Se on fakta, että Tapparalle on ropissut pisteitäkin mukavasti ja minä todellakin kannatan Tapparaa, tehnyt sitä jo vuosikymmenet. Saavutetuista voitoista ja pisteistä jotka ovat viime aikoina tulleet en kuitenkaan ole lähellekään tyytväinen Tapparan viime aikojen esityksiin. Miksikö? Koska tiedän, että tuo joukkue pystyy parhaimmillaan vielä paljon parempaan. Toivottavasti tuo todellinen taso johon joukkue pystyy alkaa löytymään nyt kun pudotuspelit ovat jo nurkan takana.
Eli täysin tyytyväinen en ole voitoista huolimatta (tuskin ovat pelaajatkaan), ei Pitkämäkikään varmaan riemusta hypi jos voittaa keihäskisan 78 metrin heitolla?
Kyllä 9/10 joukkueista haluaisi pelata Ruotsin tyylillä. Tai oikeestaan tämä kehitys alkoi ehkä ennemminkin Kanadan mm-kullasta ja dominantista pelaamisesta silloin mm-finaalissa Venäjää vastaan.
Perustana nopeat käännöt, kiekollisesti erittäin vahvat puolustajat ja ylipäätään niin luisteluvoimainen rosteri, että pystytään luomaan kokoajan ylivoimatilanne pelin alle ja vastaavasti itse hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan.
Ihan samaa Tapola haluaa ja opettaa tai ainakin ihannoi,mutta se ei mene yksiyhteen meidän tämänhetkisen rosterin kanssa.
Tämä nyt on tällähetkellä todella vahva suuntaus kansainvälisessä kiekossa ja sieltä rantautuu pikkuhiljaa eurooppalaisiin sarjoihinkin. Taas kerran mitä Ruotsi edellä… sitä Suomi perässä…
Voitot toki maistuvat, tuli ne sitten millaisella pelillä tahansa. JR:n aikana tuli kotona näitä kliinisiä 3-0 tai 4-1 voittoja ja kotimatkaa oli mukava taittaa voiton jälkeen. Se mitä tässä viime aikoina on kaivannut hyökkäyspelin osalta ovat kolmen äijän rintamahyökkäykset kohti maalia sekä kulma-, laita ja päätypelaamiseen jotain ideaa. Tämä toivekin vain siksi, että tuolla materiaalilla pitäisi pystyä hyökkäämään laadukkaammin. Saataisiin yksi kunnon kivijalka lisää playoffeihin. Ihan pelkällä puolustamisella ja vastahyökkäysten kyttäämisellä ei pokaalia nosteta.
“Kun Tapparaa karvaa alhaalta on pelimme tukossa.” Mitä tähän auttaa ruotsalainen tai Hifkin pelityyli? Pakit olisi ensin vaihdettava ja sitten puolijoukkuetta. 60 minuuttia, kun jaksaa karvata alhaalta niin kusessa on joukkue kuin joukkue.
Eikös se perustu enemän luisteluun. Joten kun joukkue iiikkuu niin kiekko saadaan omista liikkeelle. Eivät harrasta suomalaisten hitaita lähtöjä. Enkä muuten pidä Tapparan materiaalia sen huonompana kuin Hifkillä. Hyvinhän karvauspeli on toiminut HIfkilläkin ja hyvin jaksavat, kun voittavat runkosarjan.
12-13 alkukausi meni ihan vihkoon, ja kevätkausi oli yhtä voittokulkua, playoffiin lähdettiin pitkässä voittoputkessa. Vähän sama homma kuin viime kaudella, jolloin kuitenkin kovin rutistus loppui jossain siinä 4-5 peliä ennen runkosarjan loppua.
Tässä kaudessa sen sijaan on aika paljon samoja piirteitä kuin 13-14 kaudessa. Ei oikeastaan missään vaiheessa mitään hirveää kriisiä, ja kevätkausi ollut vähän sellaista pakkopullaa ja pudotuspelien odottelua. Silloinhan homma lähti käyntiin vasta puolivälierien lopulla, ja koko kevät oltiin vähän jumisen näköisiä. Nyt kuitenkin aivan lopun tuloskunto on ollut parempaa, ja peliesitykset silmällä arvioituna kuitenkin raikkaampia. Ketäs silloin kaksi vuotta sitten oli rosterissa, olisiko ollut jotain tällaista (en viitsi tarkistaa):
Niin siis omista nopea lähteminen ja ruotsalainen pelitapa on kaksi täysin eri asiaa. IFK yrittää yleensä luoda tuon kuvailemasi tilanteen silleen, että siellä on oma nelikko aika syvällä omissa ja yksi karvaaja yrittää kärkkyä vastuksen sinisellä, jotta saadaan vastuksen trap reagoimaan ja avaamaan syöttötilaa.
Sen sijaan Tapparan materiaalin sopivuus tuohon “ruotsalaiseen” pelityyliin eli pyrkimys siihen, että hyökätään jatkuvasti organisoimatonta viisikkoa vastaan, mutta omat äijät pysyvät samalla pelin alla niin meidän materiaalin vahvuuksiin se ei kuulu. Ruotsalaiset iskevät kolmella ja jopa neljällä äijällä kiekolliseen kiinni ja omissa ei ole aikaa. Ei mikään suomaisjengi mun mielestä iske kolmella saati neljällä kiinni, ei edes Kärpät. En tiedä, miten ihmeessä se olisi Tapparan materiaalilla edes mahdollista, koska esim. pelaajien kuten Peltola, Dixon ja oikeastaan koko nelosketju + Lajunen sekä Savinainen ovat kaikki leimallisesti hyviä vääntämään kulmassa.
Enemmän kuin sitä ruotsalaista kiekkoa niin Tapparalle suosittelisin sitä, että omissa laitetaan viisikkopeli kuntoon ja kielletään pakeilta pakki-pakki syötöt ikuisuuksiin asti. Tapparan suurimmat ongelmat ovat siinä, että Saravo-Aalto pari esimerkiksi tykkää jäädä kiekottelemaan omiin. Se on ihan ok, että venaat sen verran, että vastuksen eka karvaaja tulee iholle ja sitten laitat pakki pakin, mutta ei missään nimessä silleen, että kun se karvaaja tulee laitat pakki-pakki ja toinen pakki pelaa sulle takaisin kun karvaaja on jo kiinni. Tässä on Tapparan “ongelma” → pitäisi vaan pelata sentterille keskelle eikä enempää kuin yksi pakki-pakki. Tuo pakki-pakki kiekottelu mahdollistaa sen, että vastuksen 1. 2. ja 3. karvaaja ehtii kiinni ja sitten kiekko jo yleensä menetetään.
Puolustuspelin taso tasakentällisin ja laukausten onnistumisprosentti ovat olleet hyviä menestyvän joukkueen mittareita.
Viimeisen 10:n pelin perusteella Tapparan puolustuspelin taso on 1,2 päästettyä maalia/peli 5-5-pelissä (erittäin hyvää tasoa).
Tältä ajalta laukausten onnistumisprosentti on hyvä 5,8% mutta se ei ole huippuluokkaa kuten syksyn hyvinä aikoina (yli 7%).
Samalta ajalta Kärppien puolustuspelin taso on 1,1 päästettyä maalia/peli 5-5-pelissä ja Hifkin 1,4.
Kärppien laukausten onnistumisprosentti on 7,1% ja Hifkin 5,5%.
Tapparalla on eväät mennä pitkälle mutta se mennäänkö finaaleihin/voitetaan finaalit voi olla pienestä kiinni.
Ei pidä aliarvioida ylempää keskikastia (Lukko, Saipa, TPS) mutta parhaalla pelillä Tappara voittaa sarjat näitä joukkueita vastaan.
@Sardion :lta hyviä käyriä. Mielestäni tuo pistekeskiarvo on paras näyttämään koko kauden harjoittelurytmitykset (?)/huojahdukset poislukien alun 10-15 peliä. Tämä kausi muistuttaa paljon sen osalta kautta 13-14, joka on mun mielestä todella hyvä merkki. Tuolloin oli kaikki katettuna pöytään mutta sitten tuli herra Murphy kylään nordiksella.
Tohon käyrää kun tarkastellaan tätä kautta olisi kiva nähdä myös muiden joukkueiden käyrät, onko siellä samassa rytmissä nämä heilahdukset? Voiko todellakin harjoittelun intensiteetti näkyä tällä käyrällä?
Olet oikeassa siinä ettei Roomakaan päivässä rakennettu. Frolundahan se näytti Kärppiä vastaan miten paljon olemme jäljessä. Ei pelaajia kuitenkaan tarvitse uudestaan rakentaa. Jos pelitapa on opittu ruotsissakin niin miksei meillä. Kuitenkin ulkomaalaiset pelaajat sisäistävät pelitavan nopeastikkin Ruotsissa. Meillä vain ajatellaan kiekosta erilain. Mutta se siitä.
Toivottavasti pakit oppivat kahden viikon aikana syöttämään muuta kuin toisilleen. Tuntuu että nopeat avaukset on kielletty joukkueessa. No katsotaan nyt eka kierros ja toivotaan että toi virkamieskiekko loppuu.
Nyt kun täällä on vertailtu näitä hopeakausia ja joka kausi oli joku erillinen syy, miksi ei voitettu;
2012-2013
a) Barkov ja Connolly sairaslistalla
b) Ässien järkyttävä henkinen yliote etenkin Porissa
c) Metsola ei vielä ollut ihan valmis
2013-2014
a) Tämä olisi oikeasti pitänyt viedä. 3-1 sarjajohto, kaksi vierasmatsia ja yksi kotimatsi aikaa voittaa. Henkisesti ei “uskallettu” ottaa sitä voittoa? Ei ollut sellaista yhtä hahmoa, joka olisi väkisin ottanut joukkueen niskaan ja vienyt kultaan? Oli Kuuselan ja Jormakankin ensimmäinen kausi. Muistan vaan, että ikäänkuin tuossa 3-1 tilanteessa tuntui että se tuli pelaajille yllätyksenä, että hitto mestaruus voiton päässä ja sitten jotenkin kipsaantui joukkue eikä uskaltanut enää pelata ihan niin rohkeasti. Nemollakin oli ne ongelmat tuolloin, oli viltissä aina välillä jne.
b) Tuomarilinja muuttui sarjan aikana. Aluksi se oli sallivampaa, kunnes Kärppien valituksesta ja Plihalin kyseenalaisesta maalista linja mielestäni muuttui tiukemmaksi ja vähän vaikutti Kärppiä suosivalta.
2014-2015
a) Toimimaton erikoistilannepelaaminen. Rautakorven aikana yksi isoimmista Tapparan aseista oli toimivat erikoistilanteet, etenkin YV jauhoi kahdella ketjulla ihan tolkuttoman hyvin (Koskirannan ja Barkovin YV 2012-2013, Kuuselan&Bailenin ja Järvisen&Palolan yv 2013-2014).
Nyt täksi kevääksi tuo erikoistilannepelaaminen on saatava kuntoon ja siinä on ollut mielestäni selkein tuloksellinen ero Tapolan vs. Rautakorven aikana.
Eipä tässä hätää ole. Tuo Tamperelaisen voittamisen tuska vaan nauratti. Ilveksessä tuo ei häiritse. Ei kummempaa.
Ketjun aiheeseen liittyen jännittää Tapparan epätasaisuus peleissä ja se saadaanko peli kuntoon ennen Lukon/Kärppien kohtaamista. Eka playoffsi voitetaan nykypelilläkin JOS maalivahtipeli toimii ja ollaan hereillä.
Osittain eri mieltä. 2012-13 mielestäni suurin syy tappioon oli,Ässien huima parannus ylivoimaan ja av rupes toimiin myös. Ennen finaalia ei Ässät muistaakseni juuri ei yvllä juhlinut,kun taas Tapparan yv ja av oli ok. En tarkistellut faktoja,eli saatan muistaa väärin,siitä sit sorry.
@Acetho Ja myös Koskiranta missasi pelejä, ulkomuistista kuumeflunssaisena, ja oli tämän jäljiltä hieman puolikuntoinen. Myös Rautakorpi voi hieman ottaa omaan piikkiinsä, sillä Tappara lähti liikaa Ässien puskemiseen ja ryskäämiseen mukaan, kun olisi pitänyt tappaa pelistä tunnetta ja vauhtia tylsällä kiekkokontrollilla, viivelähdöillä ja palautuksilla. Mielestäni sarjan loppua kohden Tappara oli menossa tähän suuntaan ja saamassa pelin virtausta haltuunsa, mutta ohhoh-maalien korkea määrä tappoi sarjan. Uskallan väittää, että jos olisi kiekkojumalilta saatu lisää pelejä, sarja olisi vielä kääntynyt.
###Takaisin kauteen 2015-16 ja Tapparan peliesityksiin.
Kiitos @gatecrasher kuvasta - siitä havaintoja ja vähän lisäanalyysiä
Tappara saavuttaa itseasiassa 2. parhaan pistekertymän Rautakorpi-Tapolan aikakaudella, häviten vain kaudelle 2013-14.
Hyvä syksy näkyy kuvaajissa ja leikkeuspiste on vähän ennen puoliväliä. Eli kausitrendin 15-16 ja 13-14 ovat kuin peilikuvat
Liigassa kokonaisuutena on tapahtunut sellainen muutos, että kaksi joukkuetta saavuttavat pistekeskiarvon 2.00 tai sen yli (HIFK, Kärpät). Kärpät voitti runkosarjan 2014-15 pistemäärällä 115 ja saa nyt hyvin lähelle saman saldon.
Eli ei tämä nyt ihan vihkoon ole mennyt, vaikka itsekkin olen ollut kriittinen. Tosiasia on kuitenkin se, että “laiskat tappiot” maksoivat ainakin runkosarjan 2. sijan, mutta mehän emme tiedä mitään treenijumeista ja sen sellaisista. Treenikuormitus ei kuitenkaan ole mikään myytti. Nick Bailen tästä aikoinaan puhui vähän sivu suun paljastaessaan kuinka Rautakorpi oli palotellut kauden viiteen osaan, jossa jokaiselle omat pistetavoitteet. Offtopic voidaan vielä todeta, että Kai Suikkanen tarinoi joskus budjetoineen TPS:lle 1.5 PPG jouluun asti, jonka jälkeen tavoitteena nouseva trendi, mutta sai potkut 1.46 PPG tilanteessa.
Niin tai näin, perstuntumalla Kärpät on ollut runkosarjoissa Tapparaa kliinisempi ja ottanut helpot pisteet varmimmin viime vuosien aikana. Tilastoniilot voivat tämän todistaa vääräsksi tuntumaksi jos haluavat. Suoritusvarmuutensa kautta Kärpät on saanut kotiedun finaalien 7. peliin ja se on hyvinkin voinut olla ratkaiseva etu mestaruuteen.
Noh, nyt kaaviossa jossa ennakkosuosikit pitävät on Kärpät tulossa jo puolivälierissä joka on hieman eri tilanne. Ainakin materiaalin leveyden tuoma etu pitäisi olla vähäisempi kuin finaaleissa. Mutta playoffit ovat sitten varmaan toisen ketjun aihe.
Vielä tähän kritiikkiin ja kriittisyyteen - onhan se ärsyttävää kun meille tarjoiltiin upeaa kiekkoa syksyllä, mutta sitten se tavallaan otettiin pois. Tämä on tulosurheilun lisäksi myös ammattiurheilua ja siihen liittyy aina myös taloudelinen ja viihdearvollinen puoli.
Toi pakkien kiekottelu on todennäköisesti enemmän pakkien itsensä tekemää “alibikiekkoa” kuin varsinaisesti pelitavallinen asia. En usko, että Tapola & Co on käskenyt pakkeja syötellä toisilleen kunnes vastukset riistävät kiekon pois.
Joka tapauksessa on aika hauskaa, että Suomessa ehkä puhtaimmin tuota ruotsalaista paineistuspeliä pelaa KalPa, mutta jostain syystä Pekka Virta on saanut lähinnä negaa niskaansa Suomessa. Katsokaapa tämän kauden KalPan peliä, eivät he lähde kategorisesti hitaasti enää. Harvoin edes palauttelevat. Heti, kun kiekko menetetään KalPa rupeaa prässäämään vastusta kuin mielisairas, jotta kiekko saataisiin takaisin.
Tuo ns. ruotsalainen pelitapa on ehkä pelaajille vaativinta, mitä jääkiekossa voi olla. Jos olet joskus itse luistimilla ollut tiedät varmaan, että jaksat semmosia hyviä spurtteja pari putkeen kovalla vauhdilla, mutta sitten ei enää jaksa spurtata. Tämän jälkeen yleensä mennään maalille seisoskelemaan ja yritetään vaan estää syöttösuunnat näin omassa päässä. KalPan yritelmät ovat liigassa ongelmallisia, koska joukkueen nimilista ei täysin tue noin vaikeaa pelitapaa.
Jatkuva paineistaminen vaatii pelaajilta todella paljon ja monet tuovat esille tuon Frölundan pelaamisen Kärppiä vastaan. Frölunda on rakentanut tuota kiekotteluaan kolme kautta putkeen ja tämä kiekottelu on aina epäonnistunut kovissa paikoissa. Frölundalle on siis käynyt ns. KalPaten tuolla SHL:ssä playoffeissa: heidän pelinsä on mennyt herkästi kulmissa pyörimiseksi. Tämän takia mm. hitaammin pelaava Växjö Lakers viime vuonna tiputti Frölundan, kun lopulta Frölunda ei edes päässyt passiivista vastusta vastaan maalille.
Kyllä Frölunda kiekkoa piti kaikissa peleissä, mutta piti kiekkoa sellaisissa paikoissa, joista ei ollut mitään vaaraa vastukselle. Kun paineistat kaksi erää koko ajan ja yrität sitä kautta luoda maalipaikkoja, jossain vaiheessa väsy alkaa painaa. Sitten pelaaminen menee KalPamaiseksi pyörimiseksi kulmissa, josta ei ole asiaa maalipaikoille. Pelitapa on erittäin viihdyttävä ja varmasti uppoaa yleisöön, mutta ei välttämättä taloudellisin ja tehokkain.
Edit: mitä tapahtui? Miksi tässä näkyy, että olisin lainannut itse itseäni?
Pakki-pakkisyötöt eli puolinopeat lähdöt, tai hidastukset eli pidemmät puolustusalueella kiekottelut eivät isossa kuvassa ole Tapparan ongelma. Ne ovat työkaluja työkalupakissa. Olen muutamista otteluista tilastoinut Tapparan omista lähdöt tasakentällisin.
Nopea = Yksi syöttö ylöspäin keskialueelle
Jalalla nosto = Luistellen keskialueelle väh. puolesta puolustusalueen syvyydestä
Puolinopea = Pakki-pakkisyöttö, jonka jälkeen syöttö tai jalalla nosto ylöspäin keskialueelle
Hidastus = Pakki-pakki-pakki(…)-kiekottelu
Viivelähtö (alempi+ylempi) = Maalin taakse tai maalin eteen seisahtuminen ja viisikko kasaan
Palautus = Kiekon pelaaminen alaspäin
Alla olevat prosenttilukemat kuvaavat kyseisen lähtörytmin prosentuaalista osuutta kaikista Tapparan lähdöistä. Viimeiset kaksi saraketta kuvaavat avauspelin rytmiystä jaolla nopeasti-hitaasti. Nopeisiin lähtöihin luetaan nopea, jalalla nosto ja puolinopea, hitaisiin loput. Tapparan keskiarvoinen nopeasti-hitaasti-prosenttijakauma 68-32 on tyypillinen modernin kiekkokontrollijoukkueen jakauma.
Puolinopeita lähtöjä on ollut suurinpiirtein 7-11 % tasakentällislähdöistä. Hidastuksia oli 20:nnen ottelun tienoilla enemmän, mutta ne ovat käytännössä olemattomalla tasolla nyt. Tilastoiduissa otteluissa Tapparalla on ollut keskimäärin 91 peliä rytmittävää lähtöä omista, eli määränä puolinopeita on ollut 6-10 ja hidastuksia nykyään tosiaan häviävän vähän.
Puolinopeita tai hidastuksia suurempi ongelma on avauspelaamisen hallinnan eli pelin virtauksen hallinnan kääntäminen hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen hyödyksi. Silloin on kyse jo myös keskialueen hyökkäyspelistä ja tietysti hyökkäysalueen hyökkäyspelistä ja niiden rakenteista. Edellä tilastoitujen otteluiden peliä edistävien lähtöjen (nopea, jalalla nosto, puolinopea, hidastus) prosenttiosuudet Tappara-vastustaja:
Ylipäätään Tapparan avauspeli saa tällä palstalla kohtuutonta kuraa niskaansa. Tapparan avauspelaamisessa riittää variaatioita, se ei ole niin helposti ennakoitavissa. Tämä on samalla haaste omillekin pelaajille, mutta tulos ei millään anna perusteita ylenpalttiselle kritiikille esim. Tapolan osaamattomuudesta pelin organisoinnissa.
Tapparan peruspelin avausrytmeihin lukeutuvat niin nopeat syötöt ylöspäin (keskelle tai laidalle) ja jalalla nousu (tilanvoittaminen), kuten myös tilaa tekevät rytmit mm. hidastus ja palautus. Tämä monirytmisyys pakottaa vastustajan reagoimaan, ja mitä enemmän vastustaja joutuu reagoimaan, sitä hitaammaksi puolustuspeli muuttuu: Reagoimalla ollaan aina enemmän tai vähemmän myöhässä, mikä edesauttaa tässä tapauksessa hyökkäyspelaamista. Avauspelaamisen ei pidä olla ennakoitavaa, mitä se ei Tapparan tapauksessa ole kuten todettua.
