Nii ja lisätään viä tähän se, että pääsin heittää nopeet kivet Hermannin Ollin kanssa keikan jälkeen!
Varmaan ihan jees.
Mä vedin joskus ysärillä Iggy Popin kanssa Passengeria Provinssi Rockin päälavalla.
Luonnollisesti tuota lyhyttä esiintymistä seurasi stage diving.
Päädyin muuten ihan vi*un kauas lavasta.
Olet sen verran nuorempi niin laitan pari linkkiä että tiedät varmasti mistä on kyse.
Vaikka oon junnu, nii en mä jonne oo! Kyä mä Iggyn tiän!
Olin myös paikalla, mutta sen verran oli tuossa kohdassa halpaa valkkaria veressä että ei aivan kauhesti ole muistikuvia tuosta setistä…
Ensimmäinen keikkani oli Smiling sun diskossa Hurriganesia kuuntelemassa ja olihan se nuorelle pojalle melkoinen kokemus. Ratinan keikoilla Eput, Popeda, Toto ja “Pomo”. Loistavia kaikki. Ikisuosikki Junnu Vainiokin tuli nähtyä kuten myös Juice. Sitten on vielä yksi jonka luen samaan kategoriaan ja vieläpä kärkeen. Edelleen nousee karvat pystyyn kun kuulen vankien kuoron Verdin oopperasta Aida vaikka siitä on jo yli 30 vuotta kun Veronan oopperajuhlilla kävin lomareissun yhteydessä.
-92 Pantera Megadethin lämpärinä Helsingin jäähallissa
-93 Suicidal Tendencies Metallican lämppärinä Oulunkylän urheilupuistossa.
-93 Sepultura pääesiintyjänä ja Paradise lost lämppärinä Helsingin kulttuuritalolla.
Kovaa settiä. Muistan noi -93 Sepultura keikan mainoslehtiset. Olin sen verran jonne vielä siihen aikaan et keikalle ollu asiaa
Oli muuten huikee keikka!
Oon käynyt kattoo muutaman Suomessa ison bändin keikan (Popeda, Reckless Love) ja yhden kansainvälisestikin ison bändin keikan (Evanescence) keikan ja eron noiden väillä on huomannut. Hyviä keikkoja kaikkia toki.
Eilinen olikin sitten jotain sellasta mitä en ollut koskaan ennen nähnyt tai kokenut! Ei yllätys sinänsä, koska KISS on kuitenkin aivan megaluokan bändi ja yksi isoimmista pumpuista koskaan. Pyroja, tulta, savuja, pommeja ja valoja aivan helvetisti! Koreografiat isoja ja näyttäviä. Lavasteet huikeet.
Ne piirtää joilla on liitua.
Tänään se tuli koettua, nimittäin ehdottoman lempparibändini H.E.A.T’in keikka!
Dangerous Groundissa ilmakitara sai kyytiä, One By Onessa saattoi juoma läikkyä ja Living On The Runissa purkautui kyynelpadot. Biisi on muotoutunut mulle eräänlaiseksi reissubiisiksi. Mä rakastan olla tienpäällä, se on iso apu, kun pitää kestää vastoinkäymisiä. Toisaalta tekisi mieli ehkä jo hieman rauhoittuakin.
Settilistassa oli muutenkin valtava kasa omia suosikkeja, mutta niitä jäi myös sen ulkopuolelle. Dangerous Groundin kuuleminen oli kuitenkin tärkeintä, vaikkei biisin alkuperäinen laulaja olekaan enää solistina.
Tänään kohti Hämeenlinnaa H.E.A.T’in tahdissa!
Tunnelmapaloja:
https://www.instagram.com/p/CnqFyvdqLNJ/?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Tänään meikäläisellä edessä hartaasti odotettu H.E.A.T keikka Tavastialla, ensimmäinen keta kun näen bändin. Living on the run saa itsessäkin outoja reaktioita ja 1000 miles oli eka kosketus bändiin. Korona aikana kävelylenkeillä ylivoimaisesti eniten kuunneltu bändi ja jos ennen kaksi kovaa oli Tappara ja KISS niin nyt niitä on jo kolme
Pitäsköhän meidän perustaa 1000 miles-klubi?
Pomo ja bändi edelleen kovassa kunnossa. Olihan ilta eilen,kiitos!!!
Oli kyllä huikea keikka ja jopa parempi kuin viime vuoden Euroopan legillä. Ei taida löytyä toista artistia, joka pystyy tarjoamaan samalla keikalla noin monipuolisen musiikillisen kattauksen. Oli perus rock-tykitystä, soulia, verevää blues jamittelua, balladeja, herkkää tarinan kerrontaa ja kaikki todella viihdyttävään muotoon puettuna. Iloa, surua ja raivoa juuri sopivassa suhteessa annosteltuna. Jos tämä on Brucen ja bändin last dance, niin komea on lopetus.
Tuo viimeinen lause!! Sama kävi mielessä pariin kertaan eilisillan aikana.
Tippa linssissä mietti kuinka onnellinen on kun sai olla vielä kerran mukana.
Neljä kertaa sain nähdä, ja jokainen kerta oli erilainen kokemus.
Hyviä biisejä on niin paljon, että kolme tuntia meni nopeasti.
Ekan kerran kelloa vilkaistessa (kun otin kuvan puhelimella) oli keikkaa takana jo melkein 90 min. Moni bändi ei edes soita yhtään pidempään. Nyt oltiin vasta lähestymässä puoltaväliä…
Pakko kompata. Olihan eilinen keikka huikea. Kolme tuntia tykitystä. Nuoremmilla tuska pysyä perässä saati onko biisejä riittävästi😊
Upea oli taas kerran harvalla artistilla on noin kova lava karisma. Katsomossa oli aika hiljaista kun kertoili siitä vanhasta soitto kaverista jonka kuolinvuoteen vierellä oli, melkein olisi kuullut jos neula olisi pudonnut permannolle!
Bruce Springsteenistä tulee aina mieleen, kun olin Heavy Metal Tampere -järjestön kautta roudarina Brucen keikalla Ratinassa 2009.
Kävi sitten sellainen sattuma, että siinä tavaraa kantaessa aloin jutella erään toisen roudarin kanssa ja tämä kertoi, että hänen kaverinsa on backstagella töissä organisoinnista vastaavana henkilönä ja sinne tarvittaisiin pari työntekijää. Päästiin sitten sujahtamaan takaovesta sinne. Muistan edelleen, miten jokaisella bändin jäsenellä oli tarkka luettelo, mitä esineitä ja virvokkeita heidän huoneessaan pitää olla.
Vielä ikimuistoisempaa kuitenkin oli, kun Springsteen tuli henkilökohtaisesti kiittämään roudareita. Olin siinä sitten parin metrin päässä yhdestä maailman suurimmista tähdistä ja olisi voinut jonkun kommentin heittää, jollei olisi ollut niin ällistynyt tilanteesta.
Muutoinkin roudarien olot olivat työväenluokkaista taustaa olevan Springsteenin keikalla erinomaiset. Ruoka oli samaa, mitä bändi söi ja työntekijöille oli oma aidattu katsomo aivan lavan vieressä sekä Bruce Springsteen Crew t-paidat jaettiin.
Keikka oli erinomainen, mutta vielä enemmän muistoja tulvii mieleen kaikesta muusta.
Tampereen Teku ja vuosi -83 alkusyksy.
Ekaksi soitti Yö ja sitten pankin Räjäytti popeda. Olin 14v ja se lavaenergia minkä Pate löi tiskiin jätti ikusen jäljen. Minusta tuli Popeda fani.
Amorphis Pellavarock 2009
Tämä keikka on jäänyt mieleen sekaannuksesta bändin ja yleisön välillä. Ulkoilmalava pienellä Lammin paikkakunnalla. Amorphis oli vetänyt setin loppuun ja bändi kiitteli yleisöä kummarruksin. Muistan hieman ihmetelleeni, että aika lyhyeksi jäi setti ja hittibiisien osalta joitain jäi tulematta. Yleisö poistui paikalta vilkkaasti joitain innokkaimpia nimmareiden kärkkyjiä lukuunottamatta. Oltiin puolimatkassa kävelemässä takaisin leirintäalueelle, niin encore alkaa. Encoren vetäminen ei ole festareilla ollut ihan tavallista ja mitään viitteitä siitä ei ollut. Ei muuta kuin juoksujalkaa takaisin. Bändi näytti edelleen hämmentyneeltä hekin, kun lavalle palatessa ei ollutkaan ketään paikalla ja jonkun vitsin laulaja Joutsen siitä myös murjaisi.
Dark Tranquillity Klubi Tampere 2011
Keikka on jäänyt mieleen keikalle saapumisen osalta. Käppäiltiin Klubille ja oli jotenkin tutun oloinen hahmo siinä ovella. No bändin laulajahan se, joka toivotti tulijat tervetulleeksi ja heitti läppää fanien kanssa siinä ihan muina miehinä.
Finntroll Tampere Metal Meeting 2016
Tämä keikka on jäänyt mieleen, kun sähköt menivät poikki kesken keikan. Yhtäkkiä kesken biisin vaan kaikki pimeäksi. Laulaja siinä sitten istuskeli lavan reunalla jalkojaan heilutellen ja venailtiin tovi sähköjen palaamista.
Marco Hietala ja unohtuneet The Islandersin sanat Sauna Open Air 2009, Hakametsä 2012, Sauna Open Air 2013 (?)
Nightwishin Hietala unohti The Islandersin sanat ainakin kolmella perättäisellä Tampereen keikalla. Viimeisellä kerralla heitti aiheesta jonkun Tampere-aiheisen läpänkin. 2009 keikalla koko biisi aloitettiin alusta ja 2013 Troy Donockley taisi paikkailla lauluosuuksia.