Suomalainen pelaajakehitys

Tämähän se suurin syy on yksilöiden puutteeseen, ei ole Suomella juurikaan parhaassa iässä olevia huippuja. Ja sille asialle on hyvin vaikea tehdä enää mitään. Maajoukkueessa pelaajien kehittäminen on joka tapauksessa hyvin rajallista, on siellä kuka velho tahansa. Nuoria huippuja on kasvamassa ja siitä on kiittäminen yksilöllistä valmennusta junioreissa. Mutta ei sitä nuorennusleikkaustakaan voi vuodessa tehdä.

1 tykkäys

Juuri sen takia ei ole kun pelaajatuotanto sakkasi about kymmenen vuotta sitten. Nyt on taas ns. tervehtynyt.

1 tykkäys

Oliko tuo sitten Nuori Suomi meiningin syytä? yhteiskunnallisestihan on tärkeää saada mahdollisimman moni nuori liikkumaan, siinä mielessä esim. Ilves tekee arvokasta työtä. Tappara on valinnut kilpailullisemman ja yksilökeskeisemmän linjan.

1 tykkäys

Otan tänne, kun Liigan avaamiseen ei suoranaisesti liity mielestäni.

2023: 0

2022: Kemell 17, Lambert 30

2021: 0 (31 varausta)

2020: Lundell 12

2019: Kakko 2, Thomson 19, Heinola 20

2018: Kotkaniemi 3, Kupari 20

2017: Heiskanen 3, Välimäki 16, Vaakanainen 18, Vesalainen 24, Joki harju 29, Tolvanen 30.

Tuossa listattuna ykköskierroksen varaukset vuodesta -17. 2017 oli huippuvuosi ykköskierroksella ja tuon jälkeen tämä vuosi saattaa olla kovin, kun neljää pelaajaa ennakoitu meneväksi. Kaksi viime vuotta varattu 32 pelaajaa, sitä ennen 31 (2021 Arizona Coyotes menetti rangaistuksena ykkösvarauksensa).

2023:15

2022:14

2021:16

2020:17

2019:22

2018:16

2017:23

2016:15

2015:13

2014:9

2005:9

2000:19

1995:13

1990:11

Sitten listattuna koko varaustilaisuuden suomalaiset viimeisen kymmenen varaustilaisuuden osalta ja vertailuksi viiden vuoden välein aiempia. Varattavien pelaajien määrähän vaihdellut ja joukkueita tullut ajoittain lisää, ei täysin yks yhteen mene siis.

Tuolta voi selata itse halutessaan.

1 tykkäys

Ruotsi on perinteisesti mällännyt laadulla sekä massalla.
Maa jonka nimeä ei mainita tuottaa edelleen huippupelaajia. Se, että uskalletaanko heitä varata on kysymys.
Jenkit tuottavat omanlaisia pelaajiaan, jotka ovat lajitaidoiltaan aivan kärkeä tai kärki.
Kanada tuottaa tuttuun tapaansa, mutta mitä vaikuttaa Hockey Canadan perseily heidän tuotantoon. Voidaan sanoa, että Jenkit ovat menneet lajitaidoissa heidän ohi.
Suomen pitäisi tästä omasta junnumäärästä paukuttaa joka vuosi yksi top 10 varaus ja pari tai muutama ykköskierroksen jätkä.

Mielestäni USA ja Kanada kannattaa jättää vertailun ulkopuolelle. Ruotsi tosi hyvä verrokki, eikö pitäisi riittää n. puolet ruotsalaisten määrästä? Massaahan pitäisi kaiken järjen mukaan olla noin puolet.

Moni hehkuttanut suomalaisen kiekkoilun kulta-aikana ysäriä, eihän silloinkaan paljon pelaajia varattu. Pienestä massasta on vaikea joka vuosi jalostaa isoa määrää. Esimerkiksi kuusi suomalaista ykköskierroksella on aivan järjetön määrä.

Asettaisin tavoitteeksi sen vuosittaisen top 10 varauksen massaa unohtamatta.

Vuodesta 2014, eli edelliset kymmenen varaustilaisuutta, Ruotsi jäänyt kahdesti ilman top-10 varausta. 2022 korkein varaus Ruotsille oli sija 15 ja 2015 sija 20. Kolme kertaa korkein varaus oli sijalla 8.

Jos lähes tuplamassasta saa tuollaista irti, miten Suomen pitäisi tuossa olla parempi?

Niin kuin kirjoitin, niin Ruotsi on perinteisesti mällännyt laadulla ja massalla.
Suomen junnumäärä pitäisi riittää top 10 varaukseen. Työtähän se vaati kaikilta tämän juniorin läheisiltä ja häneltä itseltään.

Kyllä. Mutta suomalaiselta se vaatii kovan työn lisäksi poikkeuksellista lahjakkuutta ja onnea myös. Mielestäni ykköskierroksen varaukset kertoo enemmän kuin se top-10. Jos tosiaan Ruotsikin jäänyt 10 vuoden otannalla 20% kerroista ilman.

Tämän vuoden varaustilaisuus tosiaan ennakoissa paras suomalaisittain vuosikausiin. Paljonko näkyy Liiton panostukset, vaikea sanoa.

Tämän vuoden draft tosiaan pitäisi olla pirteä suomalaisittain. Kiva nähdä siellä (ykkös)sentteri hei Suomen kärjessä!

Ja osoitus siitä onnesta: Kiviharju olis varmaan ainakin lähellä top-10, mutta loukkaantumiset pudottaa rajusti. Siksi Helenius ainoa noista sijoista kilpaileva tänä vuonna.

Kiviharjun kohdalla en ihan ymmärtänyt täysin siirtoa Stadin Kingeihin. Toki sieltä on lähtenyt Heiskanen ja MG64 eli on myös positiivisia näyttöjä. Loukaantumiselle ei tietysti voi oikein mitään.

Ei minustakaan ollut järkevin tai loogisin siirto. Turussa myös hyvät näytöt kasvattamisesta, mutta sukset tais mennä ristiin siellä. Noihin kahteen, en ole varma, paljonko HIFK niissä vaikutti. Mahdollisti toki riittävän laadukkaan arjen ainakin.

1 tykkäys

Viikonlopun NHL draft oli huonoin sitten vuoden 2008, jossa 4-7. kierroksilla varattiin viisi suomalaista ja 2-3. kierroksella kaksi.

Nyt viikonloppuna 2-3. kierroksilla varattiin yksi suomalainen ja 4-7. kierroksilla seitsemän.

Vuodesta 2005 suomalaisia on varattu tähän malliin.

Vuosi Yhteensä 1. kierros 2.–3. kierros 4.–7. kierros
2005 9 1 3 5
2006 14 1 1 12
2007 4 0 0 4
2008 7 0 2 5
2009 10 0 2 8
2010 7 1 0 6
2011 10 1 5 4
2012 9 2 3 4
2013 12 2 1 9
2014 9 2 2 5
2015 13 1 5 7
2016 15 4 3 8
2017 23 6 8 9
2018 16 2 4 10
2019 22 3 4 15
2020 17 1 8 8
2021 16 0 7 9
2022 14 2 7 5
2023 15 0 6 9
2024 18 2 7 9
2025 8 0 1 7

Mitä ensi vuoden draftin ennakkoasetelmia olen katsonut, niin siellä on tässä vaiheessa arveltu kahden suomalaisen menevän ensimmäisellä kierroksella. Joskin Juho Piiparinen on kiikun kaakun, että valuuko toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa. Vuodessa voi suuntaan jos toiseen tapahtua paljon.

Kyllä tässä viime vuoden hyvistä varausmääristä huolimatta hiipii mieleen, että onko tässä käynnissä jonkinlainen laskeva trendi. Vai hetkellinen notkahdus, joka korjautuu jo seuraavassa draftissa?

Noita kaavioita katsomalla voi ennemminkin todeta, että ollaan palattu lähemmäksi keskiarvoa ja suomen todellista tasoa tuon 2016-2019 ”suonenvedon” jälkeen.

1 tykkäys

Laitan tämän tänne liittyen tuohon draft ketjun keskusteluun koska on varmaan oikeampi ketju.

Tämä Suomen ”pelaajatuotanto” on kyllä tosi monisyinen asia ja peilaan tätä nyt puhtaasti omien havaintojen kautta kun olen seurannut oman pojan harrastamista tähän saakka kiekkokoulusta U15 ikäluokkaan.

  • Valmennus on todella paljon nimenomaan pienissä junnuissa sattumankauppaa ja koko homma pohjautuu edelleen isävalmentajiin. Jos sattuu hyvä tuuri, nappulat oppii nopeasti ja arki laadukasta. Kun ei, niin jopa perustaitojen kanssa on haasteita ja koko ryhmän taso sakkaa mutta toki aina ne muutamat yksilöt sieltä silti nostaa päätään. Mutta laadunvalvontaa valmennuksessa on erittäin vähän ja erityisesti vielä pienemmissä seuroissa
  • Luistelua harjoitellaan teknisesti vähän. Oman pojan osalta reeneissä on aina luisteltu paljon mutta nimenomaan itse luistelun opettaminen on melko vähäistä. Monet hakee tähän ulkopuolista apua ja toisilla tietysti oma vanhempi pystyy opettamaan
  • Laji on todella kallis joka alkaa näkyä harrastajamäärissä ja kilpailun tasossa. Ongelma ei ehkä näy niin isosti vielä isojen kaupunkien kohdalla mutta kun lähdetään ulospäin monilla seuroilla on isosti vaikeuksia saada joukkueita joka ikäluokkaan. Monilla alueilla ei ole nimeksikään AAA tasoisia joukkueita ja pelit todella epätasaisia(Esimerkiksi Itä-Suomessa). Ja puhun nyt pääosin nuoremmista(U14 ja alle). Katsokaapa huvikseen noita aluesarjojen joukkuemääriä ja pelien tuloksia(esim Itä-Suomi, Länsi ja Keski-Suomi)
  • Ja tietysti tästä seuraa se että monet junnut harjoittelevat joukkueissa joissa tasohaitari on iso koska pelaajia ei vaan riitä per ikäluokka. Tai vaihtoehto on lähteä toiselle paikkakunnalle jo varhain joka tietää paljon kilometrejä autoon..toisaalta taas esimerkiksi tässä Tampereen seudulla Tapparan ja Ilveksen ryhmät tursuaa pelaajia.
  • Kaikki pelaa kritiikki on mielestäni hieman sopulimaista nollapuhetta vailla sisältöä. Aika harvasta alle 15v junnusta, jos kenestäkään, pystyy oikeasti sanomaan onko ko pelaaja oikeasti potentiaalinen ammattipelaaja puhumattakaan 10v nappuloista. Alkuun erottuvat ne joilla luistelu on edellä ja ne jotka osaavat laukoa mutta erot tasoittuu. Ja sitten tulevat fyysiset erot murrosiässä.
  • Isommin ongelmat näkyvät siinä että tasoryhmiä ei joko pystytä muodostamaan tai ne ovat syystä tai toisesta melko vakiot eivätkä ota huomioon eri kehitystahteja. Yhtä kaikki kilpailu kärsii. Ja toki tämä on se isoin parranpärinää aiheuttava keskustelu mutta en pidä sitä silti varsinaisesti ongelmana. Pelit ovat yksi puoli mutta isompi merkitys on päivittäisessä harjoittelussa että sieltä löytyy kilpailua
  • Monilajisuus on vähentynyt, sanoisin omalla näppituntumalla että nykyään vähemmistö harrastaa jääkiekon lisäksi jotain muuta lajia rinnakkain. Sen sijaan fokusoidaan tosi aikaisin yhteen lajiin. Kustannuskysymys mutta toisaalta eri lajeissa ei haluta hyväksyä monilajisuutta vaan ”pakotetaan” valitsemaan. Tämäkin on varmasti hyvin kirjavaa.
  • Kyllä se myös tosiasia on että muut lajit syövät jääkiekon suosiota tällä hetkellä. Jääkiekko ei ole enää kirkas ykkönen.

Liitto jonkin verran yrittää korjata sarjajärjestelmien muutoksin kilpailua mutta iso trendi takana liittyy enemmän siihen miten toistoja saadaan maksimoitua ja nappulat joutuvat myös kilpailemaan pienestä pitäen nimenomaan seuran arjessa.

3 tykkäystä