Olenko ainoa, jota ottaa päähän se, että esim. Alexander Ovechkinin kaltaisia puolustuspäässä hyödyttömiä pelaajia hehkutetaan yhtenä maailman parhaista pelaajista, kun taas esim. Sasha Barkovin kaltaiset kahdensuunnan pelaajat eivät saa mitään tunnustusta.
Alexander Ovechkin: hyökkäys 10/10, puolustus 2/10, yhteensä 12/20
Sasha Barkov: hyökkäys 7/10, puolustus, 9/10, yhteensä 16/20
Samasta syystä ottaa päähän tuo jatkuva Teemu Selänteen hehkutus. Loistava hyökkäyspäässä, puolustuspäässä ei mitään käyttöä. Nostaisinkin kautta-aikojen parhaiden suomalaisten NHL-kenttäpelaajien listalla ainakin Kurrin, Lehtisen, Nummisen ja Koivun veljekset Selänteen edelle.
Nostaisin vielä kysymyksen, että kumpi on ollut Tapparalle arvokkaampi pelaaja tällä kaudella Kristian Kuusela vai Jukka Peltola?
Jääkiekossa on roolit. Olennaista on se, että joukkueessa jokaisella jätkällä on se oma ruutu ja ydinosaamisalue. Ei kaikkien yksinkertaisesti tarvitse tehdä kaikkea. Ihmiset ihannoivat monipuolisuutta ja siitä ei todellakaan ole mitään haittaa esim. työelämässä, mutta pääsääntöisesti ihmisillä on yleensä vahvuuksia ja heikkouksia.
Oikein roolitettu joukkue on parempi kuin osiensa summa. Puhutaan nyt esimerkiksi Laineen kaltaisesta nuoresta pelaajasta. Jos Laine roolitetaan oikein ja hän tekee oikeita asioita hän voi hyökkäyspään ominaisuuksillaan ratkoa yksin pelejä. Olennaista roolituksessa on se, että siinä otetaan huomioon millaisia ominaisuuksia ketjukavereilla pitää olla, jotta Laineen yksilölliset ominaisuudet pääsevät esille.
Esimerkiksi Tapparassa kombinaatio Laine-Peltola on ollut koko kauden mitassa äärimmäisen tärkeä ja erittäin hyvä roolitus Tapolalta. Jugi on vahva omassa päädyssä, hyvä puolustamaan eikä hyökkää puolustuksen kustannuksella. Jugin hoitaessa oman tonttinsa jää Laineelle enemmän tilaa hoitaa omaa tonttiaan eli hyökätä ja tuoda siellä sitä tarvittavaa vaaraa.
Yleisesti arvostuksesta jos lähdetään liikkeelle niin kannattaa arvostaa pelaajia osana joukkuetta. Palolallakin oli oma tehtävänsä ja oikein roolitettuna Palola pystyi toteuttamaan omaa tehtäväänsä joukkueessaan hyvin. Väärin roolitettuna (KHL) Palola on joukkueelle hyödytön. Ei kaikkien pelaajien yksinkertaisesti tarvitse tehdä kaikkea vaan riittää, kun he roolituksessa täyttävät annetun tehtävän. Jos esim. Laineen hyökkäysominaisuuksilla varustettu pelaaja pakotetaan puhtaasti puolustamaan niin silloin hänet on roolitettu väärin ja hänestä ei myöskään saada sellaista iloa irti kuin joukkue häneltä tarvitsee.
Ovechkinia arvostetaan, koska hän on maailman paras maalintekijä. Ovie on myös kaikkea mitä keskivertokatsoja rakastaa: näyttävä, kovaa taklaava ja periksiantamaton. Hän on myös laituri, jolla on pienempi puolustusvastuu senttereihin nähden. Sashaa ei ole sopivaa verrata Ovechkiniin, sillä toinen on vasta uransa alussa ja toinen on pelannut melkein tuhat NHL-ottelua. Ennemmin vertaisin Datsyukiin, joka on todella arvostettu kahden suunnan sentteri. Yleensäkin NHL:n “tähtisentterit” ovat paitsi hyviä hyökkäämään, myös erinomaisia puolustuspäähän pelatessaan. Mieluummin loistava molempiin suuntiin, kuin vain hyvä puolustamaan. Kopitar, Toews jne…
Minua puolestaan ärsyttää suomalaisten iänikuinen maalintekotaidon aliarvostaminen. Täältä niitä kahdensuunnan pulliaisia nousee vuodesta toiseen ja hienosti tsemppaavat kahteen suuntaan, mutta kun pelissä pitäisi tehdä niitä maalejakin. Ei ole sattumaa, miksi maalitekijät ovat kaikkein halutuimpia pelaajia ja niistä on krooninen pula. Joku Elmeri Kaksonen on helppo istuttaa träppiin ja opettaa puolustamaan, mutta yritäpä laittaa ampumaan one-timereita sisään, kun peli pitäisi voittaa.
Puolustajien kohdalla olen taas eri mieltä. Siellä tärkeintä on omanpään pelaaminen ja pelin avaustaito, kaikki muut kiekolliset vänkyrät ja pisteet ovat toissijaisia.
Summasummaruum… Laiturin tehtävä on tehdä mualeja.
Ihan hyviä pointteja, mutta NHL:ssä 50+ pistettä tekevä selke-ehdokas on silti parempi pelaaja kuin pistepörssin kärkisijoilla killuva puolustushaluton ja/tai -taidoton “supertähti”, koska puolustus ja hyökkäys ovat aivan yhtä tärkeitä osa-alueita.
Maalntekijöitä on paljon vähemmän kuin puolustustaitosia pelaajia ja se on myös huomattavasti vaikeampaa, siksi arvostus on kovempaa. Jos itse tekisin fantasia draftia, niin Ovechkin olisi luultavasti ykkösvalinta maailman parhaimpana maalintekijänä. Samasta syystä Palola oli viime kaudella niin arvokas pelaaja Tapparalle. Teki niihin paikkoihin sen tarvittavan maalin, mihin muut eivät pystyneet, mm. Seiskafinaali.
Kuusela on Tapparalle arvokkaampi pelaaja kuin Peltola vaikka Jugi on parempi puolustuspelissä.
Ei Kuusela ole kovin huono puolustuspelissä kun hän on pelannut alivoimaakin.
Kuuselan kiekollinen peliäly/ratkaisut ovat paljon parempia kun Peltolalla eikä tätä huonommuutta pystytä paikkaamaan vaikka Jugi blokkaisi jatkuvasti vastustajien laukaukset.
Vaikka pelaaja puolustaisi niin hyvin ettei hänen vastustajansa pysty luomaan maalipaikkaa tai tekemään maalia niin ei se auta jos joku muu ketjun viidestä lenkistä pettää.
Hyvillä hyökkäyspään taidoilla 1 pelaaja pystyy vaikuttamaan paljon enemmän.
Yhdellä hyvällä syötöllä Kuusela pystyy luomaan erittäin hyvän maalipaikan, josta tulee maali suurella todennäköisyydellä ja suurella osalla liigapelaajista ei riitä taito tällaisiin syöttöihin.
Laine tekee maaleja suurella todennäköisyydellä sellaisista paikoista, joista suurella osalla liigapelaajista laukaisutaito tuottaa harvemmin tuloksia.
Ovechkin on mielenkiintoinen pelaaja. Tämän hetken Ovie on yksi maailman parhaista. Yksi parhaista venäläisistä tai neuvostoliittolaisista koskaan. Kaudella 13-14 maalipörssin voitto ja tehotilaston pakkas-saldon melkein voitto on käsittämätön temppu. Miehestä oli enemmän haittaa, kuin hyötyä. Mutta puolustusspesialistin Barry Trotzin tultua Capseihin on myös Ovechkin on alkanut puolustamaan. Jos Capsit voittavat Stanley Cupin ja jostain kumman syystä Holtby ei voita playoffsien MVP:tä, silloin sen saa AO#8.
Tällaisen vertailun voi tehdä varsinkin helposti Tapparassa. Järvinen on mielestäni ns. offensiivinen sentteri eli vahvuudet on hyökkäysalueella enemmän kuin puolustuksessa. Järvinen on nopea ja hänellä on hyvä pelisilmä, mutta mitä Järvisellä ei ole, on laukaisutaito. Järvisen veto on niin huono, että hänen täytyy päästä todella lähellä maalia ennen kuin hän voi tehdä maalin. Katsokaapa joskus, kun Järvinen vetäisee sieltä viivan tuntumasta, se on kuin hernepyssy joka tussahtaa maalivahdin syliin.
Sitten vastaavasti samoilla askelmerkeillä tuleva paikka Laineelle on jo maalipaikka. Nuori 17v-poika, mutta onhan tuo veto nyt täysin poikkeuksellinen. Hernepyssy? Ei todellakaan. Tarkka ja painava veto, joka erittäin harvoin tussahtaa maalivahdin syliin. Yleensä maalivahti saa reaktiotorjunnalla jotain väliin, mutta erittäin harva maalivahti pystyy (ilman tuuria) vangitsemaan Laineen vetoja hanskalla. Se lähtee pienestä tilasta niin kovaa, että terve.
Puolustus ja hyökkäys ovat yhtä tärkeitä, mutta kuten täällä on jo sanottukin, maalintekeminen on vaikein juttu jääkiekossa ja luontaisia maalintekijöitä on vaan yksinkertaisesti vähän.
Tätä olen itsekin ihmetellyt, että miten joku voi pitää jotain julkisuustyrkkyä esim. Jari Kurria tai muutamaa muuta suurempana suomalaiskiekkoilijana. Ehkä se kun jotain asiaa toitotetaan vuodesta toiseen iltapäivälehtien lööpeissä ties minkä hölynpölykissanristiäisuutisen varjolla saa jääkiekosta jotain tietävänkin ajatusmaailman hämärtymään. Sitä ei voi kieltää etteikö Tiinulla olisi biologiselta isältään perittyjä hyviä jääkiekkoilullisia ominaisuuksia, pelasihan Seppo “Pappa” Lindström itsekin pitkän uran ja oli nopea jaloistaan.
Se myös ihmetyttää, että miksi myös jääkiekosta jotain tietävätkin perustavat jonkun hyökkääjänkin arvostelun pelkästään tehopisteisiin. Esim. Peter Forsbergin hyöty joukkueilleen oli paitsi hänen omien tehopisteidensä lisäksi siinä, että Forsberg omalla pelityylillään - ja taidollaan loi joukkueelle menestystä joka ei PF:n omissa tilastoissa näkynyt. Eli kuten jonkun käyttäjän allekirjoitus sanoo “TIlastot eivät valehtele, mutta ne eivät kerro koko totuutta”
Eikö se että ottaa Selänteen urasta puheeksi sen, että hän on mediatyrkky hölynpölykissanristiäisten kiertäjä, ole nimenomaan sitä, että kiekkoymmärrys on hämärtynyt? Lähes aina kun palstoilta lukee siitä, kuinka yliarvostettu Selänne on niin poikkeuksetta arvostellaan henkilöä eikä kiekkoilijaa.
Olen sitä mieltä, että TS on jääkiekkoilijana yliarvostettu Suomessa. Ei hän huono ole, eikä keskinkertainen, voidaan luennehtia pelipaikallaan hyväksi jääkiekkoilijaksi. Mutta yliarvostettu kylläkin. Henkilöstä en sano hänestä mitään, paitsi sen, että melkoinen julkisuustyrkky tuntuu olevan. Voihan toki olla, että toimittajatkin soittelevat, tiedä sitä.
Selänne-Koivu-Lehtinen on Suomen maajoukkueen parhaimpia ketjuja kautta aikojen, ja NHL:ssä taisi toimia Selänne-Rucchin-Kariya ihan kohtalaisesti. En muista, että verkko olisi näiden hyökkäysvitjojen kentällä ollessa pöllynnyt mitenkään erityisen ahkerasti omassa päässä, vastustajan päässä kylläkin. Joten Selänteen puolustuspeli taisi olla ihan riittävällä tasolla tulosten valossa, vaikka se jonkun esteettistä silmää ei ehkä miellyttänytkään. Ja hyökkäyspelin tasosta kertonee maalimäärät kaiken. Jotkut keskustelijat taitaa nyt aliarvostaa Selänteen hyötyä joukkueilleen aika rankasti…
Itse aiheeseen: en oikeastaan ole kovin varma, että mitään laajamittaista puolustavien pelaajien aliarvostusta olisi olemassa. Yleensä fanien suursuosikiksi valikoituu juuri joku puolustuspelin spesialisti. Joku ikitaistelija, kuten Jukka Peltola tai Ville Nieminen, tai nelosketjun fyysinen hämmentäjä (esim. Marko Mäkinen), tai kolmospakkiparin kovaa taklaava puukätinen puolustaja. Eikä siinä mitään, nämä ovat yleensä aika tärkeitä pelaajia joukkueessa, vaikka tehoja ei kovin paljon syntyisikään. (Jukka Peltola on luonnollisesti poikkeus, koska on myös taitava ja tehokas.) Mutta fanien arvostus saattaa livahtaa helposti yliarvostuksen puolelle, koska loppujen lopuksi puukätisiä taistelijoita löytyy jokaisesta joukkueesta, joistakin useampiakin. Sen sijaan Kuuselan kiekollista dominanssia tai Laineen laukausta ei löydy joka joukkueesta.
Jääkiekossa tosin syntyy yleensä runsaammin maaleja kuin jalkapallossa, mutta silti maalit ovat tavallaan harvinaisia jääkiekossakin, koska useimmat vaihdot kuitenkin päättyvät ilman maalia. Joten pelaajat, jotka pystyvät sen maalin suurella todennäköisyydellä tekemään paikan saadessaan (tai jotka pystyvät järjestämään niitä paikkoja näennäisesti vaarattomista tilanteista) ovat joukkueelleen äärimmäisen tärkeitä.
Kyllä hyvä puolustava hyökkääjä tai puolustava puolustaja on myös painonsa arvoinen kultaa, toisaalta kyllä näitä jo arvostetaankin, on parhaan puolustavan hyökkääjän palkintoa jne.
Voiko esimerkiksi Jukka Peltolasta puhua aliarvostettuna pelaajana, kun kaikki kiekkoa seuraavat puhuvat hänestä juuri “aliarvostettuna”? Onko pelaaja aliarvostettu, jos kaikki toitottavat samaa asiaa?
Pitääkö Jukka Peltolalle tehä 18metrinen pronssipatsas keskelle Tammelantoria, ettei ois aliarvostettu?
Jos kattoo vaikkapa töllöstä Tapparan pelejä, ni joka lähetyksessä selostajat, kommentaattorit, asiantuntijat ym.kertoo kuin huikee jamppa Jugi on. Lisäks fanit arvostavat erittäin korkealle. Miks siis puhutaan, että olis aliarvostettu? Taitaa tuo asioiden arvostaminen olla ihan jokaisen omassa korvien välissä…
En yritäkään pudottaa Selännettä mihinkään viemäriin, vaan yritän tuoda hänet samalle tasolle muiden suomalaisten huippupelaajien kanssa. Ainakin Jari Kurrin ja Jere Lehtisen saavutukset NHL:ssä ovat mielestäni kovemmat kuin Selänteen. Kurri vain on jo “unohdettu”, ja Lehtisen vahvuudet olivat enemmän puolustuspelissä, siksi he eivät saa Selänteen kaltaista huomiota. Sama juttu näkyy suomalaisessa jalkapallossakin, jossa Jari Litmasta hehkutetaan kuninkaana, ja kautta-aikojen parhaana suomalaisena jalkapalloiljana, vaikka Sami Hyypiän saavutukset ovat vähintään yhtä hyvät.
