Ja toinen. “Kautemme oli repaleinen”.
Ei valitettavasti ole AL:n tilausta, mutta nostin nuo tähän muistiin jos joku tilaaja saisi pienellä viipellä pääpointit tänne.
Ja toinen. “Kautemme oli repaleinen”.
Ei valitettavasti ole AL:n tilausta, mutta nostin nuo tähän muistiin jos joku tilaaja saisi pienellä viipellä pääpointit tänne.
Tappara taisi budjetoida 3500. Ilveksellä oli optimistisesti 5000. (ulkomuistista)
Kausi ja peliesitykset varmasti analysoidaan seuran johtoryhmässä. Toiminta hakee nyt suuntaansa. Uutta ja epämiellyttävää tapparalaisuutta edusti tällä kaudella välinpitämättömät ja ylimieliset otteet useissa sarjapeleissä.
Jos (kun) imagosta ja menestysjaksosta halutaan pitää kiiinni, on tähän saatava iso muutos. Muutos lähtee mielestäni pelaajista - palkkasoturit pois ja sitoutuneita tilalle. Omasta mielestäni sitoutuneita pelaajia ei otteiden perusteella ulkkareista ollut oikeastaan kuin Moravchik. Sitoutuminen näkyy puolustus- ja viisikkopelisuoritteissa joukkueen tuloksen eteen tekemisenä. Parlettilla ja Matushkinilla hienoja väläyksiä hyökkäyssuuntaan, mutta kokonaispanos yleensä puolustuspelin nukahdusten ja passiivisuuden ja heikon luistelukyvyn vuoksi kyseenalainen.
Kotimaisista nuoret tekevät hienoa sisääntuloa, mutta poffeissa ei oikein rutiini vielä riittänyt. Toki Puhakka, Moilanen ja Henriksson positiivisia myös siellä. Levtchillä on taitoa ja kykyä, mutta naksu vielä puuttuu johtavaksi hyökkääjäksi.
Heljankon nousu huippuveskariksi ehkä kauden parasta antia. Utusen kehittyminen syksystä oli myös iloinen yllätys.
Ensi kaudella olisi mukava saada sitoutunut ja yhtenäinen Tappara. Tämän kauden Tapparasta ei sellaista kuvaa kokonaisuutena välittynyt.
Hyvä asia että rehellisesti myönnetään, että se vanha sinnikkään voittava Tappara-DNA ja jopa urheilullisuus on päässyt vähän rapautumaan ja sitä tarvii pyrkiä kasvattamaan uudelleen. Tietysti sen täytyy myös näkyä muissakin kuin puheissa.
Voisko joku vähän avata mitä Tapola tuossa Aamulehdelle kertoi
2012-2016 ihan enemmän tai vähemmän ulkopuolelta tuotiin Malinen, Kankaanperä, Jormakka, Kuusela, Lajunen, Savinainen, Bonsaksen, Salonen, Karjalainen, Kemiläinen jne. Tällä eräänlaisella sitoutuneisuuden jatkumolla tietyllä tapaa viimeisinä ovat Ojamäki ja Vittasmäki, jotka tulivat joukkueeseen syksyllä 2017. 2018 syksyllä tuo katkesi. Viime kaudella Patrik Virta ja tällä kaudella Kinnunen voisivat ehkä olla osa tätä, mutta ehkä ennemmin ovat uudet “Jussi Makkonen” ja “Juha Leimu” (jo sisällä, mutteivät osa edellistä eivätkä uutta jatkumoa tässä mielessä, jos ymmärrätte mitä haen takaa).
Eli se kulttuurityö pitäisi tehdä uudestaan ja päivittää se (kulttuuri) tälle vuosikymmenellä. Sitoutuneita pelaajia, jotka haluavat edustamansa Tapparan voittavan sekä ovat menossa urallaan eteenpäin. Nykypelaajisto, omat junnut ja nostalgiset paluumuuttajat eivät riitä. On tuotava sisään uudet 2020-luvun savinaiset, lajuset ja kankaanperät. Uudet haaveiltavat ketjuun “Pelaajahaaveilut kaudella 2029-30”.
Ja nyt kun tuota katsoo, niin ainakin liikkuvuus on selkeä puute. Kaikissa muissa paitsi kakkosketjussa on pelaajia joita voi luonnehtia adjektiivilla hidas (tai vähintään hitaahko). Miten tämä tukee ajatusta pelin nopeuttamisesta? Tuo ryhmitys näyttää helvetin kovalta kahva-trappi jengiltä.
Hyvää analyysia ketjussa, kiitos siitä, yllä olevia viestejä on ollut kiinnostavaa lukea.
Itseäni koronakausi kiinnosti paluumuuttajien ja hankintojen voimalla, ja olin ylipäätään tyytyväinen, että kausi saatiin pelattua. Miettikää kuinka v-mäinen olisi ollut loskatalvi ilman Tapparan pelejä.
IV. sija on poikkeusoloissa ihan tyydyttävä suoritus, ja tuo peliruuhka ja loukit määritti aika paljon kevään otteitakin. Siihen nähden ihan ok tulos.
Uskon, että jos ensi kausi päästään vetämään normaaleissa olosuhteissa, saadaan Tapparan peliesityksetkin nousuun. Tapolan kommenttien perusteella joukkuekin näyttää ottaneen opiksi tästä kaudesta.
Eli Tapola mm. on huolissaan siitä, että voittava kulttuuri on päässyt rapautumaan Tapparassa. Uudet pelaajat on koulutettava siihen. Lisäksi oli huolissaan urheilullisuudesta, sekin mm. JMJ:n, Saravon ja Jere Karjalaisen poistuttua saanut osumaa. Haluaa keskustella urheilullisuuden merkityksestä kaikkien pelaajien kanssa.
Pelitapaa lähdettiin yrittämään niin aktiiviseksi kuin voittaminen mahdollistaa, mutta ei se kuulemma mahdollistanut. Jouduttiin ottamaan takapakkia ja pelitapaa ei saatu hiottua tarpeeksi. Tähän haluaa muutosta.
Joukkue on aina Tapolan mukaa rakennettu valmiiksi hyvissä ajoin, nyt ei olisi kannattanut. Syksyllä oli kuulemma paljon edullisia huippumiehiä vapaana, mutta joukkue oli täynnä. Joona Luoto olisi kuulemma halunnut Tapparaan, mutta ei otettu.
Minusta on erittäin hyvä sinänsä, että ei tyydytä siihen, että nelossija on ok ja silitellä omaa ja muiden päitä. Tapola lisäksi muistuttaa, että 9.sija runkosarjassa oli vain pienestä kiinni. Tyytyväisyys on kehityksen loppu. Tärkeimpiä opetuksia urheilussa minulle on ollut vuosia vanha NHL dokumentti telsussa, jota juonsi Ken Dryden. Siitä jäi mieleen ikuisesti lause “there are no final victories”. Näin on, ei ole lopullisia voittajia. Me ei saada 2016-2017 mestaruuksista ensi kaudelle enää mukaan juuri mitään. Itse olen ollut myös hieman huolissani Tapparan kehityksestä 2017 kevään jälkeen. Ollaan vähän lasketeltu alamäkeä. Nyt uuteen nousuun.
Voi olla ettei tällainen toimi joukkueurheilussa, jossa on jo iso liuta palkattuja valmentajia ja pelaajilla omiakin taustaryhmiä. Mutta juolahti mieleen, että voisiko seuran puolesta tarjolla olla ex-pelaajia ns. mentoreina viemässä näitä seuran arvoja ja harjoittelun vaatimustasoa pelaajien arkeen. Voi olla ettei toimi tässä ympäristössä.
Jukka Rautakorven mietteitä kaudesta.
Jotenkin nämä Rautakorven haastattelut luovat luottamusta ja uskoa tulevaan. Siis jos vuodesta 1995 lähtien.
Professori tietää edelleen kyllä, sanokaa mitä sanotte.
Kauden jälkkäriksi menee tämäkin, että koska viimeksi MM-joukkue tai ainakin MM-leiritys ilman Tappara-pelaajia. Toki Kemiläinen olisi ilman koronaa varmasti lähtenyt ja otettu mukaan, mutta noin muuten tämäkin kertoo siitä kollektiivin alavireestä, mikä ei nosta yksilöitäkään esiin.
Vastaillaan näihin omiin poimintoihin. Aluksi “ostin” tuon pelitavan lanseerauksen, mutta kun valmentajat kertovat etteivät ole sellaista lätkää ikinä itse valmentaneet niin iski pienoinen hämmennys. WTF? Ja vähän tarkemmin ajateltuna jopa epäilys. Näin jälkikäteen voi huoletta todeta, että jotain ulkopuolista konsultointiapua tähän olisi tarvittu. Vaikka sitten valmennustiimin muokkausta siten, että sieltä löytyy kunnon harjoitepankki jota jo aiemmin toteutettu käytännössä. Jollain menestyksellä.
Ja siis pelitavan aktivoinnille muutoin vahva tuki ja kannatus.
Menestys on voittamista ja jatkuva voittaminen vaatii luonnetta. Seurassa on monia hyviä tekijöitä-ja on ollut-mutta Tapparan yhteydessä sanasta luonne nykyisin tulee ensimmäisenä mieleen Rautakorpi. Toisena Peltola. Kolmantena Kuusela. Näinpä ajattelen, että Rautakorpi on tämän seuran kulttuurin ja luonteen peruskivi, jonka mukana nousemme tai kaadumme.
Oikeiden harjoitus- ja CHL-pelien peruuntuminen toisaalta näkyi valmistautumisessa ja alkukaudessa. Viisikkopelaamiseen ei tahtonut löytyä millään tasapainoa. Otteluita saatettiin hallita, mutta hölmöllä ylipelaamisella suorastaan annettiin vastustajille ihan ilmaisia pisteitä. Mutta posiakin, välillä suorahyökkääminen oli todella vauhdikasta ja peliä käännettiin nopeasti, valitettavasti viimeistelytehokkuus oli jo tuolloin ongelma.
Viimeisenä kommenttina tartun vielä Tapparan fysiikkaharjoitteluun. Tästä ei ainakaan saada enää mitään kilpailuetua. Harjoittelu voi toki olla riittävän laadukasta, että pysytään edes jotenkin kilpailussa mukana. Usea joukkue on mennyt varmuudella ohitse. Joukkue käsittääkseni harjoittelee paljon ja kovaa ihan kaudenkin aikana. Mutta onko pelaajien fyysinen lähtötaso niin matala vai ovatko pelaajat muuten niin “huonoja” ettei tuo harjoittelu näy missään? Liigassa vaaditaan kovaa luisteluvoimaa, Tappara on tämän osalta korkeintaan keskitason joukkue. Pelaajien haaveilun ohella toivoisi etenkin tähän alueeseen selkeää parannusta.
Ehkä Tapparassa vedetään vielä vanhan mallin mukaan, eli paljon voimaa. Nyky kiekossa pitää vaan olla tuo peruskuntokin kova ja siihen ei ole mitään oikotietä, pitkät pk lenkit ja muutenkin aerobinen harjoittelu on taas kunniassa ja näiden päälle sitten intervalli treeniä kun pohja on tarpeeksi kova.
Tässä erittäin hyvä pointti ja tärkeää on, että virheitä on huomattu ja myönnetty, jotta voidaan kehittyä jatkossa ja katsoa tulevaan. Menneisyyttä ei ole syytä jäädä muistelemaan liian pitkäksi aikaa…
Aallonpohjia tulee, mutta täytyy muistaa, että vain neljä parasta pääsee välieriin ja kaksi parasta finaaleihin - tätä vasten kun peilaa viime vuosia, niin kova on ollut Tapparan suoritustaso. Kilpailu on kuitenkin raakaa ja jatkuvasti pitäisi parantaa ja pysyä aallon huipulla.
Ei ole helppoa tämä leikki…