Uusimmassa fuusio-Urheilulehdessä oli artikkeli maalineduspelaamisesta, jossa oli muun muassa Lajusta haastateltu kattavasti. Maalineduspelaaminen on maalinteon kannalta keskeinen asia eikä se ole vain sitä että luistellaan maalille ja kestetään kipua. Se on myös taito, johon liittyy fyysistä preesensiä, sijoittumista, ajoitusta, silmä-käsi-koordinaatiota ja nokkeluutta. Ja sitä taitoa meidän joukkueessa ei ole kauheasti. Lajusen ja Savinaisen menetykset tuntuvat. Eikä ole koko suomalaisessa jääkiekossakaan kun on korostettu viimeisin vuosikymmen avojään peliä. Nuorten MM-joukkueen tehottomuus muun muassa laitettiin sen piikkiin. Jääkiekko on muutakin kuin viivelähtöjä ja niistä syntyvää jatkumoa: maalitkin täytyy tehdä.
Tältäkin kannalta on erikoista, että Tappara on lisännyt viivasta roiskimista. Se ei toimi, jos maalinedustan kamppailut hävitään. Jossain määrin kyse lienee siitäkin, että vastustajat ohjaavat Tapparaa laukomaan viivasta. Se ei kuitenkaan selitä alkukauden järjettömistä paikoista roiskimista, mikä on sentään lopetettu.
Yksi vanha totuus on unohtunut Tapparalta
“Kun toimittaa kiekkoa maalille, tapahtuu aina hyviä asioita!”
Kemmukin heittelee nykyisin kiekkoa kulmiin kuin joku Finley.
Niin hyväjalkaiset / -kätiset pakit kuin meillä on, luulisi olevan taitoa olla osumatta sen ensimmäisen karvaajan polkkareihin.
Mutta varminta olla osumatta on tietenkin heittää rännikiekko kulmaan.
Se on juurikin näin. Savinaisen ja Lajusen tasoisia maalineduspelaajia ei ehkä ole nykyrosterissa, mutta kyllä sitä toivoisi, että nykyrosterissakin pyrittäisiin aktiivisemmin menemään maalinedustan irtokiekkoihin. Perjantaina nähtiin katkerasti, kuinka joskus riittää ihan vaan sinne luisteleminen.
Uusi mahdollisuuksien viikko taas edessä. Viime viikko oli pettymys. Odotin vähintään seitsemää pistettä. Kaksi ihan ok peliä, mutta toisesta näistäkin Tappara sössi pisteet vastustajalle lopun hölmöilyllä.
Periaatteessa ihan hyvät pelit tällä viikolla: Kärkipeli Jypiä vastaan ja näyttöhaluja luulisi olevan jo ihan tämän kauden menneisyyden perusteella. Sitten perjantaina paikallispeli, jossa voi olla mahdollisuus lyödä paikallisvastustajan kautta hiljalleen pakettiin. Lauantaina juhlapeli.
Fakta on, että Tapparan pitää alkaa voittamaan pelejä taas reilummin ja tekemiseen pitää saada “tiikerinsilmää” ja raikkautta.
”Vuoden vaihteen jälkeen Tappara on voittanut ainoastaan neljä peliä kymmenestä. Kuitenkin monet otteluista ovat olleet tiukkoja ja päättyneet maalin erolla suuntaan tai toiseen. Maalinteko on ollut paikoitellen Jukka Rautakorven suojateille hankalaa alkukauden tapaan.”
Tässä on mielestäni sellainen asiavirhe, että ei maalinteko niinkään ole ollut vaikeaa, vaan tiukka puolustaminen. No menee tietysti vähän saivarteluksi.
Tapparalle saattaa olla hyväkin, että sijoituksesta joutuu taisteleen, eikä loppukautta voi vaan rallatella maaliin. Jos ne ”kevään miehet” alkais pääseen oikeeseen moodiin.
Jatkoaika on jäljilllä. Tapparalla on lievää jatkuvaa ärtynyttä maalinteko-ongelmaa. Vedot menevät yli ja ohi oli maalivahti maalissa tai ei. Suditaan kiekkoa.
Kärjessä tämä ongelma aikanaan provosoitui. Sutiminen.
Toisaalta kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Rautakorven joukkue joko voittaa tai häviää yhdellä maalilla.
Viivelähtöjä on syytä harjoitella vielä. Ei tule selkäytimestä. Eli ei näemmä ole niin, että voivat vaan nappia painamalla alkaa niitä laadukkaasti tehdä.
Mietinkin pelin käydessä, että nyt ajettaisiin rankemmalla kädellä viivelähtöjä sisään. Tosiaan aika raakaa menoa oli avauspeli. Sekä syöttöjen laatu että oikea-aikaisuus kuin oikeastaan kaikki muutkin osa-alueet kusivat. Pari kertaa tultiin läp-läp-läp, mutten tajunnut katsoa, ketkä sen toteuttivat. Mikkola, Lehtonen, Elorinne ja Vittasmäki taisivat olla useasti ongelmissa.
Tämä on kyllä mielenkiintoista. Pelonsekasin tuntein odottaa, että mitä se tulee olemaan keväällä. Joko tosiaan Jukka pelailee pokeria, vetää keväällä pari kania hatusta ameeballa ja vie taktisesti. Tai sitten tämä on vain se toivon kipinä ja peli ei tuosta tule aukeamaan…
Jokatapauksessa mielenkiinnolla odottaa mitä sieltä tulee?
Yksi hyökkäys oli hieno. Ei kyllä hajuakaan muistissa toteutettiinko se viivelähdöllä. Rantakari nousi hienosti tukemaan, Zabo pelasi kiekon Otsolle sinisen alla ja hän jatkoi Massille laitaan. Zabo ja Rantakari jatkoivat liikettä maalille, mutta syöttö ei osunut lapaan.
Rantakari varsinkin oli pariin kertaan tukemassa ja nousemassa maalille erittäin vahvasti.
Erittäin positiivinen ilme oli pelissä. Ekassa erässä lähdettiin kyttäilemään (syy tuntematon) ja vähän onnellakin saatiin maalin ylivoimalla. Tokassa erässä oltiin paikoitellen aivan hukassa, mutta toisaalta JYPin maalipaikat olivat melkoisen kortilla.
Samaan aikaan kolmannessa oltiin selvästi parempi joukkue, josta on annettava isompi hattu joukkueelle. Tappara vei ja JYP joutui roikkumaan koko ajan - tuomarit antoivat jonkin verran armoa, mutta olisi ollut paikka jopa viheltää isommat jäähymäärät. Toki tämän päivän YV:llä tuosta nyt ei tullut mitään.
Liigan paras pakisto kompensoi mukavasti meidän pienehköjä puutteita, jotka liittyy lähinnä senttereihin. Siinä on tällä hetkellä iso aukko ja annetaan kyllä vastukselle isosti tasoitusta.
Miksan esitys oli tänään todella väkevä vikat kaksi erää, sieltä se taas tulee. Siitä isot propsit hänelle.
Sen sijaan M. Järvinen tarvitsee todella paljon peliminuutteja, että pääsee peliin sisään. Pari erää tuppaa menemään siihen “heräämiseen” ja sitten onkin jo peli aika lopussa.
Rauhala kärsi isosti (yllättävän isosti) Karjalaisen puuttumisesta.
En usko, että sieltä mitään kania hatusta tulee. Runkkiksen lopulla nähdään mikä on pelin formu, ja sillä sitten jauhetaan loppukevät. Näin se meni viimeksikin Rautakorven kanssa, mistä oli tulemana se hirveä Pelicans-sarja.
Tämä oli sellainen asia mihin itsekin kiinnitin huomiota. Järkyttävän paljon tuli varsinkin omista lähtiessä laaduttomia syöttöjä. Joko metri eteen, metri taakse tai metri lavan yli. Tuo on mielestäni edelleen sitä lähdön rytmissä olevaa ongelmaa, mikä on vaivannut koko kauden.
Toinen asia mikä pisti silmään, oli reagointi irtokiekkoihin. JYP vei niitä kovalla prosentilla. Helpottaako/nopeutuuko reagointi, kun kuormaa kevennetään? Aika näyttää, mutta syytä olisi. Jos reagointia saadaan paremmaksi, niin oman pään pyöritykset vähenevät huomattavasti.
Kolmas asia. Reagointi ylivoimalla hyökkäysalueella. Suurin ongelma ylivoiman rauhoittamisen suhteen on myös reagointi. Kiekko saadaan alueelle, vastustaja antaa aina paineen. Nyt vain ei reagoida tuohon ja usein kiekollinen jää yksin kahta vihollista vastaan. Neljä muuta ei anna tukea kiekolliselle.
Jäin miettimään tänään taas, että joku vahvistus tarvittais nyt kohtalaisen nopealla aikataululla. Pelaajaa tuo joukkue huutaa. Jasun ja Karjalaisen puuttuminen on liikaa.
