Aladivaripelissä käynyt ikävästi. Ilta-Sanomissa pitkä lukemisen arvoinen artikkeli.
Laji toi elämään uudenlaista vauhtia ja ryminää, ennen kuin kaikki pysähtyi kertaheitolla. Helmikuun 18. päivä 2016 Lindbergiä taklattiin vitosdivaripelissä. Päänsä jäähän lyönyt pelaaja ei muistanut tilanteesta tai sen jälkeisistä hetkistä mitään – ei edes sitä, että hän oli ottanut itsestään sairaalassa valokuvan.
Joukkuekaverit kertoivat sittemmin, että taklaus oli ollut puhdas.
Kolhut ja murtumat olivat urheiluhullulle Lindbergille tuttuja. Takana oli lukuisia lääkärikäyntejä, mutta neurologin avaus pysäytti. 45 minuutin puhelun aikana selvisi, että tälli oli aiheuttanut Lindbergin aivolohkoihin kahdeksan aivoverenvuotoa. Diagnoosina oli keskivaikea aivovamma.
Aktiivista elämää viettänyt Lindberg oli peloissaan, kun hän alkoi ymmärtää, mitä tapahtunut tarkoitti.
– Minulle kerrottiin, etten olisi enää mitään muuta kuin eläkeläinen. Sanottiin, että tuolla vammakuvalla mene himaan ja nuku.
Uutena vuotena 2016–2017 Lindberg ajatteli päättävänsä päivänsä oman käden kautta. Mieli muuttui jääkiekko-ottelua katsoessa.
– En pysty selittämään sitä. Minulla oli suklaalevy kädessä ja tv:ssä pyöri muistaakseni New York Rangersin peli. Ajattelin, että olen turvassa kotona, eikä tämä olekaan niin synkkää. Olin myös utelias katsomaan, miten pitkälle pääsen ja saavutanko tavoitteeni.
Lindberg ymmärsi, että häneltä kaiken vienyt urheilu olisi myös paras terapiamuoto. Hän rakensi kunnianhimoisen polun, jonka päässä on jonain päivänä triathlonin MM-titteli. Sitä kohti on menty kuntoutuksessa pieni askel kerrallaan, mutta edistys on ollut huomattavaa.
– Jos mahdollista, urheilu on suurempi osa elämääni kuin ennen vammaa. Ensimmäinen lenkkini oli 25 metriä. Jos kaikki menee hyvin, menen juoksemaan tänään 14 kilometriä, hän sanoo.
Uutta tutkimusta: aiheuttaako päähän kohdistuneen iskun seurauksena aivoihin syntyvät “mikrokuplat” aivotärähdyksen jälkioireet? Tätä on mallinnettu suurnopeuskameroiden avulla Ranskassa:
Ruotsalaiskiekkoilija Tobias Forsberg sinkoitui 26. joulukuuta pelatussa Allsvenskan-ottelussa Leksand-Almutna pää edellä laitaan. Tilanteen jälkeen oli heti selvää, että hyökkääjä loukkaantui vakavasti.
-– Olen halvaantunut rinnasta alaspäin, käsivarsissa on alentunut toimintakyky eivätkä sormien jänteet toimi.
-– Minun on edelleen vaikea ymmärtää, miten tässä kävi näin, ja että vamma on niin laaja. Tilanteen hyväksyminen on yhä vaikeaa. Jouduin lopettamaan jääkiekon, jota olin pelannut suuren osan elämästäni. Lisäksi joudun pyörätuoliin.
Johtuuko huippulupaus Nolan Patrickin pääkivut (migreeni?) päähän kohdistuneista iskuista vai onko perinnöllistä (suvussa on migreeniä ollut)?
Harmittava tilanne kaiken kaikkiaan heti uran alkumetreillä ja lääketieteestä ei ole toistaiseksi ollut apua vaivaan:
Patrickin pää on altistunut useille iskuille hänen pelaamiensa kahden kauden aikana NHL:ssä. Keväällä New York Islandersin Cal Clutterbuckin laukaus osui Patrickia pelottavasti päähän.
Sitä ei tiedetä tai kerrota, johtuvatko Patrickin tämänhetkiset pääkivut vanhoista tälleistä vai kenties jostain muusta syystä. Courier-Postin mukaan Patrickin perheenjäsenilläkin on ollut taipumusta migreeniin.
Sarjassamme “pahaa tekee katsoakin”. Matt Calvert sai viime yönä kiekon päähänsä. Aivan täysin pihalla, selvästi loukkaantuneena. Tuomarit antoivat pelin jatkua…
Joku voisi väittää, että peli olisi pitänyt viheltää poikki ennen maalia, jos päävammat aidosti vakavissaan otetaan. Calvertin yritys nousta pystyyn näyttää oikeasti hieman pahalta, kun kaveria on selvästi sattunut hieman pahemmin…
Kyllähän tuossa lähimpien pelaajien elekieli hieman siihen suuntaan viittaa, että tajusivat heti Calvertin loukkaantuneen. Johnson(?) selvästi viittoo ja huutelee tuomarin suuntaan. Kiekkoa laukonut Petterssonkin näyttää hieman siltä, että odotti vihellystä tuomarilta, mutta… Ymmärrän MacKinnonin tuohtuneen reaktion. Jotenkin absurdi tilanne. Pelin olisi pitänyt olla poikki, mutta tuomarit odottivat maalin syntymiseen asti
Mutta joo. Ei se aina ihan putkeen mene ammattituomareiltakaan
ProTappara
(Tamminiemessä - muttei jakamassa pesää)
55
Jännää, että tämä ketju on näin alhaalla aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta.
Linkkinä Jenny Rostainin asiallinen lanka Twitterin puolelta aiheesta, joka myös peilaa hyvin sitä, miksi itse helposti koen mm. tällä palstalla suhteettoman kovan pelin puolustajat tai välillä ylipäätään vanhan ajan taklausten ystävät jotenkin täysin vailla empatiaa oleviksi ihmishirviöiksi. Sori siitä.
Siis että jos pelin ”jännittävyys”, ”miehisyys” tai ”fyysisyys” menee yhdenkin ihmiselämän edelle, niin minusta arvoissa ja maailmankatsomuksessa on jotain pahasti vialla.
Jatkoaika julkaissut samaan sarjaan myös taklaajan vastuu/taklattavan vastuu kategoroinnin media- ja Twitter käyttäytymisen perustella. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluneet ovat vähän ottaneet herneen nenään.
Ilmeisesti ensi TI myös YLE Puheen päivässä useampi asianomainen istuisi asiasta keskustelemassa.
Jukan mielestä siis muutoksen pitää tulla ylhäältä. tähän astihan on keskitytty keskustelemaan vastustajan kunnioittamisesta, taklaajan/taklattavan vastuusta ja siitä mihin pelaajat ja yleisö haluavat lajia kehittää. Jukka on varmasti oikeassa siinä, ettei lajin sisällä ongelmaa pystytä ratkaisemaan, asenteet eivät vapaaehtoisesti kovin herkästi muutu ja tällöin koko keskustelu ajautuu väärille urille. Puhutaan seipäistä, niiden väreistä ja suhteista toisiinsa, mutta aitaa ei vaan synny.
Vaan pystytäänkö pienen, mutta pontevan Suomenkaan johdolla saamaan muutoksia aikaan? edes Ruotsin tai koko Euroopan avustuksella, kun raha ja mahti on NHL:ssä? Kansainvälinen olympiakomitea voi painostaa esim. amatöörinyrkkeilyä, mutta ei sillä mitään mahdollisuuksia ole ammattinyrkkeilyyn vaikuttaa. Mikä tai kuka pystyy painostamaan NHL:ä? vaadittaisiin kansainvälistä konsensusta, eikä sellaista ole missään eikä koskaan löytynyt. Kyllä se painostus pitää tulla niin alhaalta kuin ylhäältä.
Tim Thomas kertoo päähän sattuneiden iskujen seurauksista.
Vaikka Thomas pelasi maalivahtina, hän sai kauteen 2013–14 päättyneen uransa aikana useita iskuja päähänsä. Thomas kertoi avoimesti, miten se näkyy hänen jokapäiväisessä elämässään.
– Joka aamu, kun herään, minun täytyy pari ensimmäistä tuntia uudelleenjärjestää asioita päässäni. Sen jälkeen listaan asioita ja yritän tehdä päätöksiä, jotta saan asioita tehdyksi, Thomas sanoi.
Yksi pahaa jälkeä tehneistä aivotärähdyksistä tuli joulukuussa 2013.
– Kun heräsin seuraavana aamuna, en pystynyt päättämään, mitä haluan syödä tai mihin haluan mennä. En pystynyt tekemään suunnitelmia. Selviydyin noudattamalla joukkueen aikataulua loppukauden.
Kun Thomas selvitteli päävammojaan vuosi uran loppumisen jälkeen, diagnoosi oli raju. AP:n mukaan lääkärit sanoivat Thomasille, että kahdessa kolmasosassa tämän aivoista verenkierto oli alle viisi prosenttia siitä, mitä sen pitäisi olla. Kolmasosassa verenkierto oli noin puolet normaalista.
Tuo on kyllä järkyttävää luettavaa mitä Thomas kertoo. Kaikista kauheinta on siihen päälle kun seuraa ihmisten mielipiteitä näistä “puhtaista taklauksista” mihin joku tulee kolmantena tai että pää kolisee kunnolla seinään ja jäähän ja sitten vaa hoetaan taklattavan vastuuta… Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä mitä voi käydä ku haetaan kovaa taklausta puhtaasti, mut kaveri ei oöe mitenkään valmis
