Luistelua Tapparan pelissä on nytkin ihan riittävästi. Ongelma on ns. viisikkotason tekeminen.
Hyökkäyspäässä nähdään harvoin koko viisikon loistavaa yhteistoimintaa - joskin tässä kohtaa päällimmäisenä ovat tietysti vain viime viikon muistot.
Kaikki lähtee edelleen koko viisikon yhteistoiminnasta ja kyvystä olla samalla kartalla:
eilen nähtiin IFK:ta vastaan useita yhden miehen karvauksia maalin taakse ilman tukitoimea. Erityisesti Jan-Mikael Järvinen lähtee mielellään maalin taakse jahtaamaan vastustajan pakkia. Tämä on juuri sellaista peliä, joka auttaa joukkuetta, jos vaan kaksi muuta hyökkääjää tekevät samaa. Repo ja Peltola pysähtyivät monta kertaa pisteelle odottamaan ja ottivat ns. puolustusvalmiuden - samalla JMJ ajoi pakin pois maalin takaa ja luikerteli JMJ:n ohitse ja sitten avasi kaikessa rauhassa ohi Tapparan karvauksen.
Yhden miehen karvaus on sama kuin karvausta ei olisi ollenkaan. Jos yksi menee karvaamaan niin toisenkin pitää ajaa sisään ja paineistaa pakki syvemmältä - kuten IFK teki Tapparaa vastaan. Ja hupsista, sieltä niitä kiekonmenetyksiä tulee.
Tämä on vain yksi esimerkki: viisikkotason tekeminen kiekottomana on hyökkäyspäässä todella heikkoa. Se on yksittäisten pelaajien yksittäistä taistelua vailla apua kaverilta. Toki pelin aikana tulee aina niitä onnistuneitakin koko viisikon pelejä, joissa kaikki pääsevät kiekkoon. Muutamia hyviä vaihtoja tuli viime pelissäkin. Kuitenkin ne ovat yksittäisiä, eivät säännöllisiä.
Vastaavasti sama ongelma on sitten omassa päässä eli vastus antaa usein meidän pakkien nousta maalin eteen, jolloin koko kolmikko hyökkääjiä lähtee ylöspäin. Viisikko ei ole kasassa vaan se leviää kuin manun eväät - esim. TPS sai paljon pyörityksiä näistä. Hyökkääjät lähtee johonkin ja pakit on alivoimaisessa 4vs2 tilanteessa - ei ei ja ei.
Yksilöt ovat yksilöitä, mutta kyllä kollektiivin taso on hälyttävän heikkoa. Ei olla ollenkaan samalla idealla nyt liikkeellä.