On niin monta kokkia sopassa, että kaippa minäkin mielipiteeni ilmoitan:
Olenko tyytyväinen juuri aktuaaliseen peliin? En. Olenko paniikissa? En.
Mun on helppo ymmärtää se, että miksi Rautakorpi näkee pelissä paljon hyvää. Mäkin näen. Esim. puolustuspelissä. Toki, sielläkin sattuu merkkausvirheitä ja hävittyjä kaksinkamppailuja, jotka tiukassa pelissä saattaa jopa pelin ratkaista. Suurimmat haasteet on silti hyökkäyspelissä. Hyökkäyspeli ei oikein vielä “avaudu” ja pelaajat ovat välillä hyvin väärillä urilla, keskenään. En osaa sanoa johtuuko se “kemioista” vaiko systeemistä, mutta molemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa. Myös tietynlainen suoraviivaisuus puuttuu. En ajattele jokaisesta ratkaisusta kentällä samanlailla, kun ratkaisun tehnyt pelaaja, mutta piippuhyllyltä tilanteen näkee eri tavalla.
Edelleenkään en näe herkkää jalkaa ja se on tavallaan myös hyvä merkki. Pienet mikroliikkeet, jotka avaavat peliä, puuttuu vieläkin. Tuskin Jukka tai kukaan muukaan jumia tahallaan hakee, mutta painotus kuntopiikissä voi olla eri, kuin syksy. Tai niitä voi olla useita.
Loppujen lopuksi, kaikki jotka on pelannut mitään lajia korkemalla tasolla, tietää sen kuinka pienistä asioista asiat on kiinni. Jos Tappara saa hyökkäyspelin/ avauspelin uomiinsa, se on enemmän hyökkäysalueella, kuin tähän asti. Jos ne poikii byyrejä, joutuu vastustaja voittaakseen avaamaan peliä. Se poikii lisää tilanteita meille. Johtoasemassa myös pienet yksittäiset virheet ei ratkaise koko tulosta.
Menee jossittelun puolelle, mutta alkukaudelle ominaisia yksittäisiä virheitä (molseille, pelaajille) ilman, meillä ois vähintäänkin muutamia pisteitä enemmän. Nyt ei oo, mutta virheet kuuluu urheiluun.
Korostan, että en selittele mitään. Vaikken minäkään nyt tyytyväisyydestä hykertele, niin vaihtuvuus huomioiden, olen valmis antamaan uudelle projektille aikaa.