Vaikka palstalla olisikin helppoa esimerkiksi kirjanmerkkikokoelmien avulla lahdata ihmisiä jotka ovat erehtyneet, ei lähdetä jälkiviisasteluun. Kannatan sellaista korkeintaan silloin, kun joku aiemmin monta kertaa erehtynyt puupää julistaa totuuksiaan tulevasta tuhannen kerran. Ajattelin kirjoittaa asiasta jo talvella, kun näillä joillain nimimerkeillä oli kestokriisi päällä. Säästin kuitenkin ajalle, joka on tälle avautumiselle otollisempi. Kun seuraavan kerran Tapparalla tai jollain pelaajalla on vaikeaa, ei julisteta niin suurin kirjaimin. Otetaan vihdoin jotain opiksi. On täysin ok sanoa, että
Tapparan pelissä ei ole ollut tänäänkään mitään järkeä. (kuvitteellinen esimerkki)
Se on havainnointia ja mielipide siitä, mikä on tapahtunut. Mutta niin usein se menee tyhjänpäiväiseksi tulevaisuuden ennustamiseksi.
Näkeehän sen sokeakin, että puolivälierissä lähdetään laulukuoroon ja sitten Jukka saa kenkää.
Ei ole minulle ok. Tuollaiset ovat helvetin raskasta luettavaa jokaisen tammikuisen tappiopelin jälkeen. Kun ottaa ennusteesta varmuusastetta pois niin heti viestistä tulee parempi.
Luulen, että puolivälierissä lähdetään laulukuoroon ja sitten Jukka saa kenkää. Toivottavasti olen väärässä.
Henkilökohtaisiin kokemuksiin ihmiset eivät niin hanakasti tarraa vaan korkeintaan vastaavat sillä, miten asian itse kokevat. Silloin syntyy keskustelua eikä mitään provo-vastaprovo-sotaa, josta nauttii korkeintaan osallistujat jos hekään.