No nyt tuli sattumalta valittua pelaaja joka tilastollisesti on maalintekoon kallellaan (aika tarkkaan 50/50 tehopisteet), mutta tarkoitus oli kärjistää hitaan luistelun vaikutusta.
1 tykkäys
Ihan loogisesti ajatellen periaatteessa voi tiettyyn pisteeseen asti. Pelaajan nopeus ja hyökkäyspelinopeus on tietysti suhteessa vastustajiin. Viisi “Julius Junttilaa” pystyisi nopeimmillaan nopeampaan pelaamiseen (jos ei nyt huomioida mitään muita ominaisuuksia kuin jalkanopeus. Esim. ulottuvuuskin voi lisätä pelinopeutta ihan saavutettujen senttien kautta).
Varmaan vastahyökkäyksissä ja ylipäätään suorahyökkäyspelaamisessa viisi Vauhkosta tarvitsevat samaan pelinopeuteen viittä Junttilaa enemmän ennakointia ja paremmat ajoitukset syöttöihin. Mahdollisesti myös pelattava niin, että käännettäessä osa pelaajista on liikkeessä, eivätkä kaikki lähde pysähdyksistä. Ehkä myös löydettävä keino hidastaa vastustajan puolustuspeliä; missä tehdään riisto?
Edelliseen liittyen pointteja Sahlstedtia käsittelevässä artikkelissa (tummennukset alla omiani):
”Nuoret ja nopeat sekä kiekollisesti taitavat pelaajat sopivat Virran vaativan taktiseen ja aktiiviseen pelitapaan , jonka nimeen Sahlstedt vannoo. ”
Muutenkin kiinnostava artikkeli, jossa avataan myös Lukon pelaajahankintapolitiikkaa.
Se toki on hieman tulkinnanvaraista, että mitä “aktiivinen pelitapa” tarkoittaa kenenkin mielestä, mutta itse käsittäisin sen tarkoittavan, että pelataan runsaasti nopeita pelirytmejä.
1 tykkäys
Jos sopii niin jatketaan tässä ketjussa 
En odotakaan, että löydämme toisiamme tästä keskustelussa ja sinulla on varmasti pointtia ja totuutta siinä, mitä sanot. Olemme kuitenkin ns. perusasioiden äärellä nyt ja nyt haluan keskustella tästä erikseen.
On totta, etten voinut riittävällä tarkkuudella katsoa Tappara-Lukko -sarjan kaikkia pelejä, mutta kolme niistä katsoin hyvin tarkasti. Tappara oli ainoastaan yhdessä pelissä hyvä - sarjan toisessa pelissä. Kaikissa muissa se oli kaikessa jäljessä sellaisella tavalla, jota en ikinä toivoisi oman suosikkijengini olevan. Tapparan mahdollisuudet olivat siinä, että pelit saadaan pidettyä pienimaalisina. Tältä osin viime kauden Tapparalle olisi ollut ammattivirhe yrittää pelata playoffeissa Lukkoa vastaan jotain muuta. Olisiko Lukko ollut “nihilistisemmällä pelaamisella” kaadettavissa? Tuskinpa olisi ollut. Tappara sai pelin juuri sellaiseksi kuin halusi ja hävisi silti. Pelilliset hienoudet - ja sitä myöten sarjan lopullinen voitto, puolestaan tulivat Lukolle jopa helposti.
Se, mikä mielestäni on tässä “trap” vs. “ei trappia” -keskustelussa se pihvi on se, että minun on hyvin vaikea ymmärtää sinun näkökulmaasi enää nykyään. Ymmärtäisin tuon “passiivisessa trapissa roikkumisen”, jos olisi kausi 2017-18. Silloin se oli Tapparalla voittava pelitapa ja Rautakorpi lähti kieltämättä voimakkaasti muuttamaan peliä silloin. 2016-2017 olisi ehkä voitu mehustaa yksi mestaruus lisää, mutta ei juurikaan sen enempää. Jääkiekko menee eteenpäin koko ajan ja se, mikä oli joskus jees ei enää nyt ole lainkaan jees tai se ei edes toimi. Lopulta nämä ovat määrittelyteknisiä kysymyksiä ja kauneus on usein jääkiekossa katsojan silmissä. Pelitapakin tulee aina listalla vasta pelaajien yms. kaiken jälkeen.
Kuitenkin tämä “trapista luopumisen leimaaminen voittamisella leikkimiseksi” on todella kummallinen ajatus, jota vieläkin viljellään todella paljon joidenkin Tappara-fanien keskuudessa. Ihmettelen sitä oikeasti. Minulle ajatus siitä, että passivoitetaan peliä ja keskitytään johonkin kaksivaiheeseen trap-pelaamiseen kuulostaa ainakin aika voimakkaasti siltä, että yritetään korjata kiinnileikannut moottori sen sijaan, että ostetaan kokonaan uusi menopeli ja moottori. Tapparallahan ei enää ole mitään menetettävää siinä, kun se luopuu hallitusti tuosta vanhasta identiteetistään, koska se peli ei kerta kaikkiaan enää tule tuottamaan mestaruuksia saati voittoja. Onko parempi kaatua hitaasti ja tippua ynnä muut osastolle vai yrittää oikeasti pysyä pelin aallonharjalla?
Pelin aallonharjalla tarkoittaa sitä, että pelissä pyritään aktiivisuuteen. Ainakin itselleni se sitä tarkoittaa. Pelissä on aina kaksi vaihetta - kiekollinen ja kiekoton. Yksi selkeä puute Tapparan pelitavan kehittämisessä on ollut, että Tappara ei ole juuri ikinä saanut hyökkäysalueen lähitukipeliä toimimaan. Tappara saa kyllä pelin pyörimään vastuksen hyökkäysalueelle, mutta pelilliset kuviot, joilla päästään hyökkäysalueella maalintekoon puuttuvat. Kun kiekko menetetään niin koko pelin virtaus kääntyy Tapparaa vastaan. Ainoa tapa estää tuollainen on se, että hyökkäysalueella tehdään yhteistyötä samoin kuin puolustuksessa. Siellä pitää olla syöttösuuntia ja lähitukea. Se, että Tapparalta on usein joukkueen rakennuksen vuoksi puuttuneet jalat toteuttaa tuota peliä - nyt näyttää ainakin joukkueen kokoamisen osalta, että sinne on nyt hommattu jalat, jotka ehtivät vielä kiekonmenetyksen jälkeen jonkinlaiseen takakarvaukseen ja laituritkin ehtivät tukemaan kulmakiekosta vääntävää pelaajaa.
Trap ja aktiivinen peli nähdään toistensa vastakohtina. Jonkinlainen “trap” tai puolustuspelisuunnitelma kiekottomana tarvitaan, mutta passiivista viiden miehen trappia ei jääkiekossa vuonna 2021 tarvita yhtään mihinkään. Tästä mielipiteestä en aio ottaa askeltakaan takaisin, koska näen koko ajan pelejä ympäri Euroopan ja maailman, jossa ei käytännössä ole mitään keskialueen passiivisen trapin vaihetta ja peli kulkee hyvin. Kuinka monta kertaa Lukko joutui playoffeissa ottamaan Tapparan hyökkäykset pois trapilla?
1 tykkäys
Nyt kannattaa ihan ensiksi, kun vertailet Lukkoa ja Tapparaa, niin ottaa huomioon kokoonpanot. Lukolla oli maalivahtia lukuunottamatta jokaisella osa-alueella parempi kokoonpano. Ihan jo ylipäänsä nopeampia pelaajia.
Plus Lukko oli jauhanut omaa pelitapaansa monta kautta kuntoon, kun taas Tappara on poukkoillut pelitapansa kanssa. Tapparalla ei ollut oikein mikään tapa kunnolla hallussa.
Ei pallopelit toimi niin, että on aina joku yksi totuus. Että kun Lukko nyt voitti näin, niin se olisi ainoa tapa voittaa ja sitä pitäisi kopioida.
Ja jos ei Lukko nyt juurikaan träppiä pelannut, niin kyllä sekin peliä rytmitti. Ihan viivelähtöjäkin silloin tällöin otti.
2 tykkäystä
Pelitapakeskustelu on aina yksinkertaistus todellisuudesta - aina. Eikö Tapparalla 2017 ollut ylivoimainen rosteri? Mielestäni sinä nyt vähän vaihdat tässä aihetta. Tappara ei ole mitenkään erityisesti hapuillut pelitapansa kanssa vaan enemmän näen, että Tapparassa ei ole onnistuttu rakentamaan joukkuetta, joka pystyisi pelaamaan sellaista kiekkoa, kun on haluttu pelata.
Ihan yhtä monta kautta - kokonaista ja puolikasta - on ollut Tapparalla aikaa laittaa omaa pelitapaansa kuntoon. Lukko on tehnyt maltillista työtä ja Lukko hävisi Tapparalle viimeksi 4-0 puolivälierissä kaudella 2018-19. Silloin Lukko rakensi pelitapansa pohjaa ja Tappara sanojesi mukaan hapuili oman pelitapansa kanssa ja leikki voittamisella.
Ei tietenkään toimi - enkä minä niin ole väittänytkään. Kyllä kuitenkin sellainen tosiasia on, että pelit menevät johonkin ja kehittyvät johonkin. Jos kerran Tapparan 2016-17 kehittämä passiivinen trap on niin ylivoimainen pelitapa suhteessa mihinkään muuhun pelitapaan niin miksi ympäri maailmaa kaikki joukkueet enemmän ja vähemmän luopuvat siitä? Pelitapa ei ole yksi totuus - mutta peli kertoo kaiken. Peli kehittää itse itseään - sieltä tippuvat pois pelin kannalta tarpeettomat asiat ja tilalle tulevat pelin kannalta uudet ja tärkeät. Ja se on hieno matka!
Lukko rytmitti peliä kiekollisena, joka on aivan eri asia kuin pelata kiekottomana trappia. Mielestäni nyt tahallasi sotket kaksi eri asiaa. Viivelähtö ei ole osa kiekotonta pelitapaa vaan kiekollista peliä.
Mistä ylipäänsä olet saanut päähäsi, että haluaisin Tapparan pelaavan koko ajan träppiä ja varsinkin 0-5 träppiä?
Olen ainoastaan sanonut, että tuon on hyvä löytyä keinovalikoimasta.
Mutta ei Lukon ja Tapparan vertailusta voi mitenkään ottaa pois pelaajamateriaaleja. Ero oli todella suuri. Ei peli sentään ihan täysin ole vain pelikirjasta kiinni. Sihvonen toki näin sanoo, mutta se juksaa tahallaan.
1 tykkäys
Tulkitsen viestintäsi tavalla, joka on eniten vahingollista 
Se trap, josta Tappara on tullut tunnetuksi ja jolla esim. IFK voitettiin 2016 oli puhdas 0-5 trappi. Ja tuolla samalla trapilla väsytettiin Ilves 2017.
Sillä samalla voitettiin lopulta mestaruus myös 2017.
Emme tule löytämään toisiamme tästä keskustelusta, mutta tärkeää on se, että erilaiset mielipiteet ovat näkyvillä ja julkisia Pelitapa ei varmasti ole yksi totuus - mutta minun totuuteni on, että 0-5 trappia en halua Tapparalta ensi kaudella nähdä missään pelitilanteessa. Laitetaan se vaikka toiveajattelun laariin. Se ei ole voittamisella leikkimistä!
Mutta kiitos näistä ja jäädään seuraamaan Olet aina hyvää keskusteluseuraa ja lopulta olen tuulettamassa Tapparan mestaruutta varmasti, vaikka se tulisi millaisella pelitavalla.
Olikohan kausi 2017-2018, kun Tappara tuli uudistuneella pelitavalla kauteen. Puolustettiin eteenpäin, viisikot levällään ja peliä ei rytmitetty. Oltiin tosi aktiivisia. Ei toiminut sitten yhtään. Se pelitapa tuotti koko Tapparan viimeisimmässä menestysputkessa vähiten maalipaikkoja. Tappara palaveerasi, Rautakorpi otti viisikot kasaan, rytmejä ja Tappara eteni kuin etenikin finaaliin saakka.
Samalla kaudella Kärpät voitti Tapparan finaalissa. Tuota Mannerin pelikirjaa ylistettiin tuolla kaudella, mutta poffeissa Kärpät joutui sen kanssa kuseen ja Manner joutui reagoimaan. Tämän on Manner myöntänyt myös itse.
Myös Pennanen oireili saman pelin nopeuttamisen kanssa ennen mestaruuttaan. Lähes samalla tavalla mitä Rautakorpi ja Tappara.
Jos peliä aikoo nopeuttaa, niin sen pitää mennä sen ehdoin, että pystyt pysymään kiekossa kontrolloidusti ja puolustamaan ja hyökkäämään organisoidusti. Ja tuo on myös kiinni pelaajien taitotasosta.
Oikein. Se on kiinni myös pelaajien taitotasosta, mutta se on kiinni myös siitä, millaisia valintoja tehdään. Vertaan tätä nyt vain ihan toiseen asiaan, mutta toivottavasti sen sallitte.
Jokainen uusi asia, jota ihminen lähtee opettelemaan on vanhan ja uuden välinen taistelu. Mielestäni kaudella 2017-18 Tappara ei uskaltanut pysyä prosessissaan vaan ympäristö vaati muutosta ja muutos tuli. Tappara rupesi pelaamaan ihan toisin kuin oli suunniteltu. Sillä kaudella kuitenkin opittiin tärkeä asia - se, että nopeaan pelitapaan tarvitaan hyvät sentterit. Tapparalla ei 2017-18 ollut laittaa sellaisia senttereitä kentälle.
Jos ajatellaan, että aina kun uuden asian opettelemissa tulee jokin vaikeus vastaan niin eihän ratkaisu voi olla se, että palataan siihen, mikä ennen toimi. Mielestäni Tappara on yrittänyt kaudesta toiseen ratkaista uudistumisen kipuilua pelitavallisesti palaamalla jossakin vaiheessa taas vanhaan takaisin. Samaa reittiä kuljettiin Jyväskylässä. Nyt se on täysin Tapparan omissa käsissä, kumpaan suuntaan mennään.
Viisikoiden kasassa pitäminen ja lyhytsyöttöpeli tulee tuskin koskaan olemaan haitallinen ja ei-voittava tapa pelata. Ei myöskään nopeat pelaajat ja nopea laadukas syöttöpeli. Ja en nyt sitten tässäkään tarkoita sitä, että koskaan ei saa antaa pitkää syöttöä ja reagoida pelitilanteisiin.
Ja noihin edellisiin lisättäköön Ilves ja Myrrä mukaan. Hekin joutuivat menneellä kaudella reagoimaan omaan pelitapaansa. Tätä kommentoivat julkisuudessakin. Viisikot kasaan jne.
Omasta mielestäni jääkiekon lainalaisuuksiin kuuluu alueen voittaminen ja pelin siirtäminen nopeasti uudelle alueelle, jotta vastustaja joutuisi reagoimaan eikä pelaamaan systemaattisesti. Se joka pystyy peliä hallitsemaan ja määräämään pelaamisen tapaa yleensä voittaa pelin. Lukko kontrolloi poffeissa peliä vastustajiinsa nähden ajoittain suvereenisesti. Tappara ei päässyt pahemmin pelin päälle, vaan enemmänkin sieti ja selviytyi, mutta ote jäi enemmän siihen matkan päähän, mihin lopulta ei eväitä enää ollutkaan.
Samoin energian säilyttäminen on varmaan filosofisesti se mihin pelitavalla pyritään. Ei vain pyritä tekemään maaleja enemmän kuin vastustaja, vaan käyttämään maalin tekemiseen mahdollisimman vähän energiaa sisältäen sekä puolustus- että hyökkäyspelaamisen.
Varsinaista pelitapaa ajatellen ensi kaudelle toivoisin:
- liikkumisen jatkumoita pelin kääntymisen hetkillä => edeltävässä tilanteessa tapahtuneet liikkeet jatkuvat ja tukevat uuden pelitilanteen vaateita.
- puolustusalueen kiekollisen pelaamisen varmuutta.
- nopeata ja röyhkeätä kiekollista peliä kohti vastustajan maalia.
Noilla asioilla päästään jo monen joukkueen edelle.
1 tykkäys
Omaan korvaan osuikin Jukan ja pelaajien puheista seuraavat:
-sentterit osaavat hakea alhaalta paikan pakille avata.
-Puolustajilla hyvä avaava/edistävä eka syöttö.
-Hyvä luistelunopeus.
-Puolustajilla jalkaa tukea hyökkäystä ja kiekonmenetyksen jälkeen puolustaa ylöspäin.
-Tähän puolustajat fyysisempiä mitä poistui.
=> omista lähdetään nopeasti ja hyvällä liikkeellä viisikko pudetään kasassa.
4 tykkäystä
Tapparan legenda “kahvakiekosta”’ - oi niitä aikoja:
3 tykkäystä
Niinpä niin, kyllähän nykyäänkin systemaattisesti estetään sääntöjen vastaisesti kiekotonta pelaajaa. Se tehdään erilailla ei niin näkyvästi mailalla vaan blokkaamalla ja pitämällä kiinni vain sen aikaa ettei pilli soi. Virran Lukkohan oli tässä mestarillinen monta vuotta.
Herra Sihvosella on vaan kieli niin syvällä Virran ahterissa ettei voi kirjoittaa mitään negatiivista Peksistä. Kuten ei sitäkään, että Virta heittää pelaajiaan usein bussin alle.
1 tykkäys
Teksti oli luonteeltaan analyyttinen eikä negatiivinen. Luoko negatiivisuuden mielikuvan lukijan jääkiekkomaku?
2 tykkäystä
Vaikka kesä ei luonnollisesti ole kuin korkeintaan naapurin faneille parasta aikaa keskustella niin koitetaan kuitenkin avata varovaista keskustelua menneen kauden Tapparan tavasta pelata. En tällä kertaa pohjusta näitä kahta, nimetöntä kyselyä, vaan yritän niiden kautta saada tämän yhteisön ajatuksista yleiskäsitystä.
Oliko Tapparan pelitapa mielestäsi viihdyttävä kaudella 2021-22?
- Kyllä
- Ei
0 voters
Onko Tapparan pelitapa mielestäsi
- Hyökkäysvoittoinen
- Puolustusvoittoinen
- Tasapainoinen
0 voters
Mihin suuntaan Tapparan pelitavan tulisi kehittyä?
- Hyökkäysvoittoisemmaksi
- Puolustusvoittoisemmaksi
- Tasapainoisemmaksi
0 voters
Ja ei. Tarkoitus ei ole selvittää mitenkään syvällisesti yhtikäs mitään tai saada analyyttista järkevää dataa aiheesta. Näillä reunaehdoilla sitä ei tulla saamaan mitenkään. Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä, miten “vaaka kääntyy” nyt kun taustalla on mestaruus. Tässä vaiheessa en ehkä vielä avaa sen enempää omia ajatuksiani mistään näistä, mutta voinen jatkaa tästä, jos jokunen äänestäjäkin saadaan.
Tapparan pelitapa toimii loistavasti, mestaruus siitä hyvä esimerkki. Alivoima oli aivan erinomaista, ylivoimalla tiettyjä ongelmia.
Mutta se asia mihin itse haluaisin edistystä, on hyökkäyksien sisään vientien variaatiot. Viime kaudella hyökkäyksiä rakennettiin kulmapelien kautta. Pelaajien taitotaso riittäisi monipuolisempiinkin rakenteisiin.
1 tykkäys
Tapparassa oli niin paljon taitoa, että luotettiin siihen, että ottelut hoituu itsekseen tekemättä mitään. Kaipaisin runkosarjassa asennepuoleen ja virkamiesmäisyyteen korjausta.
Pelin ailahtelu oli myös erikoista. Välillä Tappara häviäisi KooVeelle, mutta seuraavassa ottelussa voisi voittaa Tampan. Kertoo myös asenteesta.
Toisaalta kaikki tämä alleviivaa vain sitä, että runkosarja on harjoittelua.
Jos muistelee sitä, miten Tappara pelasi alkukaudesta niin en ainakaan tunnistanut virkamiesmäisyyttä. Kaudella oli mun mielestä todella vähäisesti ohipelejä kokonaisuutena.
Playoffeissa kokemus siitä, että enemmänkin olisi ollut tankissa vahvistui: Tappara puolusti varmaan paremmin kuin olen nähnyt koskaan puolustavan, mutta peli myös muodostui aika paljon sen puolustamisen ympärille.
Jos jotain koko kauden pelistä (ei niinkään pelitavasta) voisin itse toivoa lisää, olisi edes rahtunen tehokkuutta. Monesti Tappara tarvitsi vielä playoffeissakin todella monta maalipaikkaa maalin tekemiseen, mutta noin jämäkällä puolustuksella sillä ei ollut kovin paljoa merkitystä.
Pelin osalta mielenkiintoinen kysymys on se, mitä tapahtui syksyn alussa. Silloinhan Tappara dominoi kiekkoa ja saattoi pyörittää koko pelin vastustajan päädyssä ja jokaisesta vastahyökkäyksestä joku kävi nakkaamassa maalin. Sinänsä yhteisön arvio siitä, että pelitapa oli tasapainoinen niin ainakin tasapaino kauden sisällä parani merkittävästi sen syksyn alun ja joulun jälkeen. Opittiin pelaamaan myös kiekottomana.
2 tykkäystä