Tappara - Ilves 13.12.2019 (Pe)

Menee vähän offtopic:in puolelle, mutta Ilves-ottelun koukkuna toinen erä, jota en nähnyt, oli ilmeisen vahvaa pelillistä esiintymistä. Tuon pohjalta voisin odottaa, että jalka kevenee ja sitä kautta myös kevät kiima nousee.

Henkisen väsymykseen en väitä tietäväni kaikkia syitä, mutta sen vahvin aiheuttaja kokemukseni pohjalta on fyysinen väsymys. Jos mietitään helpointa esimerkkiä maalivahtipelin kautta, niin katsokaa hyvässä tikissä olevaa Mikko Koskista ja verratkaa edelliskauden Mikko Koskiseen. Tarttuu kiekko ihan eri tavalla. Samoin kenttäpelaajilla fyysinen väsymys tiputtaa henkistä jaksamista ja pelin rentous vaihtuu pelin pakottamiseksi. Siinä missä Suhonen kaivaa sekunnin kauemmin kiekkoa kulmasta, ottaa Ojis lisäbuustilla pakottaen itseään parempaan asemaan avauspeliä varten => näin karkaa hyökkääjä pakin suhteen piirun eteen ja hetken päästä onkin jo viisi piirua edessä ja oravanpyörä on valmis. Kannattajat haukkuu valmennuksen ja pelaajat jne, joka lisää vielä enemmän ahdistusta ja pakottamista pelaajien mieleen. 90-luku tulee hetkeksi mukaan kannattamisen ilmapiiriin, jossa huudeltiin ainoastaan negatiivisia huutoja omalle joukkueelle, kun peli ei kulkenut mihinkään suuntaan edes välttävästi.

Mutta arviointi tulee tehdä vasta keväällä. Jos vertaa joukkueita nyt, on Tapparalla kuitenkin aika kevyt materiaali verrattuna IFK:n ja Kärppien materiaaleihin, jos miettii kiekollista taitoa. Ehkä Rautakorpi pyrkii löytämään tällä fyysisellä valmennusjaksolla kilpailuetua kevääseen - ja voi olla, että oikeasti ollaan hopeallakin saavutettu useammin maksimi ja jopa sen yli menevä tulos. Tulos ei kerro realiteeteista kaikkea, joskin jotain sekin kertoo.