Minun mielestäni ollaan todella alkeellisten harjoitteluvirheiden kanssa tekemisissä, jos näin on. Siksi itse yhä pidän näitä reenijumijuttuja selityksinä, joita jotkut meistä haluavat itselleen ja kanssakannattajille syöttää. Kyllä perjantainakin Ilveksen voitto tuli täysin pelillisestä paremmuudesta, kun tarkastellaan kokonaisuutena pelattua 60 minuuttista. Tappara heräsi kyllä toisessa erässä pelaamaan, mutta Liigan tämän hetken kuuminta joukkuetta vastaan ei kahden erän pelaaminen riitä. Aukesiko reenijumi sitten hetkellisesti totaalisurkean avauserän jälkeen, jossa Dostal torjui kaksi kertaa? Kyllä kyse oli paitsi vastustajasta mutta myös toimimattomasta ja neuvottomasta hyökkäyspelistä.
Kertokaa nyt vielä fyysiseen väsymykseen ja treenijumiun uskovat, miksi se tänä vuonna olisi hankittu CHL:n kannalta ratkaisevalla hetkellä? Lisäksi tuo kevään kepeys ja raikkaus on kahden edellisen kauden osalta ollut täysi klisee ja nimenomaan maalinteon vaikeudesta on aiheutunut se, ettei 2018 ja 2019 päästy kannuun kiinni. Mm. 2018 ratkaiseva finaali hävittiin 0-1 (vaikka oli Hrachovina maalissa). Kahtena edellisenä huhtikuuna ollaan siis kärsitty ihan samoista ongelmista kuin nyt marras-joulukuussa.
Puhut asiaa enkä halua nähdä meitä dualismin tavoin vastakkaisina mielipiteiltään. Samaa asiaa ihmetellään ja eri tulokulmat tähän nousee kärjiksi. Harjoitteluvirheet voi muuten olla aika osuva termi nykyjääkiekon osalta, jos kolmas kevät osuu kohdalleen siinä, ettei keväällä kaiveta parasta esiin. Mutta esitin myös toisenlaisen näkökulman tuossa aiemmin:
mitä jos nykyrosterista otetaankin irti se mitä saadaan. Jos Morleyn, Bertrandin ja Virran tulo muutti sentterikaistaa sen verran laadukkaammaksi, että tarjonta toimi ja peliin saatiin rytmi+vauhtielementti, jotta vastustajat oli helisemässä. Jos tuo taitotaso hämää niin toimittajat kuin fanitkin, että meillä on muka hyvät Otto Rauhalat jne. jotka eivät sitten kuitenkaan saa itsestään välttämättä esiin enempää kuin Tapparassa. Esim. Antti Erkinjuntti ei toiminut oikeastaan ollenkaan eikä hänen peli Vaasassakaan näytä kummoiselta omaan silmääni. Tai jos katsotaan Lontoon Masaa ja “raikkaampaa” harjoittelu-/peliympäristöä verrattuna Rautakorven ahdistavaan ja osaamattomaan maailmaan, onko hänestä ollut sateentekijäksi joukkueelleen tai erottuuko vapautuneena pelaajana. Tai vaikkapa Jarno Kärki jne?
Jos vertaan Tapparan ja Kärppien pakkikalustoa tälläkin kaudella, voidaan arvella, että kuinka moni Kärppien pakeista menee ohi Tapparan kärkipakkien. 2-4 taitaa olla se haarukka, jossa yleensä liikutaan. Jos verrataan IFK:n rosteriin, niin siinäkin kalpenee rosteri aika tavalla. Eli aika kovalla suoritustasolla ollaan tällä kaudella silti liikuttu ja jopa synkkänä jaksona ollaan taisteltu ottelun voitoista. Joskus sitä miettii ihan itseään, että onko minulla realistiset odotukset ja mihin ne perustuu?
Meillä ei kuitenkaan ole pelaajakoppien sisälle asiaa emmekä kykene näkemään sitä kokonaisuutta, joka pitäisi nähdä, jolla voisi arvioida totuusakselilla harjoitus- ja pelisuorituksia + sapluunaa, jolla noita on pyritty tukemaan ja millä tavoin joukkueen suorituskykyä on pystytty vahvistamaan. Siksi itse pyrin kääntämään asioita pääsääntöisesti positiiviseksi, vaikkakin olen hajonnut ajoittain erinomaisten pelaajien alisuorittamisiin, kuten Hrachovina, Heljanko, Mikko Lehtonen, Kemiläinen ja jopa Kuuselan yv:n tuhoamisiin. Olen myös manannut Malisen kehiin tulemista, kun yleisöön päin näyttää hänestä olevan enemmän harmia kuin hyötyä joukkueelle. Eli täydellistä en pyri esittämään, mutta kääntää asioita myös itselleni positiivisen kierteen puolelle.
Syy miksi uskon reenijumiin johtuu pitkään Rautakorpea seuranneena Tapparafanina luomaani kuvaan Rautakorven ajattelumaailmasta:
a) kausi jaksotetaan viiteen eri jaksoon, jossa pelien sisällä painotetaan erilaista pelitilannepelaamista (ajoittain vauhtikiekkoa pystyyn, mutta seuraavalla jaksolla saatetaan pohjustaa kiekollisen pakin pitkiin kuljetuksiin jne.). Tällä tuetaan pelaajien oppimista toinen toistensa reagoimista erilaisiin pelitilanteisiin ja ratkomaan ne “lätkäasetelmasudokut” oikein yhdessä. Tämä on myös fyysisen harjoittelun ohjaamista, jossa kehitetään joitain ominaisuuksia kevättä kohden.
b) fyysisen harjoituksen yhdistäminen pelitilanneharjoituksiin tuntuu kausi toisensa jälkeen osuvan raskaimmalla jaksollaan juurikin marras-/joulukuulle, jonka jälkeen peli alkaa paranemaan (koska lehdistö huomaa Rautakorven palaavan perusviivelähtöihin ja Trap-kiekkoon, vaikka se kuuluisikin 3:n jakson teemoihin). Samalla reenikuorma kevenee.
En tiedä toimiiko nuo ja palveleeko se lopulta miten Liigan voittamisessa, mutten oikein usko Pennasenkaan ihmeisiin tämän rosterin osalta, vaikka pidän häntä ehkä Suomen kärkivalmentajana tällä hetkellä. Halusin kuitenkin avata kysymykseesi tarkemmin sitä tulokulmaa, jolla asioita yritän tarkastella ja jäsentää. Oma henkilökohtainen toive on, että Rautakorpi ja tuo rosteri saa kirjoituttaa nimensä Kanada-maljaan keväällä - onko se realistista? Ei… onko se mahdollista? ON.
Jos unelmat ei toteudu, jahdataan niitä taas ensi kaudella uusiksi.
Modeille ehdotus, että aihe ja sisältö on karannut tämän kauden peliesityksien pariin, joten sinne siirto ainakin parin viimeisen viestin osalta voisi olla hyvä. Asiallinen keskustelu, muttei välttämättä koske vain Ilves-peliä, vaan isompaa kuvaa.