Täällä on muutama nosto tullut tuosta fyysisen harjoittelun kovuudesta vielä välierien alla, joten pakkohan siihen on tarttua.
Olen jo melko kauan jutellut täällä (itsekseni) tuosta urheilumaailmassa melko yleisestä blokkiperiodisaatiosta, jolla tähdätään tosiaan myös kauden aikaiseen ominaisuuksien kehittämiseen/ ylläpitoon perinteisemmän kaavan “taantumisen sijaan”. Silti, jos kuultu pitää paikkansa, on itsekin pakko myöntää ja ihastella/ ällistellä riskiä, minkä Tapparan ottaa.
HPK- sarjassa oli havaittavissa kollektiivinen tahmeus jo. Se korostui myös ensimmäisissä Ilves- peleissä ollessaan huipussaan omaan silmään G2:ssa, jossa toki myös pelin epäsuotuisa virtaus korosti näkymään, kuten yleensä tapahtuu.
Mutta se “riski” tässä on ollut se, että 4 laadukkaan tiimin ollessa jäljellä ja Tapparan pelin perustuessa aktiivisuuteen on 1-2 jopa 2-3 ensimmäistä ottelua täten kallellaan vastustajalle. Kaikki, jotka ovat tosissaan urheilleet tietää välillä sekunnin osien edun kampailutilanteeseen ja niiden viimeisten “kulmien” hakemisen kiekollisena ja kiekottomana, jotka lopulta helpottavat omaa ja joukkuekaverin peliä.
Nähty esitys ei selitä tietenkään tappioita kokonaisuudessaan, mutta epäsuotuisat teot kiekotta/ kiekolla ja kiireen tuntu ilman oikea kiirettä (esim. laaduttomat purut alueella) tällä selittyy ja täten epäsuotuisat tilanteet. Nerouden ja hulluuden välisen rajan sanotaan olevan pieni ja sarjan jälkeen voimme tätäkin asiaa puntaroida. Ainakaan vaatimustasosta se ei näköjään jää kiinni, vaikka muuta väitetään.