Edustan koulukuntaa, jossa mausteisia sipsejä dipataan. Se on ehkä vähän vähemmän edustettu tapa. Useammin kuulee juuri tätä “vain suolasipsit sopivat dippaamiseen” -mantraa.
Minä en oikein välitä suolasipsien mausta dipin kanssa, joten rakennan kaksi makutasoa maustesipseillä. Olen kuullut useasti väitteen, että mauste sipsissä ja dipissä on liikaa. Mielestäni ei ole. Oikeanlaisesta yhdistelmästä rakentuu erinomainen matka. Esimerkiksi sourcream&onion-sipsi ja -dippi yhdessä on yllättävänkin monimuotoinen, toisiaan tukeva makujen kavalkadi: raikas → maisen raikas (sour) → pistävä (toinen sour) → suolainen → perunainen.
Sen sijaan, että menisi sen mukaan mitä muut syö, suosittelen kokeilemaan vähän eri vaihtoehtoja. Toki ei sekään väärin ole, jos pysyttäytyy tunnetuissa tai matalissa mauissa ja rajoitetussa paletissa.
Viime viikonloppuna valintani oli Taffelin Bravo-sipsit ja Taffelin Broadway-dippi. Bravoissa on chiliä ja sourcreamia, kun Broadway on klassikko sourcream&onion. Ehkä outo yhdistelmä, mutta jotenkin toimiva. Tänään peliä varten on sourcream&onion tuplana eli dipissä ja sipseissä.
Taffel San Diego. Näitä pamahti hiljan kaupoihin, ja nää on olevinaan jotain tex mex -henkisiä sipsejä kun pussissakin lukee "spicy tomato.
Ei nää oo kauheen spicy tomatoja, näissä on mukava tomastin maku, mutta mikä on mukava ylläri on vahva etikan maku. Eli jos tykkää etikkasipseistä, eikä aina haluais vetää vaan niitä etikkasipsejä niin kantsii koittaa näitä.
En ostanut dippiä, joten ei ole kokemusta näistä dipin kanssa, mutta jotenkin pystyisin kuvittekemaan, että nää toimii kyllä dipin kanssa.
Ja kiitos kysymyksestäsi! Pahoittelen viivästynyttä vastausta.
Tänään oli ensimmäistä kertaa pelieväänä Oikian paprikamaustettu Punakka Jussi ja tzatziki-dippi. Täytyy sanoa, että pettymys oli suurehko. Sipsin maku oli ihan kohtalainen ja pelasi ajoittain hienosti yhteen dipin kanssa, mutta sipsin rakenne ei uponnut. Olivat vähän sellaisia pehmeitä ja paksuja, huonolla tavalla kotitekoisen tuntuisia. Tykkään enemmän ohuemmista ja rapeammista.
Meinasin jo julistaa, että Oikia jää kertakokeiluksi, mutta huomasin heidän verkkosivuiltaan tällaisen Fiini Lady Claire -sipsin, joka on “kuorellinen, sileä maalaisperunalastu brittiaksentilla: suolaa ja viinietikkaa”. Kun aika on sopiva ja nuo osuvat hyllyssä silmääni, lupaan antaa vielä toisen mahdollisuuden.
Tuli kans uutisen perusteella kokeiltua Lidlin nallesipsejä (Teddy’s) ja olen hämmentynyt. Sipsit eivät sinänsä maistu mitenkään ihmeelliselle, suorastaan miedoille, mutta kun niitä vähän aikaa rouskii niin on vaikea lopettaa. Mielenkiintoista.
Nyt kun on joulun aikana tullut syötyä ja juotua vaikka mitä niin nappasin samaan konkurssiin kaupasta testiin Rainbown merisuolatut Maalaisperunalastut. Pääasiassa valinta kohdistui näihin, koska olen aika utelias testaamaan kuinka nämä kauppojen omat halpismerkit pärjäävät ns. oikeille brändeille.
Koostumukseltaan nämä muistuttavat suussa vähän Taffelin Kartanon perunalastuja, mikä ei liene sattumaa, mutta vielä enemmän sipsien koostumuksesta tulee mieleen noi tässäkin ketjussa mainitut Hot Heads napalmilastut. Näitä halpismerkkejä käyttäessä tulee aina väkisin mietittyä minkä merkkituotteen ylijäämää nämä ovat, ja nyt täytyy sanoa, etten sitä näiden kohdalla keksi, mistä annettakoon plussaa.
Maku on kiva. Oikeastaan juuri niin kiva kuin voi odottaa merisuolalla maustetulta sipsiltä. Suolan määrä on oikeastaan aika onnistunut, koska sitä tuntuu olevan juuri sopivasti ja tasalaatuisesti.
Jos ihan perussipsiä tuolla pienellä maalaislastun pikku tvistillä jotenkin osaisi juuri kaivata niin nämä olisi kova sana. Ja toimii varmasti dipin kanssakin.
Mutta. Sitten tulee se mutta. Aina välillä pussista tulee vastaan sipsi, joka haisee kengänpohjalta. Ja toi ei ole varsinkaan ruuassa mikään postiviinen piirre. En osaa yhtään sanoa mistä tuo voisi johtua, mutta se kyllä varmistaa, ettei näitä jatkossa tule hankittua. Belgialaista laatua?
Tarttui kaupasta messiin Tesco finest Sea Salt & Cider Vinegar sipsejä, koska minulla on kuva Tescosta lädilän Pirkkana niin silloinhan pitää selvittää osaako noi oikeasti tehdä sipsejä.
Osaa. Tää on varmaan aika perussipsi brittilän skaalalla, mutta toimii pelkistettynä ööh… siiderietikkasipsinä (?) tosi hyvin. Etikassa on happoa ja kirpeyttä, ja suolaa on oikeastaan aika mainion tasapainoinen määrä. Siiderin makua on etikan alta vähän hankala spotata, muttei nämä ihan perus etikkasipseiltä maistu, joten kyllä se siellä on. Hyvä suoritus.
Yleensä välttelen viikonloppuisin uusia makuyhdistelmiä, mutta tänään testissä San Diego (tokaa kertaa) ja dippikombona “kolme sipulia” (ekaa kertaa). San Diegot oli ekalla kerralla ihan ok ja näemmä jäivät nakertamaan takaraivoon, kun jo monta päivää halunnut ottaa uusinnan.
San Diego -pussin kyljessä luki, että olisi joku comeback-maku. Pakko nyt tunnustaa, ettei ainakaan mitään selkeitä muistikuvia mausta ole. Mahtaako olla kasaria vai ysäriä. Ei lopulta mikään solid maku. Vaikkei huonokaan. Tietää kuitenkin siitä, ettei ole hittituote, kun pussi kesti neljä viisi päivää.
Tänään paluu juurille, kun ollut paska viikko Tapparan peliesitysten suhteen, joten nyt tarvitaan jotain tuttua ja turvallista majakaksi tähän epämääräisyyteen. Sourcrem & Onion & Sourcream & Onion!
Pirkan maalaisperunalastu, siinä tosin tilli mukana, eli puristeille ei mene SC&O-kategoriaan. Kakkosena melkein heittäisin Estrellan linssisipsit.
Tämä tuli muuten joulun aikoihin vastaan. Oli hyvä, palautti uskon Oikian sipseihin. Suhteellisen tuju etikkaisuus, mutta ei liian. Dipin se silti vaatii mun makunystyröille. Tzatzikilla taisin taittaa nuo.
Tänään pelieväänä Pirkan ranch & jalapeno -maalaisperunalastut ja ranch-dippi iMatilla. Normaaliolosuhteissa olisin ottanut vähän raikkaamman dipin makupariksi, mutta nyt oli vaan niin vahva ranchifiilis, että piti sortua makutuplaukseen.
Makutuplaus, ainut tapa! Nuo mainitut Pirkan sipsit on muistaakseni ns. kovan tason vahvistus.
Jos näistä “maitotuote”+sipuli-mauista pitäisi valita, niin Crème Fraîche & Onion -artisaanisipsit on god tier. Taffelin ja Estrellan “perus” sourcream-makujen välillä valinta on mahdoton kuin valinta “Laine vai Barkov”. Sama juttu niin eri vivahteilla. Toinen on jopa multainen ja toinen pistävän metallinen. Teknisesti ottaen Broadway on Manhattanilla. Mikähän NYC-hypetys tässäkin on. Tänään on Manhattan+Manhattan-combo.
Mausta muuten samaa mieltä! Joskus 2010-luvun alussa kuulin saman väitteen ja kokeilin. Jotenkin jäi outo fiilis, kun kalorit on kuitenkin melkein samat.
Truthfact: ON! Todellakin on! Vaaleapussinen ysäri-Manhattan on sipsien graalin malja. Tai sitten oma paletti on taantunut. Mutta sitä en suostu uskomaan. Kuitenkin toisinaan vastaan tulee retromaun pussi, jossa makumaailma on sitä hyvää ysäriä. Muistan tällaisen ainakin armeija-ajoilta ja tästä viime vuosilta.
Juuri tuota ysärin Manhattania muistelinkin. Joku aika sitten ostin Manhattaneja ja ajattelin, että ovatko palanneet vanhaan makumaailmaan, kun maistui niin ysäriltä. No, seuraava pussi oli taas paluu taantuneeseen makuun.
Palstan sipselieerit voisivat heittää vähän suosituksia. Huomenna edessä kauppareissu ja voisi illaksi ostaa pelievästä. Ajattelin, että kävisi hieman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilisi jotain erikoisempaa. Rajoituksia ei juuri ole, juusto oikeastaan ainut mikä ei toimi. Mitään vuosikertalastuja tryffelidipillä ei haeta, mutta jotain perus Broadwaytä erikoisempaa. Saatavuus pitäisi olla myös hyvä, varmaan Prismaan tulee suunnattua. Mitä laitetaan ostoskoriin?
Harvoin nykyään syön Manhattan/Broadway-sipsejä, mutta tuo makumuutos oli mielenkiintoinen tieto. Olin luullut, että omat mieltymykseni ovat muuttuneet, mutta kenties tässä onkin kyse jostain muusta.
Tässä kun muistojen dippipurkin pohjaa alkoi kuopsuttaa, muistan joskus liki parikymmentä vuotta sitten pitäneeni Manhattaneja ihan lempparina. Menivät silloin ihan ilman dippiäkin - sen sijaan tärkeä osa palapeliä oli sopiva limu. Manhattan-sipsit ja sitruunavivahteinen Pepsi Twist (joka sittemmin hävisi, nykyään taitaa jotain import-kamaa olla tarjolla?) oli todellinen tutkapari siihen aikaan.
Pitääpä joskus kokeilla, miten toimisi tämän päivän tuotteilla.
