Kyllä muutkin joukkueet panostaa treeniin paljon. Ei tuolla enää nykyään voi määräänsä enempää etua saada muihin. Tai ainakin kaikki kyllä yrittää sillä saralla tehdä työn mahdollisimman hyvin.
Kerhossahan toissakaudella meni vihkoon kesätreenit.
Tapparassa lienee asia edelleen aika hyvässä mallissa.
Fysiikkavalmennus tänä päivänä kaikissa joukkueissa varmasti kovalla tasolla, mutta se ei tarkoita tänä päivänä enään sitä, että kaikki treenaa samalla tavalla ja yhdessä. Jokainen pelaaja testataan erikseen ja tulokset analysoidaan tarkasti ja näiä saadaan selville mitä asiota pelaajan erityisesti tulee kehittää. Tässä mielestäni erot fysiikka valmennuksessa voivat erota selvästikkin eri joukkueiden välillä. Näin pelaaja itse voi kokea kehittyvänsä ja tässä asiassa Tappara varmasti on edellä käviöitä Suomessa.
Tämä ketju limittyy nyt vahvasti reenijumiketjun kanssa, mutta näitä kahta on kaiketi vaikea erottaa. Siihen nähden että molemmat (kova fyysinen harjoittelu, reenijumit) ovat vuosikymmeniä vanhoja legendoja on niistä yllättävän vähän faktaa tarjolla, varsinkin viimeisen 20 vuoden ajalta. Kallun ja Ranen reissu Moskovaan ja sen jälkivaikutukset toki tiedetään.
Hommahan ei henkilöidy pelkkään valmennukseen (Rautakorpi, Kailajärvi-Puputti). Parina viime kautenahan oli paljon juttua Jan-Mikael Järvisen osuudesta harjoittelussa. Kuusela kertoi muistaakseni Jatkoajan syvähaastattelussa, että nimenomaan Miksa yllytti hänet tekemään asioita vähän eri lailla. Käytäväjutut kertoivat että tämän kaksikon perässä porukka meni joskus pelien jälkeenkin tekemään vielä pienet puntit.
Eli pelaajayksilöilläkin on lusikkansa tässä sopassa, eikä homma näytä menevään pelkästään niin että käsketyt hommat tehdään, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Minun käsittääkseni ovat hyödyntäneet Varalan kautta noita treenikaudella, mutta varsinaisesti en ole kuullut että kauden aikana jäätreeneissä yms. olisi käytössä. Toki tilannehan on voinut muuttuakin.
Jonkun täytyy mennä katsomaan harkkoihin että onko siellä läppäriä ja antenneja kentän laidalla lukemassa sykepantoja.
Mielenkiintoista keskustelua. Kyllähän fysiikkaharjoittelusta saatava etu yms ovat pienentyneet viime vuosina. Eiköhän jokaisessa seurassa osata nuo hommat melko hyvin nykypäivänä. Toki aina on se mahdollisuus, että jostain syystä mennään metsään ja pahasti, mutta pääsääntöisesti asiat tehdään hyvin SM-liigassa.
Jokaisella jengillä on varmasti oma tapa toimia ja he uskovat siihen omaan juttuun. Reittejä on monta tämän asian suhteen ja “oikeaan” lopputulokseen voi päästä näitä kaikkia reittejä pitkin.
Varmasti lähes kaikissa seuroissa panostetaan palautumisen ja kuormittumisen seurantaan. Niin myös Tapparassa. Eri asia onko se päivittäistä, mutta esim Tapparan pelaajat ovat mukana Marko Haverisen väitöskirja tutkielmassa, joka liittyy juuri kauden aikaiseen harjoitteluun ja kuormitukseen. Tässä tutkimuksessa on muistaakseni mukana 12 liiga-joukkuetta. Lisätietoja Varalan sivuilta.
Moni joukkue myös miettii harjoittelun rytmitystä eri tavalla. On viikkoja kun joukkue pelaa yhden pelin ja viikkoja joissa jengi pelaa 3 peliä. Tapparalla on tässä vielä CHL pelit, matkustelut yms päälle. Monella jengillä on pelaajia maajoukkueiden mukana eri määrä jne. Joten kauden aikainen kuormittaminen eroaa monella tavalla. Mutta en silti usko, että tällä hetkellä on mistään jaksamisesta/harjoittelusta kysymys. Monesti se näyttää, että jalka ei riitä, jos peli on hieman sekasin. Pelaajat joutuvat miettimään ja tämä hidastaa heitä.
Peliä on kuitenkin kehitettävä koko kauden ajan ja välillä mennään metsään. Kärpät on tästä tosin poikkeuksellinen ryhmä, tuntuu että siellä näitä “pidempiä” huonoja jaksoja ei hirveästi tule. Tai ainakin ne ovat todella lyhyitä.
Mutta tosiaan, asiat voivat liittyä moneen eri asiaan samaan aikaan. Ans kattoo kuinka meidän käy.
PS. Sellainen tosin tuli tuossa mieleen, että usein pelaajat jotka ovat tulleet Tapparaan ovat puhuneet ensimmäisten harjoitusten jälkeen, että Tapparassa “alkuverryttely” vastaa monessa muussa paikassa koko harjoitusta. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa
Vastatakseni totean aluksi sinun kysymykseesi, että kuten viiveestäkin voi päätellä, en ole valitettavasti maaottelutauolle päästyä ehtinyt syventymään isommin Tapparan otteisiin, Ilves-matsista näin jälkimmäisen puolikkaan.
Mutta siis. Olen useamman kerran maininnut täällä (kuten muutkin) että varsinainen treenijumi on myytti. Sitä ei erikseen haeta, mutta pitkän kauden aikana on pakko jaksottaa kovempiakin treenijaksoja otteluohjelman rinnalle. Ja valitettavasti repaleinen Liigan ohjelma sen joillekin sallii paremmin, toisille huonommin. Se, että fyysinen preesens vaihtelee on siis ymmärrettävää ja inhimillistä. Yksittäisestä pelaajasta ei oikein voi sanoa mitään (sairastelut, loukkaantuminen, kehitys, ”patajumi”) mutta useampaa ”referenssipelaajaa” tarkkailemalla päästään jo vähän kärryille. Tähän toki pitää noilta pelaajilta tunnistaa ominaisuuksia ennestään.
Alkukauden lentokelin nähtyäni en olisi huolissani. Se on mainio esimerkki siitä, että terävyys ja sähäkkyyskin saadaan haettua takaisin, jos halutaan. Ulkopuolisena alkukauden lentoon arvelen syitä voivan olla useampia: ammennetut opit viime kaudesta, erilainen lähestymistapa, ”statement”, tai esim. tilannekartoitus - missä olemme? Kuitenkaan vastaavaa ei hetkeen olla nähty, siksi otin sen ilolla vastaan.
Fyysinen harjoittelu ilmenee olomuotona kaukalossa mutta olen aiemminkin todennut: sitä ei voi irroittaa pelitavasta, terveydentilasta, vastustajasta tai muista syistä mitenkään. Siksi muutaman perkkäisen tappion hetkellä me kannattajat haemme usein turhan yksinkertaisetettua syytä hävity(i)lle mats(e)ille. Ikäänkuin se olisi meidän tuolloin helpompi ymmärtää. Mutta sellainen yksinkertaistaja ihminen elämässään on - monivivahteisia asioita selitetään itselle ymmärrettävään muotoon hieman ”oikaisemalla” mutkia suoriksi.
Huoli siis pois. Tänäkin vuonna saamme nauttia pleijarikiekosta, mutta vain yhden voidessa voittaa joutuu Tapparakin vuodesta toiseen laittamaan ”parasta pöytään”. Materiaalillisesti kun taitaa olla paras Tappara henk. koht. taitotasolla ollut Tapolan aikaan.
Missään nimessä ei saa harjoitella liian kevyesti, mutta ei myöskään liian kovaa. Täytyy siis harjoitella oikein. Niin helppoa se on
Se on hyvä pointti että enemmän pitäisi yksilöidä, varsinkin kuntopuolella. Käsittääkseni ruotsissa jalkapallotreeneissä (pääsarjatasolla) oli jo 90-luvulla sykevyöt käytössä ja jokainen juoksi kenttää ympäri sellaista tahtia että sykkeet pysyivät juuri ja juuri anaerobisen levelin alla. Tuolla kaiketi saatiin nostettua hapotustasoja ylemmäs, sekä saatiin pidettyä palautumisajat lyhyempinä. Tällainen tuli mieleen näin yksilöllisestä reenaamisesta puhuttaessa.
Ellen väärin ole ymmärtänyt, niin niitä kovimpia happoreenejä (Tahdon portaita jne.) tehdään vain lyhyen aikaa tietyssä kohtaa harjoituskautta.
Itseasiassa kyllä hapottavia treenejä voidaan tehdä ja tehdäänkin kauden aikana. Käytännön hyödyt tulevat jopa suhteellisen nopeastikin esille. Vähemmän happotreenit jumittaa kroppaa, kuin esim. voimakas lihaskuntoharjoittelu, joka ei välttämätt aina itsessään ole lihaksistolle niinkään voimakasta, mutta hermostolle kyllä.
Nykyään tällaisissa moni-ominaisuuslajeissa (kuten jääkiekko) jaksotetaan harjoittelua nykyaikasemmin (eli limittäin treenataan usrammanlaisia treenejä). Sellainen 1 ominaisuus/ ajanjakso alkaa olemaan suhteellisen vanhanaikaista treenaamista.
Kannattaa lukaista tämä @Vekki-Keke:n linkkaama juttu koskien harjoittelua. Tapolahan ei luonnollisesti voi sanoa, että Tapparassa pelejä menisi penkin alle harjoittelun vuoksi.
Ruotsissa harjoittelun määrää ja tehoja on viime aikoina nostettu. Harjoituksissa mennään kovaa jopa pelien kustannuksella.
“Seurat vähän kilpailevat siitä, mikä seura harjoittelee kovimpaa,” sanoo Tapola ja nostaa esimerkiksi Skellefteån ja Frölundan organisaatiot.
Tapolan mukaan harjoittelu Ruotsissa on mennyt siihen, että pelaajat eivät välttämättä saa parastaan irti peleissä. Tämä sitten voi vaikuttaa pelaajan itseluottamukseen ja pelisuoritukseen myös pidemmässä juoksussa.
Olen alkanut ihan vakavissani uskoa, että Tapparan fysiikkavalmennus on epäonnistunut tällä kaudella ja sitä edeltäneellä pre-seasonilla. Painavia syitä on kaksi:
Loukkaantumiset. Tällä kaudella on ollut poikkeuksellisen paljon loukkaantumisia. Harjoittelulla ja palautumisella on tutkitusti vaikutusta loukkaantumisiin.
Vielä painavampana syynä näen kolmansien erien peli-ilmeen. Onko ihan tosissaankin niin, että Rautakorpi sekä pelaajat ovat kieltäneet itseltään hyökkäämisen? En usko tähän, vaikka Rautakorpi vannoo puolustuspelin nimeen kolmansissa erissä. Mielestäni vaikuttaa osittain myös siltä, että pelaajilla ei meinaa enää yksinkertaisesti energia riittää hyökkäämiseen viimeisessä erässä. Myös kolmanen erän puolustuspelaaminen on itsessään passivoitunutta, minkä tuloksetkin ovat osoittaneet.
Loukkaantumiset ja kolmannen erän passivoituminen eivät ole pelkästään onnistuneesta harjoittelusta kiinni. Väitän kuitenkin, että fysiikkaharjoittelu ei ole näillä mittareilla tarkasteltuna onnistunut. Paljon on ollut puhetta, että osaako Rautakorpi valmentaa enää tämän päivän jääkiekon vaatimusten mukaisesti. Samaa voi mielestäni kysyä fysiikkavalmentaja Jaakko Kailajärven kohdalla.
Veikkaan että ongelma on tässä, Tapparan pitäisi saada fysiikkaharjoittelu siihen uomaan että se kestää nopeaa peliä. Nytten hävitään pystyyn luistelupelissä Ilvekselle,Hpk:lle,Lukolle jne. Voihan kyseessä olla myös pelitavallinen ongelma.
Playoffeissa nähdään onko kuntoa painaa. Kääntäisin kysymyksen onko Tappara räjähtävä vai kestävä?Tällä hetkellä ei ainakaan tuota ensimmäistä ja pidemmän aikaa on vihut ainakin vaikuttanut freesimmältä. Kohta sen näkee onko pelattu kuorman kanssa vai ilman ja nopeasti kesälomille.
Itse en vetäisi mitään yhtäläisyyksiä fysiikkaan ja loukkaantumisiin. Ei tuolla sen enempää loukkeja varmaan kuin muuallakaan, ne on ollut vain nyt kärkipäästä.
Katos vaan, käytin koirat lenkillä ja sillä aikaa tänne olikin tullut pohdintaa aiheesta jota itsekkin jo pitempään tuumaillut. Tänäänkin oli jossain vaiheessa dataa joukkueiden nopeimmat viisi pelaajat. Jypillä oli top-5 hitain pelaaja vähän yli 37km/h. Tapparan nopein pelaaja oli n.35km/h. Eli ollaan pirusti vauhdissa perässä. Syynä voi olla tuo päin helvettiä rytmitetty “pelitapa” jossa pelaajat eivät edes pääse täyteen vauhtiin. Tai sitten tosiaan treenattu aivan perseestä. Tai todennäköisesti molemmat yhdistettynä. Voi olla että muistan väärin, mutta oikeastaan yhdessäkään pelissä ei ole Tapparan pelaajat olleet vauhdissa edellä vastustajaa.
Aika tiukkaa päättelyä on nyt aiheista. Niukoilla tietoaineksilla voi tehdä ja sulkea pois monia erilaisia johtopäätöksiä, kun vain olettaa tarpeeksi paljon?