Keitä nämä SaiPan huippuscouttaukset on?
1 tykkäys
Olen jo vähän aikaa mietiskellyt kirjoituksen aihiota tästä asiasta, ajatuksena työstää se valmiiksi kauden jälkeen. Nyt kun tämä nousi framille, niin nostan pari pääajatusta:
- Mikki Leinonen sanoi että onnistumisprosentti yritetään pitää yli 50% tasolla. Siinä on pitkän linjan johtajan realismia. Kaikki eivät voi onnistua.
- Yksi strateginen virhe Tapparan politiikkaan on pesiytynyt ja siitä pitää päästä eroon. En haluasi nähdä enää yhtään ~30v pikkuseuran “tähtipelaajaa”, joka meillä menee lähtökohtaisesti alaviisikoihin. Siinä meneen roolitus ja odotukset pieleen.
12 tykkäystä
Ja näitä ovat Vauhkonen ja ehkä Suhonen viime vuosina. Oliko muita?
1 tykkäys
Sitten nämä siirtorajan kynnyksellä hankitut pelaajat, joista osa on pelkästään laajuuden hakua rosteriin, Nenonen, Vauhkonen ja tänä vuonna Nättinen, nämä on useasti sellaisia pejaajia joita tuskin keväällä hankittaisiin kun rakennetaan seuraavan kauden joukkuetta, mutta on näistä tullut ihan pelaajia useammaksi kaudeksi esim. Jasu
Kysymys jollekin, joka tietää: Mikä on kaukalon koko Tampereen Keskusareenassa?
60m x 28m hybridi (sama kuin Haka1), 60m x 30m (usein KV-peleissä) vai joku muu (änärikaukalot käsittääkseni 61 m x 26 m)?
Kysyn tässä ketjussa, koska tuolla on vähän myös merkitystä, että millaiset ominaisuudet painottuvat pelissä ja minkä tyyppiset pelaajat saavat etua, vaikka ei merkittävin asia olekaan.
1 tykkäys
Tapparan artikkelin mukaan 60x28, mutta artikkelissa sanotaan että sitä voi muuttaa.
Mukautuvan kaukalon kooksi tulee 28 x 60 metriä. Tarvittaessa kaukalo kapenee 26 metriin.
2 tykkäystä
Ok, eli lähtökohtaisesti sama hybridi 60m x 28m kuin ennenkin.
1 tykkäys
Periaatteessa Malinen ja Erkinjuntti tulivat tuolla statuksella, vaikka Malinen olikin isopalkkaisessa IFK:ssa kakkossentteri, niin käytännössä oli tasoa silloisessa Kookoossa stara. Sitten tietysti mainittu Nenonen ja miksei Nättinenkin, jonka tähti toki vahvasti laskussa ja oli lähtökohtaisestikin täytemies.
Mitä tulee pelaajahankintapolitiikkaan yleisellä tasolla, niin avainsana, jonka Mikkikin usein toi esille on:
hinta-laatusuhde. Ja nimenomaan koko sopimuksen ajalta. Mitä pelaaja maksaa ja mitä sillä saa.
Liigassa tyypillisesti (ei aina) pelaajan palkkataso nousee iän myötä, vaikka taso ei nousisi samassa suhteessa. Usein sellaiset 20-25 -vuotiaat on parhaita hinta-laatusuhteeltaan etenkin pitkällä sopimuksella, jos on edellytyksiä kehittyä, koska suuria meriittejä ei vielä ole, mutta kehitys on selvästi menossa parempaan. Hyvässä valmennuksessa voidaan ottaa suuriakin steppejä jopa yhden kauden aikana ja esim. tehoja voikin tulla vaikka 10-15 pistettä enemmän kuin edelliskaudella. Nuorten pelaajien peli on tyypillisesti vauhdikasta (esim. Tepsi tällä kaudella) ja pelitapa kannattaa säätää sen mukaiseksi. Mielestäni Tapolan pelitapa on menneillä kausilla ollut muutenkin vähän Rautakorven vastaavaa enemmän liikkeeseen perustuva.
Itse painottaisin tällaisten 20-25 -vuotiaiden pelaajien hankkimiseen rungon osalta merkittävästi esim. 3 vuoden sopimuksilla, mutta ainoastaan niiden oman ikäluokkansa parhaimpien joukossa oleviin tällaisiin (niiden osalta, jotka ei ole lähteneet jo johonkin änäriin/KHL:ään). Tapola on Liigassa yksi parhaista valmentajista ja pystyy tekemään huippupelaajia näistä, kunhan saa parhaat aihiot ja aikaa riittävästi. Kansallisuudella ei niin väliä, vaikkakin tietty suuri osa mielellään kotimaisia pelaajia.
Sitten tarvitaan ne erikoisrooleihin sopivat pelaajat, jotka voivat olla osin sitten niitä kokeneitakin esim. ylivoimalle. Ylivoiman pelintekijä, snaipperi pointille, hyvä maskipelaaja ja ykköspakki, jolla myös hyvä laukaus. Myös alivoimalle omansa. Etenkin entisillä KHL-pelaajilla, joilla on Tappara-taustaa saattaa löytyä näihin poikkeuksellisen hyviä erikoistaitoja ja kiinnostusta Tapparaa kohtaan. Näille ehkä ennemmin lyhyitä sopimuksia (vuoden tai parin), koska ovat kalliita ja pitkä sopimus näin iso riski. Ykkösylivoimaan ja ykkösalivoimaan täsmäosaaminen on olennaista, kun pelaavat valtaosan erikoistilanteista, mutta kakkosylivoimaan ja kakkosalivoimaan ei niinkään. Muutenhan koko joukkue olisi vain täsmähankintoja, mikä sitten 5vs5 ei ehkä tuota parasta kokonaisuutta. Poliisi seiskapakkina usein hyvä (tyyliin Kanki parhaassa iässä), jos osaa pelatakin.
Tärkein pelaaja on kuitenkin aina ykkösmaalivahti. Suomessa on maalivahtien taso mielestäni erityisen hyvä, koska maalivahtivalmennus on laadukasta junnuvuosina. Ei kannata ulkomailta ehkä lähteä hakemaan maalivahtia, ennemmin joku laadukas jo tasonsa näyttänyt ja sitten rinnalle joku tosi lahjakas nuori pitkällä sopparilla (esim. U20-maajoukkueessa pelaavat kiinnostavia). En nyt täysin poissulje ulkomailta maalivahdin hakemista, mutta aika usein mestaruuden voittaneen joukkueen ykkösmaalivahti on hankittu Suomesta (Raanta, Vehviläinen, Larmi, Hrachovina (tuli Tapparan junnujen ja Tuton kautta Tapparan liigajoukkueeseen), jne.) jostain seurasta.
Omille junnuille tietty nelosketjussa, kolmospakkiparissa/seiskapakkina tietysti näytön paikkoja rotaation kautta myös etenkin runkosarjapeleissä. Miksi ei muihinkin ketjuihin, jos taso riittää. Siirtorajalla mahdollista tehdä täsmähankintoja playoffeista ulos jäävistä joukkueista, jos junnuilla ei vielä playoffeissa pärjää esim. nelosketjun osalta. Tai täsmähankinta siirtorajalla ylempään ketjuun, jolloin sieltä tippuu joku alempaan ketjuun.
Yksi olennainen asia hankintoja tehtäessä on myös varmistaa, että joukkueessa on riittävän tasaisesti eri osa-alueita pelaajistossa. Maalintekokyky, pelintekokyky ja “työmyyrä” -roolin taidot hyökkääjillä. Pakeilla fyysisyys ja kovuus maalin edustalla, mutta myös kiekolliset taidot. Oikeastaan mielellään pakiston 6 pääpakista kaikki olisi ainakin melko hyviä puolustamaan, mutta sitten osa (esim. 3 pakkia) olisi hyviä vielä esim. YV:llä (hyvä laukaus ja pelikäsitys kiekollisena). Tietysti olisi hyvä, että kaikki pelaajat olisivat hyviä kaikissa ominaisuuksissa, mutta käytännön tasolla se ei ole mahdollista.
Toki nämä ovat vain omia mielipiteitäni yleisellä tasolla. Rautakorpi ja Vähä-Ruohola pelaajien ominaisuudet tuntevina asiantuntijoina osaa varmasti sitten löytää vielä paremmin timantit kivien joukosta.
Noin kolmekymppisiä Tapparaan tullessaan? Ymmärrän kyllä tuon @ljpp pointin, mutta ei esimerkiksi Erkinjuntti nyt mikään alaketjun mies ollut aikanaan.
Ainoastaan Vauhkonen on mielestäni sellainen hankinta jonka voin laskea tuohon hommaan. Muistaakseni myös tuota hankintaa aikanaan arvostelinkin.
1 tykkäys
Malinen 30 ja EJ 32 kun tulivat takaisin. Silloin ekalla kertaa eivät olleet. Heidän kohdallaan urallaan päti tuo 50 % onnistunutta Tappara-hankintaa.
2 tykkäystä
Vauhkonen oli jo lähtökohtaisesti aika outo hankinta. Pyrittiin muuttamaan peliä enemmän pystysuunnan luistelukiekoksi ja hankittiin jalalla hidas pelaaja.
2 tykkäystä
Uskon, että Tapparassakin on ensin laitettu pöydälle täysin tyhjä kokoonpanoalusta. Ja siihen sijoitettu sopimuksen alaisia pelaajia niihin rooleihin mihin osaaminen ja potentiaali mahdollisesti sopii. Ja tyhjiin kohtiin mietitty sitten sopivia pelaajia markkinoilta. Ja siten, että myös ns. erikoiskentät tulee roolitettua oikein ja kokoonpano hyödynnettyä mahdollisimman tasaisesti. Ykkösylivoima, kakkosylivoima, ykkösalivoima, kakkosalivoima. Näin mä siis uskon. Eikä siis niin, että pelaajia hankitaan vain rosterin täydennykseksi. Ja sitten sovitellaan pelaajia kokoonpanoon. Ja oho, tonne neloseen menee nyt tuo 40 pinnan mies…
Jos menneiltä vuosilta hakee jotain esimerkkiä niin Hannu Jortikka oli todella hyvä joukkueen kokoamisessa. Sillä oli tosi hyvä silmä hankkia sopivia pelaajia heille oikeisiin rooleihin.
Olisi kiva siis tietää millaisella strategialla noita pelaajia kartoitetaan ja hommataan seuraavalle kaudelle. Noissa siirtorajan kynnyksellä tapahtuvissa voi olla kyse muustakin kuin strategian toteuttamisesta.
Melko vähänhän niitä huteja on tässä viime aikakausina ollut. Varsinkin monilukuisiin ja merkittäviin onnistumisiin nähden.
Joku Nenosen tapainen yhden kevään siirtorajavahvistus ei taida olla ihan paras mahdollinen esimerkki ja kiteytys koko pelaajahankintatoiminnan luonnehdinnoille, vaikka paljon ja pitkään tuollaisia tapauksia joskus kertaillaan.
Isompiin liigoihin siirtyneiden pelaajien lisäksi voisi tietty alkaa laskea myös niitä (usein vähän kokeneempia) pelaajia, jotka ovat hyvän ja menestyksekkään Tappara-jakson jälkeen siirtyneet muihin liigajoukkueisiin kapteeneiksi ja ydinpelaajiksi. Näitäkin on ollut aika monia.
Tärkeintä jatkossakaan ei liene välttää jokaista vähemmän nappiin osunutta hankintaa ja ratkaisua (joita mahtuu väistämättä aina joukkoon), vaan jatkaa ja rakentaa edelleen toimintaa niillä hyvillä linjoilla, jotka on onnistuttu luomaan. Välttää määrättömän haahuilun ohjaamana vikaurille ajautumiset ja tyytyväisen turpeutumisen kautta paikoilleen jämähtämiset.
Täytyy muistaa pari seikkaa. Ensinnäkin kilpailu hyvistä pelaajista on ihan erilaista kuin 10-vuotta sitten, kiitos mm. KHL:n. Toiseksi pelaajan sopeutumiseen vaikuttaa moni asia, vieras kulttuuri, pelitapa, ketjukaverit yms. ei hyväkään pelaaja aina onnistu vaikka kuinka olis scoutattu. Eiköhän noita huteja tule kaikille seuroille, kuten myös osumia. nimimerkillä Metrin Slerpan.
Kuulostaa matalalta, jos onnistumisprosentti on 50. Eli käytännössä joka toinen on hutihankinta. Kuulostaa hurjalta.
Leinosen aikana Tapparassa hankinnat käytännössä hoiti Leinonen itse. Toki hänellä oli laajat verkostot apuna ja muutaman vuoden Jari Kekäläinen oto-pohjalta. Organisaatio oli tuon suhteen niin kevyt, että 50% onnistuminen oli heidän omasta mielestä riittävä ja sallittua. Tapparan organisaation urheilupuolen tekeminen on resursseihin mukautettuna ja absoluuttisestikin ihan Euroopan huippua. Siihen nähden 50% on kyllä luvattoman heikko lukema. Nyt kun seuralla on urheilujohtaja niin onnistumisprosentin pitäisi olla 70-75%, tai tuollaista pitäisi vaatia. Jokainen hutihankinta on virheinvestointi - maksaa siis ylimääräistä rahaa.
3 tykkäystä
Miten tuollainen prosentti saadaan? Mun mielestä Rautakorven pitäisi vaatia Tapparalle ihan oma pelaajatarkkailija, mutta pandemian aikana ei varmaan ole tulossa. Silloin se nostaisi odotusarvoa pelaajahankintojen suhteen, kun yhden ammattilaisen tehtävä olisi vain arvioida hankittavia pelaajia. UJ hommissa on niin paljon muutakin, ettei sitä liikaa hankintojen tarkkailuun jää.
Just katsoin firman sivuilta, että Vähä-Ruoholan titteli on pelaajakoordinaattori. Vai toimiiko vain junnupuolella? Ei sen pelaajatarkkailijan/-oiden tarvitse kaiketi olla vakituisesti Tapparan palkkalistoilla. Tepsillä on Urama, Kallio ja Suoraniemi käytännössä tuon urheilupuolen toimialan alla. Lukolla Sahlstedt on urheilujohtaja, heille ainakin Boumedienne on tainnut tehdä otona pelaajatarkkailua ruotsalaisista pelaajista.
Periaatteessa Tapparan kahden miehen urheilupuolen toimijan pitäisi kyetä ihan laadukkaaseen toimintaan myös pelaajatarkkailun osalta. Siis niin, että onnistumisprosentti on korkeampi kuin 50.
Miksei hakisi etua siitä, että ottaisi ihan omille palkkalistoilleen pelaajatarkkailijan? Etu olisi väistämättä iso ja mahdollistaisi hommaa eri tavoin, kun olisi omilla palkkalistoilla. Oto:na taloudellisesti kannattavampaa, mutta silloin työpanos jakautuu. Tietääkseni ei Vähä-Ruohola pelaajahankinnoissa ole mukana, mutta saatan olla väärässä.