ssä) putoaisi alas ilman kontakteja, Lindros järkeili National Postin mukaan.
Rakastan jääkiekkoa ja pelaan edelleen. Se kiekko, jota pelasin kaikki nuo vuodet, oli todella fyysistä, mutta minulla on (nykyään) ihan yhtä hauskaa, vaikka emme törmäilekään toisiimme.
Joonas Komulainen kertoilee tilanteestaan Sportin Youtube-kanavalla. Helmikuussa tullut aivotärähdys ei ole mahdollistanut kaukaloon astumista vieläkään. Peruselämisessäkin on tekemistä eikä ainakaan tämän vuoden puolella pelaa. On epävarmaa pelaako enää koskaan.
Komulainen loukkaantui perjantaina, kun Sport ja KooKoo kohtasivat tuplaotteluiden avausväännössä. KooKoon Jan-Mikael Juutilainen tönäisi Komulaisen päin laitaa, minkä seurauksena taitava hyökkääjä löi päänsä. Hän hoiperteli vaivaisesti omin jaloin vaihtoaitioon, eikä Komulainen palannut enää jäälle.
Kuinkahan pitkä on toipumisaika kun joukkueen ykkösveska saa kolmannen aivotärähdyksensä kolmen kauden sisään? Nähtäväks jää…
NHL-konkari Rick Nash joutui päättämään uransa aivotärähdyksen jälkioireiden vuoksi:
Nyt Tenhunen, 22, ottaa rauhallisesti askeleita eteenpäin laitilalaisessa kuntoutuskeskuksessa. Ilme on keskittynyt, samanlainen kuin urheilijalla suorituksen aikana. Apuna ex-kiekkoilijalla on robotti, tarkemmin ottaen puettava robotisoitu ulkoinen tukiranka Indego.
Carcillo on näistä säännöllisesti ääntä pitänyt. Tällä kertaa Jatkoajan haastattelussa. Kannattaa vilkaista, jos ei miehen mielipiteet tuttuja ole:
Henkilökohtaisesti Carcillo ei haluaisi nähdä tappeluita NHL:ssä.
− Henkilökohtaisesti en koe, että tappeluista on mitään hyötyä NHL:ssä, enkä usko, että katsojat tulevat otteluihin niiden takia. Jääkiekko on muutenkin aika upea laji, ja sitä on helppo markkinoida käsittämättömän taitavilla pelaajilla.
− Mitä väliä, jos nimesi on kaiverrettu johonkin pirun tärkeään pokaaliin, jos et voi muistaa sitä. Mitä väliä, jos pankkitilisi on täynnä rahaa, jos et pysty edes nauttimaan lastesi kanssa olosta.
Ei nämä tragediat aina ole taklauksista ja tappeluistakaan kiinni. Naisjääkiekossakin voi ura päättyä ennenaikaisesti.
Yksi Ruotsin lupaavimmista naiskiekkoilijoista sai aivotärähdyksen reilu vuosi sitten joulukuussa, kun hän kaatui ottelussa SDE:tä vastaan. Pian tärskyn jälkeen selvisi, että HV71:n huippupakki on sivussa koko loppukauden.