En saa tästä kiinni. Mitä tarkoitat?
Tarkoittanet 13-14 -kauden maalivahtipeluutusta, ja miten se oli virhe Metsolan kannalta? Ei se ainakaan väsähtänyt tai sulanut missään vaiheessa.
Tarkoitan et toivottavasti Domi ei pelaa 55 runkosarjapeliä. Se toisi Domille hirveät paineet ja lahjakkaan Heljangon itseluottamukselle ei olis hyvä.
Eikö Metsolle tullut edes henkistä väsymystä tietäen että on yksin kannettava torjuntavastuu?
Ei se ainakaan näkynyt mitenkään. Tuskin. Mutta ei kai veskarien sielunelämää kannata edes yrittää ymmärtää.
Eiköhän pelin henki ollut ennen kautta selvä. Lähtökohtaisesti Domi on selvä ykkösveska ja pelaa valtaosan peleistä. Jos Metsolalla paineita oli, niin aika hyvin kesti ne.
Mutta tämä tästä tässä osiossa.
Aihetta on sivuttu useissa ketjuissa, joten irrotinpa tämän uusimman juonteen Tappara-Sport-ketjusta ihan omaksi ketjukseen. Täällä voidaan seurailla tilanteen kehittymistä.
Joukkuetta pitäis herätellä peluuttamalla välillä toistakin maalivahtia. Tärkeää myös toisen molken kehitykselle ja vireelle tuolla peliajalla. Kyllä siellä sellaiset molket pitää olla, ettei Domin ainakaan runkosarjassa tarvisi pelata kuin noin kolme peliä neljästä. Vai onko joukkueen puolustus niin reikäinen, ettei kakkosta uskalla käyttää… ei se niin voi olla.
Peli ei ole nyt uomissaan, joten pisteitä ei riskeerata kokemattomalla maalivahdilla, jonka tasosta ei täyttä varmuutta ole. Kun peli alkaa olemaan uomissaan, voi maalivahtiakin vaihtaa. Nyt luotetaan ykkösveskariin, joka pitää sukat kuivina pelin yskähdellessäkin. Toki on myönnettävä, että Hrachovinalle on nyt vähän lipsahdellutkin.
Hevosmiesten TietoToimisto (=HTT) tiesi hallin käytävällä kertoa että jotakin pientä ohimenevää kolhua olisi Heljangolla ollut päällä ja sen takia eivät uskaltaneet riskeerata mitään, eli pakon edessä olisi sitten vasta vaihdettu.
Jyppi pelin lämmittelyssä vilkuiltiin hiukan niin esim. Rautiaiselle meni kymmenestä kudista noin 6 sisään ja vastaavasti Domille noin 1 kymmenestä. Toki on eritapoja keskittyä peliin, jotkut MV:t ei revi mitään lämmittelyssä vaan liki pyytää että ampukaa päin lämppärissä, että tiedä näistä aina sitten miten kukin MV valmistaa itseään peliin.
Iltavuoron jälkeen vasta nyt kattelin Sport-pelin maalit. Tapparan pelaamisessa itsessään on tällä hetkellä runsaasti tekemistä, mutta maalikoosteenkin perusteella “se kuuluisa” (merzismi!) Sokea Reettakin näkee, että Domi ei tällä hetkellä ole riittävässä vireessä. Varsinkaan kun joukkueen peli on noin huterissa kantimissa.
Sportin ensimmäinen oli Domilta aivan täydellinen munaus. Eikä Nenosen neljännenkään kohdalla ihan jäätävää toimintaa ollut. Jos Heljangolla tosiaan on jotain häikkää, ymmärrän Domin pysymisen maalin suulla koko pelin. Muussa tapauksessa neljännen osuman jälkeen olisi ilman muuta pitänyt vaihtaa miestä.
Voitto toki tuli, mutta aika paljon on viime peleissä tullut mietittävää veskariosastollekin. Ikään kuin sitä nyt vielä tarvittaisiin. Monta muutakin asiaa pitäisi saada kuntoon.
Sillä varauksella, että Heljangolla ei ole ongelmia kirjoitan tämän, mutta näyttää vahvasti siltä, että Rautakorpi ei edelleenkään ole oppinut mitään aiemmilta kausiltaan tai muilta menestyviltä valmentajilta. En muista, että yksikään mestarivalmentaja olisi mennyt yhtä yksipuolisella peluutuksella maalivahtien suhteen vähintään kymmeneen vuoteen kuin mitä Rautakorpi on joukkueitaan itsepintaisesti peluuttanut. Kun maalivahdin sulaminen on kohdannut Rautakorven Tapparaa joka kausi 2003 mestaruuden jälkeen, niin luulisi itsepintaisemmankin valmentajan tekevän muutoksia varsinkin kun esimerkit ympäriltä kertovat tasaisemman peluutuksen tuovan hyviä tuloksia. Katsotaan miten kausi jatkuu, mutta nyt ei ainakaan näytä kovin hyvältä.
Käsittämätön kirjoitus, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Joku voisi pitää trollauksena.
Liian oranssit silmälasit estävät kaltaisiasi faneja näkemästä totuuden, mutta ei se siitä miksikään muutu vaikka kuinka sen yrittäisit kieltää.
En ole fani. Olen vain seuran eräänlainen tukija ja kannattaja. Peliä katsotaan värilasittomin silmin. Tietysti.
Mutta siis väität esim. Metsolan sulaneen jokaisella kaudellaan. Ok. Ei kannattane jatkaa tästä enempää.
Ei tuollaisia kommentteja kuin mitä edellä laitoit voi postata, jos ymmärtää alkeitakaan maalivahtipelistä ellei katso peliä fanilinssien läpi. Metsola oli ailahteleva ja päästi aivan liikaa helppoja maaleja ensimmäisillä Tappara-kausillaan. Tyypillistä oli se yksi helppo per peli, vaikka muuten olisi pelannutkin hienosti. Vastaavasti kun tärkeimpien vastustajien maalivahdit eivät tiukoissa paikoissa näitä helppoja päästä, niin siinä on se kullan ja hopean ero. Realistisesti torjuntatyöskentely oli riittävän tasaista mestaruuteen vasta Tapolan ensimmäisellä kaudella. Silloinkin tosin tuli hopeaa, mutta silloin se pieni ero ei ollut maalin suulla.
On selvällä ykkösmokella voitettu mestaruuksia vaikka kuinka paljon. Hrachovina 2017, Karhunen 2016, Raanta 2013, Helenius 2012, Riksman 2011 tällä vuosikymmenellä. Kärpät 2015&2014, vuoden 2010 TPS ja vuoden 2009 JYP ovat esimerkkejä päinvastaisesta. Sitä edelsi edellinen kärppädynastia, joka oli myös yhden maalivahdin filosofian tulosta. Molemmilla tavoilla voi todistetusti menestyä.
Mä olen tämän joskus ennenkin todennut, mutta ei voi olla raskaampaa Liiga-vahdilla, joka pelaa kaikki liigapelit kuin NHL-vahdilla, joka saa 15 lepovuoroa kauden aikana. Se NHL-mokke pelaa silti enemmän. Fysiikka kestää kyllä. Henkinen puoli on eri asia ja se on varmasti yksilöllistä.
Rautakorven filosofiasta on silti todettava, että se on äärimmäinen, eikä niin ehdottomasta tyylistä ole vertailukohtaa riittävästi, jotta luotettavaa tilastollista analyysiä voisi tehdä. Minusta tasaisempi peluutus runkosarjassa olisi monelta kannalta järkevää. Se ajaisi Heljankoa sisään tulevia vuosia varten ja olisi varautumista siihen, että Domille sattuu jotain. Rautakorven joukkueissa tämä riski ei ole realisoitunut, minkä voi katsoa johtuvan osin siitä, että jotain tehdään oikein. Mutta osin on kyse vain hyvästä tuurista, mikä voi loppua.
Kunnioitan @Igor’in mielipidettä Metsolasta, vaikka silkkaa paskanpuhetta se onkin. Mutta en aio minäkään vängätä asiasta. Toivottavasti ette muutkaan aio.
Se mikä erottaa Rautakorven maalivahtipeluutuksen näistä mainitsemistasi muista joukkueista on se, että Rautakorvella ykkösmolari on pelannut 58 peliä jo runkosarjassa. Muilla mainitisemillasi joukkueilla kakkonen on vetänyt kuitenkin tyypillisesti sen 15-20 matsia, mikä mahdollistaa kakkosmoken peluuttamisen tarpeen vaatiessa myös playoffeissa. Rautakorvella tätä optiota ei käytännössä ole kun kakkosmaalivahti on mahdollisten playoffien aikaan edellisen kerran pelannut joskus tammikuussa ja tätä edeltävän kerran marraskuun räntäsateessa.
Ihan hyvän kuvan omista mielipiteistäsi ja uskottavuudestasi tässä keskustelussa kertoo jo se, että pidät Hrachovinaa selkeänä ykköstorjujana viime kaudella, vaikka kaveri kuitenkin lähti playoffeihin kakkosruudusta ja pääsi torjuntavastuuseen vasta Lassilan epäonnistuttua.
Hrachovina oli ykkösvahti lähdettäessä pudotuspeleihin. Me emme tiedä varmuudella, miksi Lassila aloitti ensimmäisen pelin. Sen tiedämme, että se taisi olla virheliike, jos johtui vain pelillisistä syistä eikä esimerkiksi sairasteluista. Lassila oli ihan hyvä, kokenut varavahti, jonka olisi saattanut laittaa tolppien väliin, jos olisi ollut pakko. Ei ollut pakko ja siksi Hrachovina sai pelata 17,5 peliä yhtä soittoa kiivaassa pelitahdissa. Kauden jälkeen Lassila teki sopimuksen Slovakiaan, mikä kertonee jotain tasosta.
Sitä voi halutessaan pohtia, onko maalivahdin helpompi pelata 17,5 pudotuspeliä yhtä soittoa, jos kakkosvahti on kehäraakki tai jos kakkosvahti on B-juniori. Mutta se on vain keittiöpsykologiaa, millä ei ole juuri arvoa. Joku maalivahti reagoi jollain tavalla joku toinen toisella, pelaajat kun eivät ole robotteja vaan ihmisiä, jotka sattuvat olemaan hyviä jääkiekossa.
Rautakorven tyylillä ei ole viime vuosina mestaruuksia voitettu, mutta toisaalta sillä ei ole jäänyt mestaruutta voittamattakaan kuin 2013 ja 2014, ja ne tappiot saattoivat johtua muustakin syystä kuin maalivahdeista. Tyylissä on ongelmansa kuten kerroin, mutta liioittelusta en tykkää. Tämä tästä.
Lassila hankittiin Tapparaan kokeneeksi tuuraajaksi, mutta playoffeihin lähdettäessä Hrachovina ei ollut ykkösmaalivahti millään mittarilla. Aika tasaista oli, mutta valmennus päätti luottaa kokemukseen, mikä ei sitten toiminut. Hrachovina pelasi loppuun, koska ansaitsi paikkansa ja pelasi hyvin. Ei siinä sen kummempaa draamaa ollut. Playoffeissa pitääkin mennä sillä maalivahdilla kenellä peli käy, ja jos ei käy niin sitten pitää olla kakkonen, jota uskaltaa peluuttaa. Sama pätee toki muihinkin pelipaikkoihin.
Kyllä psykologialla mielestäni on merkitystä ja erityisesti valmentajan tilannetta helpottaa jos vaihtopenkillä on luotettava vaihtoehto kokemattoman arpalapun sijaan siltä varalta, että kaikki ei suju kuten etukäteen on suunniteltu.
Rautakorvella oli ihan sama ongelma jo 2006 kun Rautakorpi poltti Mika Lehdon kynttilän loppuun jo runkosarjassa, ja sitten kun peli ei kulkenutkaan play offeissa, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa juna päin seinää. Oli siellä toki muitakin vaikeuksia eikä kaikesta voi maalivahtia syyttää kuten ei 2013 ja 2014, mutta tamismi pätee tässäkin, eli kun kaksi tasaväkistä joukkuetta kohtaa, niin ei maalivahtipelissä voi antaa yhtään tasoitusta ainakaan ratkaisupaikoissa.