-Ensimmäinen erä tai oikeastaan sen alku oli Domilta hapuileva, mutta loppupelissä kiekot jäivät hienosti varusteisiin.
-Haapala ja Savinainen oikeutetusti tähdistössä.
-Kemiläinen saa illan esityksestä posia, mutta Rantakarille on pakko antaa muutama
-Toisessa erässä Savinainen-Ilomäki-Peltola piti useassa vaihdossa Ässiä pilkkanaan.
-Nurmelle soisi jo sen maalin, kun CHL-peleissä ja tänään on tehnyt valtavasti hommia. Hyvää menoa!
Tärkeintä kuitenkin kolme pistettä ja kokonaisuudessaan hienolla esityksellä.
Näyttää muuten mukavalta viimeisimmät liigajoukkueita vastaan Hakametsässä pelatut ottelut, kun päästettyjen maalien sarjassa ei ole kuin ykkösiä ja nollia.
Tavallaan voi, mutta kyllähän se oli ainoastaan Rantakarin ansiota, että Tappara sai 5-3 yv:n. Käytännössä omalla rohkealla pelillä pakotti vastuksen rikkomaan.
Totta ja oli niitä onnistuneita suorituksia muitakin. Pelirohkeus on onneksi tallessa ja ikää vasta 22. Voimapuolen lisäksi vielä kuitenkin paljon tehtävää tilanteiden tunnistamisen ja oikeiden ratkaisuiden kanssa.
Ylivoimakuviot iso plussa! Nyt oli harjoiteltu ja aivan eri näköistä kuin harjoituspeleissä, kovasti haettiin seinäsyöttöjä neliön keskelle ja se tuottikin toisen maalin.
Olihan se vakuuttava esitys. Kun asenne on kunnossa, ei tämä jengi montaa pistettä menetä keskikastille tai sitä alempana oleville jengeille. Tottakai pieni “kädettömyys” näkyy hyökkäyspelissä, mutta tiivis viisikkopelaaminen paikkaa tätä vajetta paljon.
Henkka Haapala on erittäin terävässä kunnossa. Sen sijaan kapteeni Peltolalla oli vielä lyijypainot jaloissa.
Joka tapauksessa peli näytti siltä, että kautta voidaan alkaa pelata ilman suurta huolta.
Analyysini paikan päältä neljällä sanalla: Tästä tulee hyvä kausi.
Ihme höpsyä täällä, Rantakarista tulee ehdoton puolustuksen liideri ja kaiken kaikkiaan tuo puolustus on yks suomalaisen jääkiekon hitech- ynnä startup-koelaboratorio.
Aalto lähti mutta suomalaisen jääkiekon puolustuspelaaamisen uusi aalto on kyllä tällä kaudella nähtävissä kaikissa Tapparan peleissä!
Hallilta kotiuduttu. Mitään negatiivista en jaksa keksimällä keksiä, joten lista on plus-painotteinen:
+Viiri-show
+Täysi tupa
+Raikas peli-ilme ja taklauksia
+Hallissa rento tunnelma, ei siis ehkä kaikkein kiekkokiimaisin playoff-fiilis vaan sellanen “Taas mennään” -meininki ilman turhaa puristamista
+Uudet valot
+Sparkling Starsien uudet pöksyt
+Twiitit kuutiolla
Itse matsista jäi mieleen varsinkin toisessa erässä Tapparan helkkarin laadukas avaus- ja syöttöpelaaminen. Nopeaa pelin kääntämistä ja syöttöjä kohtuullisen ahtaisiin väleihin joilla luotiin tilanteita hyökkäysalueelle liukuhihnalta.
Ja pelaajista läpi ottelun raatanut Savinainen jolla tuntui olevan vähintään yksi Ässä-pelaaja reppuselässä koko ajan.
Jos ei peli muuten mitään erityisen laadukasta ollut, niin se on totta, että pelinavaaminen oli toden totta laadukasta! Ainakaan Ässät ei pystynyt heittämään Tapparalle tämän suhteen juuri minkäänlaista haastetta. Mielenkiintoista onkin nähdä, millaista pelinavaaminen (ja toki peli muutenkin) on laadukkaampia joukkueita vastaan.
No kyllä minun mielestä oli hyvää peliä Tapparalta. Eikä Ässät ny ihan huono ollu eivätkä tekemällä tehneet Tapparasta hyvää vaan kyllä siellä ihan työpaikalla piti olla Tapparan. Toki pitää muistaa että kausi alkoi nyt ja suhteuttaa se arvostelu myös niin.
Pakko nyt kuitenkin nostaa yksi negatiivinen asia pöydälle. Vähän niinkuin väkisin hakemalla haen jotain kritisoitavaa.
Miksei tuota samaa peliä, jota pelattiin kaksi erää, voida pelata loppuun saakka ?
Eilen päästettiin Ässät kolmannessa erässä aivan turhaan mukaan peliin. Tuo “varmistelu” ei ole mukavaa katseltavaa ja maalin eron varmistelu ei se tee hyvää sydämelle. Onneksi eilen oltiin kaksi edellä.
Vanhaa sanontaa mukaillen.
" It ain’t over till the fat buzzer sings "
Minä en tuota tuossa pelissä pitänyt pahana. Tappara osaa, jos kuka, pitää kahden maalin johdon 20 minuuttia. Peli oli tunteikas johtuen seremoniasta, joka oli kyllä hieno mielestäni ja tunteilin hetken ihan yksin ilman 7299 kaveria. Tottahan toki se syämen päälle ottaa, mutta niin pitääkin. Jos ei tunnetta tule, niin aika tylsää saattaa olla tämä elämän polku, noin runollisesti lausuttuna.
Tää on “valitettavan” selvästi yksi sellainen asia, joka toistuu kaudesta toiseen. Se kuuluu Tapparan pelitapaan ja sen kans on vaan oltava. Ymmärrän kyllä perustelun sille, miksi valmennus ja joukkue lähesa aina johtoasemassa tämän valitsee. On typerää ylihyökätä johtoasemassa ja antaa kaverille ilmaiseksi riittävät paikat. Tuo puolustustapa on juuri sitä, jolla Tappara on voittanut aika usein niitä tiukkoja pelejä ja hommannut pisteitä.
Kokonaisuudessaan tuntuu maksavan yleisön aliarvioimiselta, että tuommoinen passiivinen kyttäily ja kiekoton lasista ulos pelaaminen on se Tapparan juttu, mutta nii vain tähänkin on taas totuttava. Tuo on ns. ohjeistettu passivoituminen.
Tapparan oma laadullisesti heikko pelaaminen kiekolla ja tietysti myös tarjonta kiekolliselle johti siihen, että Ässät pääsi jatkuvasti riistoihin jo hyökkäysalueella ja viimeistään keskialueella. Sitten oltiinkin vastaanottavana osapuolena.
Ei kait tuo “varmistelu” nyt mikään puhtaasti Tapparan pelitavallinen valinta ole. Siellä on myös vastustaja joka haluaa tehdä maaleja ja saada pisteitä. Takaa-ajaja ei voi muuta kuin panostaa hyökkäykseen ja kyllä se näkyy silloin pelin luonteen muuttumisena.
Tuo vanha sanonta pätee molempiin joukkueisiin.
