Sen verran jäi harmittamaan viikon takainen vajaaksi jäänyt tulos, että piti korkata viikonloppu uudella yrityksellä. Tällä kertaa vauhti pysyi yllä loppuun asti, ja aikaa jäi jopa 17. nousua kirillä puolimatkaan. Nyt on hyvä romahtaa sohvalle Suomen pelin ääreen, ylösnousu saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta se on sen ajan murhe.
Josko tuohon saisi kesän aikana vielä toiston tai pari lisää.
Edit: Parin päivän levon jälkeen uusintayritys. Sopiva viileä ja kostea keli salli pienen hienosäädön: juomatauko 8 toistosta 12 toistoon, joten jaksoi pitemmän loppukirin jo 15. kierroksesta, jolloin 17. nousu tuli ylös asti ja tiimalasiin jäikin vielä pari jyvää.
Reilun kuukauden tauon jälkeen paluu oikeisiin portaisiin. Varo halpoja kopioita! Tavoitteena oli tietenkin uusi ennätys, mutta ennätysvauhti kesti vain 15 minuuttia, jonka jälkeen vauhti hiipui reilusti. Lopputulemana kuitenkin hieman pois edellisen suorituksen ajasta:
Pispalan portaissa ei ole virallista lähtö- tai maaliviivaa, mutta silti siellä kisataan.
Tamperelainen asianajaja Jouko Juntunen on juossut Pispalan portaat alhaalta ylös 47 sekunnissa. Tulos on epävirallinen ennätys.
Noniin, vanhan Amazfitin joutsenlauluksi uusi ennätys, 18 nousua! Melko tiukalle veti: kun 25 sekuntia oli jäljellä, vedin “silmät kiinni ja ylöspäin;” napista poikki, kun jalka osui ylätasolle. Ajaksi tasan 30.00. Seuraava suoritus pari sukupolvea uudemmalla Amazfitillä.
Edit: helteet ovat hieman katkaisseet porraskautta, ainakaan näin hieman kypsemmällä iällä ei saa samaa suoritustasoa kuin “paremmalla” kelillä. Pari kertaa käynyt yrittämässä, tuloksena molemmilla kerroilla 17 nousua, 16 laskua ja nestehukka.
Nousut: 14 Aika: En katsonut, mutta ehdin melkein vielä alas hiekkalaatikolle asti ennen kuin 30min piippasi ranteessa.
Tämä oli sellainen kropan herättelyveto lomien jälkeen ja ennätys tuli täysin yllättäin. Vähän jäi jopa reserviin. Elopainoa on vähemmän kuin viime kerralla ja siitä tuntui olevan reilusti hyötyä. Toki ikääkin on taas vuosi enemmän, mutta tämä on diesel-laji.
Turhan harvakseltaan on tullut portaissa pyörittyä, mutta eilen minut harhautettiin Varalan mutkaan vetäisemään todella kinkkinen porrastreeni.
10 nousua niin, että ensimmäinen nousu aikaan 1min 25 sek ja siitä joka nousulla viisi sekuntia kovempaa. Viimeinen nousu oli siis kaavailtu 40 sekunnin tempuksi. Itseä rupesi oksettamaan sen verran yhdeksän nousun jälkeen, että viimeinen nousu meni kävelyksi ja täten suorite hylättiin.
Se nerokkuus tuossa treenimetodissa on, että sitä varten ei tarvitse erikseen lämmitellä.
Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli… ei Batman, vaan Tahrom’ portaat.
Taas alkaa pitkä kausi olemaan loppusuoralla, ja kesän kuntoilukauteen valmistavana treeninä / kuntotestinä taasen tsällentsiä alle.
Viime kesän ennätysvauhtia meni ensimmäiset 20 minuuttia, sitten vauhti hieman hiipui, harmillisesti joku™ nakkisormi katkaisi kellon urheilutilan hieman etuajassa, mutta osapuilleen:
Aika 29.00
Nousut 17
Laskut 16
Keskisyke 162
Maksimisyke 177
Rankan viikonlopun jälkeen kello kielsi vielä keskiviikkona hössöttämisen, joten seuraava yritys tänään. Tuloksena viime kesänä tehty ennätys. Tarkoitus oli yrittää vielä keritä alaskin, mutta loppukiri meinasi krampittaa pohjetta.
Aika 29.24
Nousut 18
Laskut 17
Keskisyke 167
Maksimisyke 177
