Poikamme sotaväessä - LIVE


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #635

Pikemminkin toistepäin. Mut joo siitä myöhemmin, kun kirjottelen hieman koontia tästä paskasta.


#636

Ei se nyt paskaa ole. Varmasti moni asia siellä on harmittanut ja on tehnyt mieli kyseenalaistaa kaikkea.
Aikanaan huomaat varmasti myös hyviä asioita mitä on tarttunut mukaan. Näin se menee kaikilla.


#637

Olet nyt kokemusta rikkaampi! Kaikki positiiviset ja negatiiviset kokemukset kasvattavat ihmisenä. Ja nyt voit siirtyä muihin haasteisiin. :wink:

Ole ylpeä palveluksen suorittamisesta! Minäkin olen ylpeä sinusta vaikka en sinua tunne kuin tämän palstan kautta. :slight_smile:


(Aleksi) #638

Se armoton ketutus ja huonot kokemukset kyllä unohtuu ajan myötä, mutta ne hyvät muistot tai ainakin vähemmän huonot jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka se siellä ollessa tahtoo tympiä, niin kyllä se silti sellainen paikka että sellaisia kokemuksia saa mitä ei missään muualla oikeastaan voikaan saada.


#639

Vielä muutaman kymmenenkin vuoden jälkeen inttiin voi palata satunnaisesti unissa. :wink: Vaikka ei edes pääsisi kertausharjoituksiin.


#640

Seuraava uljas saapumiserä astuu palvelukseen 8.1.2018. Löytyykö yhteisöstämme uusia varusmiehiä, vai pitääkö @treppu:n mennä kertaamaan, jottei ketju kuole?


((nimi muutettu)) #641

Kaverille tuli aikoinaan kertauskutsu kahden kuukauden päästä palveluksen päättymisestä. Joten kipinäketju pystyyn milloin @Treppu:n postiluukku kolahtaa.


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #642

Luin ketjun lävitse ja jumaliste mikä monni olin alussa. :joy: Nyt olen vain ikimonni. :blue_heart:


#643

Mitäs se Jussi Niinistö sanoi, että voi tulla 24h varoitusajalla kutsuja palvelukseen.

Toivottavasti @Treppu on valmiina palvelemaan maata myös näin lyhyellä varoitusajalla. :smiley:


(#TeamRosolli) #644

Muistaakseni katsovat masto- ja teletiedoista, ketkä olivat palvelusaikana aktiivisimmat puhelimen käyttäjät ja kokeilevat uutta tapaa kutsua väkeä nopeasti kertaamaan. Puolustusvoimat ottaa siis yhteyden puhelimella ja aktiiviset puhelimen käyttäjät saadaa todennäköisimmin nopeasti kiinni. Kokeilu koskee noin 85 % saapumiserä II/17:n aktiivisista puhelimen käyttäjistä.

Jossain oli huhua, että Suomi100-tekstarilla kokeiltiin järjestelmää.

Toivotaan, ettei @Treppu ole viihtynyt puhelimen ääressä…


#645

Itellä alko tänää 17 päivän loma


(Jan) #646

Voi ei, sillä mää sain kolme tekstaria. :fearful: Äkkii puhelin kii… isoveli valvoo


#647

Ihan kaikkea mitä intissä kuulee, ei tarvitse uskoa,
mutta kyllä meillä aikanaan Vekaranjärvellä
naapurikomppanian hullu santsari juoksi Cooperissa 3000 m kaasunaamari päässä.
En itse nähnyt, mutta…


#648

Eilen pamahti postilaatikkoon kutsu vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen. Menisi mahdollisen 7. finaalin kanssa päällekkäin. Kovasti tekisi vastata kieltävästi ja samaan aikaan olisi kiva nähdä inttikavereita.


#649

Laitahan asiat tärkeysjärjestykseen, inttikavereita voit nähdä koska tahansa, mutta Tappara pelaa 7. finaalissa vain kerran vuodessa.


#650

Älä lähre sinne…


(「LIVE IS LIFE」) #651

Ratkeaa kuudessa matsissa.


#652

Suomen hävittäjähankinnoissa tarjolla oleva Lockheed Martinin F-35 sai jälleen ikävää julkisuutta, kun Pentagon keskeytti uusien F-35:n vastaanottamisen koneissa esiintyneiden vikojen korjauksista syntyneen erimielisyyden vuoksi.


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #653

Alkuperäinen tarkoitus oli kirjoittaa pienet muistelmat kotiutumispäiväksi. Sitten seuraavaksi viikoksi. Seuraavaksi kuukaudeksi. Nyt lopulta aika tarkalleen puolivuotta myöhemmin olen valmis kirjoittamaan. En tosin kivaa pikku muistelmaa vaan varoitusta tuleville inttiin lähtijöille. Älkää tehkö samoja virheitä kuin mä. Jos teette, älkää käsitelkö niitä kuin mä.

Muistan miten jännitin ja olin innoissani, kun Niinisalon portit ensi kertaa ilmestyivät näkökenttääni. Kohta pääsisin lusimaan ne 165 aamua pois alta sekä samalla kehittymään fyysisesti että psyykkisesti. Alussa kaikki sujui hyvin. Onnistuin mulle annetuissa hommissa ja painoin niska limassa hommia. P-kauden jälkeen luotto omiin kykyihin oli kova, kuten ennen inttiäkin. Tiesin pärjääväni täällä.

E-kausi alkoi ja mulle pamahti partionjohtajan pesti. Otin sen vähän epäröiden vastaan mutta silti olin innoissani. Onnistuinkin hoitamaan pj:n hommia hyvällä tasolla. Pieniä virheitä tuli ajoittain mutta ne onnistuin ohittamaan olankohautuksin. Luotto itseeni oli edelleenkin vahva. Yhtäkkiä kaikki muuttui.

Ryhmässäni oli alikersantti sekä kersantti. Kersantti onnistui pääsemään jälki-RUKkiin ja arvatkaapa kenelle lankesi ryhmän varajohtajan pesti. Kyllä. Mulle. Tämän pestin suhteen olin äärimmäisen epäileväinen: miten tällainen huonot johtajan taidot omaava introvertti suorituisi sekä pj:n että rvj:n tehtävistä? En nostanut asiasta siltikään mekkalaa, koska luotin lapsuuden ystäväni näkemykseen sekä siihen että onnistuisin kyllä. Noh, aika nopeasti kävi ilmi etten suoriutuisi. Tai en suoriutuisi ainakaan kiitettävästi, hyvä jos edes tyydyttävästi.

Oli äärimmäisen ahdistavaa mennä tehtävänantoon, kun ympärillä oli luutnantteja, kokelaita, kersantteja sekä alikersantteja ja sitten siihen tulee tällainen puolenvuoden ikimonni pällistelemään. Ekoilla kerroilla sain erittäin paljon mitä ■■■■■■ toi täällä tekee -katseita. Ei siinä mitään, mä mietin ihan samaa.

Aluksi sain pidettyä langat hyvin käsissäni. Pieniä virheitä tuli mutta niistä selvittiin. Sitten tuli vähän isompia. Langat alkoivat luisumaan käsistäni ja mun piti päättää mitkä langat ovat tärkeimpiä, koska kaikista en enää millään pystyisi pitämään kiinni. Itseluottamus mureni, henkiset voimavarat kuluivat valtavaa tahtia, virheitä tuli uupumuksen myötä entisestään. Mulla oli kaikki työ huolehtia ittestäni, mutta siinä samalla noin kymmenestä muustakin piti kantaa huolta.

Monta kertaa kirosin päässäni miksi mua väkipakolla pidetään tuollaisessa hommassa vaikka koko komppania näkee johtoa myöten ettei musta ole siihen. Ryhmässäni oli korpraalia, komppanian kärkitaistelijaa jne. etc. Mutta eiii, pidetään se Töhö-Treppu siinä. Saapahan koko komppania taas naurunaihetta. Päätin olla hiljaa, syödä paskan ja mennä eteenpäin. ■■■■■■■■ millään on enää mitään väliä, kun olen jo ihan täysi vitsi komppaniassa.

Mun pitäminen tuossa roolissa on sama asia kuin peluuttaisi Jasua ykkösylivoimassa pyörittäjän paikalle. Sitten kun(/jos) tulosta ei syntyisi, niin ihmeteltäisiin missä vika ja annettaisiin Jasulle valtava kasa paskaa niskaan. Jasua peluutettaisiin silti samassa roolissa. Vähänkin Tapparaa seuraava ymmärtää, että Jasun vahvuudet ovat aivan muualla kuin ykkösylivoiman priimusmoottorina.

Loppusota oli jo ihan täyttä selviytymistaistelua. Henkiset voimavarat olivat aivan loppu. Töhöilyjä tuli. Mokia tuli. Virheitä tuli. Mutta kaikki varusteet sain kunnialla kasarmille! Tosin osittain toisten avustuksella ja onnellakin. :roll_eyes: Mutta anyway.

Intistä jäi paljon hyviä ja hauskoja muistoja käteen. Suosittelenkin käymään intin, koska siellä kokee paljon sellaista mihin muuten ei saisi edes mahdollisuutta!

Mutta silti… Ennen inttiä olin elämäni kunnossa, itseluottamus aivan tapissa, uhkuin energiaa, melkein kaikki onnistui. Intin jälkeen musta oli jäljellä enää ihmisjätteeltä lemuavat rauniot. Kunto aivan kuralla, itseluottamus miinuksella ja itsekunnioituskin pahasti kolhuilla.
Intissä tekemäni virheet ja ajoittain epäreilulta tuntunut kohtelu kalvavat vieläkin sisintä. Öisinkin saatan herätä painajaisiin aiheesta. Päivisin saattaa tulla lieviä ahdistumiskohtauksia asiasta. En ole tästä asiasta laajamittaisesti avautunut kuin parhaalle ystävälleni sekä tyttöystävälleni. Ja nyt tänne.

Suurimmat virheeni:

  1. Pidin turpani kiinni
  2. Pidin turpani kiinni
  3. Luotin että johtajisto puuttuisi asiaan, jos tarve olisi
  4. Pidin edelleen turpani kiinni

Ratkaisut:

  1. Kerro, jos vähääkään epäilyttää oma jaksaminen
  2. Puhu, jos jokin asia vaivaa
  3. Ei johtajisto sua tapa, jos kerrot epäkohdista
  4. Älä nöyry joka kerta vaan ota asiat puheeksi

Nyt puolivuotta myöhemmin olen vihdoinkin saanut aikaiseksi todenteolla tahtoa lähteä korjaamaan asioita. Alan olemaan pikkuhiljaa palautunut henkisesti armeijasta ja mun mielestä henkinen puoli onkin hyvän elämän tärkein osatekijä. Mitä sä teet hyvällä kunnolla, jos olet henkisesti aivan poikki? Henkisesti voipuneena haluaa vain rötvätä.

Kun pääkoppa on kunnossa, voidaan alkaa miettimään fyysistä hyvinvointia. Fyysistä hyvinvointia onkin nyt tarkoitus lähteä rakentamaan uudestaan. Inttiä edeltäneet pohjat ovat tallessa ja niiden päälle on hyvä lähteä rakentamaan uutta nousua.

Uutta @Treppu 'a!


#654

Itsellä menee paljon niin, että mitä paremmassa kunnossa on fyysisesti, niin sitä paremmin voi henkisesti.

Tietysti hyvin yksilöllisiä ja tilannekohtaisia asioita varmasti.

Tsemppiä.