Tähän asti olen pyrkinyt välttämään tätä ketjua, koska en pidä Tapparan ongelmia pelitapaan/valmennukseen liittyvinä vaan kuten muissa ketjuissa pyrkinut perustelemaan, ongelmat ovat joukkueen rakenteessa, erityisesti keskushyökkääjissä. Kausi on kuitenkin jo niin pitkällä, että tiettyjä myös pelitavallisia nyansseja on havaittavissa joihin toivoisi parannusta.
Hyökkäyspelaaminen on omasta mielestäni lähes identtinen viime kaudelta. Viivelähtöjen määrä on kyllä hieman vähäisempi, mutta sitä on kokonaisuutena vaikea arvioida, koska niiden määrä vaihtelee niin paljon. Lieneekö valmennuksen säätelyä vastustajan mukaan? Ehkä. Pallo pelaajilla, valinta pelinvirtauksen mukaan? En usko. “Kausittainen” vaihtelu eri pelitapojen hiomisen vuoksi runkosarjan aikana? Ehkä. Oli, kuinka tahansa, pelikirjasta viivelähdöt eivät ole mihinkään poistuneet. Nopeat vastahyökkäykset riistoista toimivat Tapolan kausien malliin, pelaajat tunnistavat tilanteen ja kääntävät nopeasti. Isoin muutos oli alkukaudesta paljon harrastetut ryhmittämättömät (ns.nopeat) lähdöt omalta alueelta vastustajan jo keskialueelle ryhmittynyttä träppiä vastaan. Ei toiminut, eikä kovin paljon sitä enää näekkään.
Summa summarum, oman ja keskialueen läpi Tappara menee varsin edelliskausien opeilla ja puolustajien avauspelaaminen on vähintäänkin edelliskausien tasolla. Tapparan hyökkäyspelaamisen ongelmat alkavat vasta vastustajan sinisen jälkeen. Nyt alkavat vasta varsinaiset väitteeni. Paljon parjattu mielikuvituksettomuus johtuu osin siitä, että hyökkäykset päätyvät kulmiin. Tämä on ollut erityisesti JMJ:n ja Jasun johtamille vitjoille myrkkyä. Kulmapelien voittaminen ja sieltä kiekon vapauttaminen viivaan/maalintekopaikkaan on ollut tuskaista. Parhaiten tässä on onnistunut Rauhala- Karjalainen parivaljakko. Kuusela on tässäkin joukkueen paras, mutta heikosti sijoittuvat ja omat kaksinkamppailunsa häviävät ketjukaverit tekevät paremman 5vs 5 pelaamisen mahdottomaksi. Mutta tuosta lisää muissa ketjuissa. Tapparan pitäisi ehdottomasti suoraviivastaa peliään enemmän. Tämä ei tarkoita ainoastaan, että hyökkäyksiä pitäisi päättää enemmän nopeaan laukaukseen, vaan erityisesti kiekottomien pelaajien toiminta maalipaikoissa pitää muuttua. Liian usein näkee, että hyökkäjä on ainakin puolittaisessa maalintekopaikassa ja kaksi muuta hyökkääjää ovat pidettyinä/yrittävät pelata itseään epätoivoisesti syöttöpaikkaan eivätkä rynnäköi maalille. Tappara saa riittävästi maalipaikkoja heikoimmissakin peleissä, mutta liian usein vaaralliset riparit, pomput ja ohjurit jäävät siivotaan vastustajan viisikon toimesta muualle. Lääke tähän on yksi jääkiekon vanhimpia kliseitä, joten jätän sen kirjoittamatta.
Puolustuksen ongelma on selkeämpi. Kaikki viisikot puolustavat hyvin, mutta olenko ainoa, joka on huomannut että Tappara ei oman alueen riistoista tee purkua lähes missään tilanteissa. Puolustajat pyrkivät kiekollisiin ratkaisuihin, vaikka olisi kolme vastustajan hyökkääjää paineistamassa, pitkä vaihto alla ja pelin virtaus täysin tasoitusmaalia hakevan vastustajan hallussa? Monesti tuo on johtanut paineen purkavaan syöttöön, mutta ainakin omasta mielestäni poikkeuksellisen useasti tällä kaudella kiekon menetykseen ja välittömään vastustajan maalipaikkaan tai maaliin. Uhreja ovat olleet lähes tulkoon kaikki pakit vuorollaan VMV:tä lukuunottamatta. Vaikka meillä on tällä kaudella poikkeuksellisen paljon kiekollisia puolustajia, joilla on luonnollista taipumusta pyrkiä pelaamaan näin, tuo olisi jyrähdetty penkin takaa pois jo syyskuussa. Juuri näistä syystä luulen, että tämä on valmennuksen valinta, muuten tuo olisi korjattu jo pois. Play-offeissa olen sata varma, että pelin virtauksen mukaan tullaan näkemään myös “Toni Lydman” rystynostoja keskialueelle, kun viisikolla on niin sanotusti kusisukassa. Puolustuksesta ei jää tälläkään kaudella mestaruus kiinni.
