Jukka taitaa olla nero, koska itse en ainakaan ole vielä tajunnut mitä järkeä on luovuttaa kiekkokontrolli 95% vastustajalle kolmannessa erässä ja itse roiskia kiekkoa sinne ja tänne.
Jukurit ja Ilves teki 2 maalia viime hetkillä aiemmissa peleissä vielä tuon lisäksi…
Ei noista viimeisen minuutin tasoituksista kukaan tietenkään tykkää, mutta malttia nyt arvon palstalaiset.
Tässä ei ole vähään aikaan ollut sellaista tilannetta, että matsi on pakko voittaa, tuo on ihan inhimillistä, että se viimeinen puristus jää näyttämättä.
Kyllä Tappara vielä voittaa, sitten kun on tarpeeksi iso panos pelissä.
Suurin ongelma meidän pelaamisessa mielestäni on se, että hyökkäyspeli on aivan liian vaatimatonta. Kyllä noilla palikoilla pitäs pystyä tekemään enemmän maaleja. Ei tarvis aina jurnuttaa näitä maalin pelejä.
Kyllä valmennus saa ottaa vastuun siitä että näillä palikoilla on nyt kolmatta vuotta peli aika kuraa.
Minun mielestä Tappara ei ole passiivinen 3.erissä johtoasemassa. Ainakaan sanan varsinaisessa merkitysessä ei kilpparia pelata ja oteta vain vastaan. Ei tänään IFK:n maali roikkunut ilmassa. Mielestäni Jukurit-pelin sulaminen on ainoa milloin näin voi ilmaista.
Oma hyökkäysalueen hyökkäyspeli vain on onnetonta. Siksi ei tule niitä laukaisujakaan. Koitetaan pelata vain kulmassa aikaa pois jonkun toimesta painamassa laittaa vasten ja rännitellä kiekkoa. Siitä sopuisasti aina vaihtoon ja tätä koko erä.
Tänään hyvä esimerkki oli kun hyökkääjät sai painittua laidasta kiekon viivaan Bloodille ja menivät itse maalille. Toisella puolella aivan vapaana Mäntylä joka voisi laukoa suoraan tai ottaa jopa haltuun ja heittää maalille. Blood päätti antaa maailman hitaimman poikittaissyötön ja Mäntylä joutui ottamaan haltuun kun karvaaja pääsi lähelle ja heitti ränniin, siitä ukot vaihtoon. Pieniä, mutta mielestäni isoja asioita.
Huolestuttava trendi nämä lopun sulamiset. Ennen vanhaan Tappara oli se joka aina tuli takaa rinnalle ja ohi. Nyt Tapparasta mennään lopussa ohi että heilahtaa.
Kolmannet erät ja varsinkin niiden loput tuppaavat yleensä olemaan yhtä selviytymistaistelua. Mikä mahtaa olla syy passivoitumiseen?
Varmaan melkoinen henkinen kipsi tuossa alkaa olla, kun lopputulema on joka kerta sama. Valmennukselle ilmainen vinkki olisi kokeilla, jos annetaan jonkun toisen ketjun pelata noita loppuhetkiä kuin aina tämä kapteenin johtama viisikko höystettynä Jasulla. Onnistumiset yleensä auttaa murtamaan henkisiä patoja ja onhan tuo nyt jo henkistä, kun joka kerta helisee.
Sinänsä ikävä on se, että tapa, jolla tänään tuli turpaan on ainoa, mikä ärsyttää. Se, että tuli turpaan ei sinänsä edes haittaa. Tasainen pari tämä on ja nähtiin hyvä kiekkopeli. Tällä hetkellä vaan on kovin vaikeaa nähdä siinä positiivista, kun kaikki joukkueet näköjään osaa iskeä samaan ongelmaan.
Pelillisesti olen huolissani tuosta hyökkäyspelistä, joka on varsin huonoa ja vaatimatonta suhteessa materiaaliin.
- maalivahtipeli näyttää kevättä ajatellen erinomaiselta
- jälleen pisteille kärkijoukkuetta vastaan
- ei vieläkään yhtään johtoasemaa menetetty playoff-pelissä tällä kaudella
- edelleen sarjassa kakkosena ja tiukasti kiinni CHL-paikassa!
- Lehtonen. Harmi erityisesti miehen itsensä kannalta. Pelannut hyvin. Menetettiinkö nyt “kaikki pelaa vielä tänä keväänä” lause?
Kymmenen viimeistä peliämme; montako vastustajan torjuntaa plus tekemäämme maalia per viimeinen erä? Tuskin missään yli 10 per peli. Miksi?!
Kyllähän meillä kirivaihde puuttuu vaihdelaatikosta mutta sulaminen tapahtuu.
Jos nämä pelit olisi saatu käännettyä/pidettyä niin runkosarjan ykköspaikka olisi hallussa
Melkosta sulamista on noi pelin loput kyl. Siel o pelaajil sellane pelko persiissä ettei hyvältä kyllä näytä. Varmaa itseluottamus tapissa!
Kyllähän se niin on että jos voittaa runkosarjassa kaikki pelit niin on runkosarjan voittaja Jos jos ja jos…
Eilen puhuttiin Tapparan ulkomaalaispelaajien ennätysmäärästä.
Tuli aamulla semmoinen ihmettely mieleen, että maalit tekivät Ojamäki ja Vauhkonen enkä huomannut, että kellekään ulkkarille olis koitunut edes syöttöpinnaa.
Lieneekö hankintojen hintalaatusuhde kohdallaan, jos mittarina käytetään tehokkuutta tuloksen teossa?
Luulisi, että häviöitä voisi saada aikaan halvemmalla vaikkapa junnujakin peluuttamalla?
Semmoinenkin tuli mieleen, että naapuriseuralla noita ulkomaan apuja taitaa olla aika minimaalisesti, ja sarjasijoitus on kumminkin kohtalaisen kunnialllinen.
Säästetäänkö ulkomaan “apujen” tehoja playoffeihin vai mikä lienee Tapparan strategia? Suosi ulkomaista ja lähetä omat junnut muihin seuroihin ja ulkomaille tulosta tekemään?
Onko Tapparasta siis vähitellen tullut tehoton ostoporukka? Pahalta näyttää.
Blood (syöttö Vauhkosen maaliin) alkaa kohta olla jo melkein puolisuomalainen, joten ehkä häntä ei sitten lasketa ulkkarikiintiöön.
Ja Ojamäki on Porista
Iacobellis teki ison työn Vauhkosen maaliin, vaikka ei taululle siitä päässyt lisäksi tosiaan Blood siihen syötön kirjautti. Kyllä mielestäni meidän vahvistukset on paikkansa täyttäneet ja enemmänkin.
Lisäksi vähän ihmettelen kauhistelua ulkomaalaispelaajien määrästä mitä jotkin mediatkin esiin nostaneet, koska kukaan ei ammattilaisurheilussa pelkillä omilla junnuilla pelaa niin vaikuttaako se jotenkin onko ”ostopelaaja” tullut Tapparaan vaikka naapurikunnasta vai Kanadasta, kunhan pelaa täysillä ja antaa kaiken logolle joka rinnassa on ja tuon paikan on kyllä jokainen vahvistus täyttänyt.
Ja ei me ihan kriisissä vielä olla tukevasti kakkospaikalla ja kun tuo kevätaurinko tuosta alkaa enemmän vielä lämmittämään alkaa se kovuus ja tylyys löytyä ja Tappara on vaikea neljästi kaataa kenenkään💪🏻
Puolustuspelaaminen viisikkona on ihan hyvällä mallilla, samoin alivoima.
Ylivoimaista hävisi melkein kaikki, kun Kemiläinen tippui siitä pois. Eilen kuitenkin viimein laitettiin siihen rightin pakki (Ytterell) tilalle, ja uskon että tuo vielä asettuu uomiinsa.
Suurin ero varmaan kaikkiin muihin tuossa hyökkäyspelaamisessa on tuo vetojen pihtaaminen. Mieluummin laitetaan rännikiekkoa toisensa perään, ja näistä kulmaväännöistä vastustaja pääsee liian helposti purkamaan.
Tämä on ehkä männävuosina toiminut, mutta ei enää. Äijää ja kiekkoa vaan maalille, vaikka vähän huonommastakin paikasta, niin aina voi jotain tapahtua. Vaikka niitä “ohhoh-maaleja”. Nyt runkosarjan loppuun tätä voisi vielä yrittää ajaa sisään, pleijarit on taas sitten ihan oma maailmansa ja siellä voi olla ihan paikallaan hakea näitä Rautakorvelle rakkaita maalin pelejä.
Se kyllä vähän ihmetyttää, että kapteeni on ollu niin vaisu jo suht pitkään. Ei oikein tapahdu mitään edes ylivoimalla. Toivottavasti tuo rightin pakki auttaa tässä.
Tappara tulee vielä!
Täytyy tuota hyökkäyspeliä kyllä ihmetellä (Rautakorven) kaudesta toiseen. Joskus aiemmin tästä enemmän kirjoittelin, ja tulin yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen, että tuolla kulmahyrräpelillä minimoidaan täysin riskit omiin. Peli perustuu kokonaan puolustamiseen, ja puolustamisen kustannuksella ei oteta riskejä. Tarkoituksena on varmaan aiheuttaa jäähyjä ja iskeä ylivoimilla tai sieltä täältä sitten saada kulmahyrrästä jokin paikka pelattua, sillä varsinaisesti maalipaikkoja tuo pelitapa ei luo.
Lisäksi yksi teesi tuntuu olevan, että laukaus vastustajan maalille on uhka omiin. Se voi pomppia väärään paikkaan, josta kääntyy vastaisku. En pitäisi ihmeenä, jos tarkoituksena nimenomaan olisi olla laukomatta puolittaisia suupaisuja, koska niissä nähdään riski toiseen suuntaan. Vastaavasti meillehän tehdään paljon näitä suupaisu maaleja eritoten viivasta. Oma päätelmäni on se, että näin tapahtuu, koska oma pelitapamme ei tällaisia ohhoh-maaleja oikein tuota, ei sitä oikein sitten osata vastustajaltakaan odottaa. Meidäthän puolustetaan pois olemalla suhteellisen tiiviisti keskustassa ja antamalla tietty tila viivaan, koska puolustajat eivät lauo maalille, vaan rännittävät eteenpäin. Toiseen suuntaan taas meidän puolustaessa tähän tapaan, vastustaja ampuu sen kiekon sinne maalille.
Homma kuitenkin tuloksellisesti jokseenkin toimii, sillä olemme runkosarjassa toisena. Aivan alkukautta lukuunottamatta pelitapa on kuitenkin todennäköisesti pelaajille rasittava, ja yleisölle se on sitä aivan varmasti. 5 vs 5 -pelissä ei tapahdu juurikaan mitään, ja odotetaan ylivoimia. Homma näyttää tavallista raskaammalta kotikaukalossa, kun vastustaja on yleensä tullut puolustamaan kotijoukkueen ärhäkkää alkua, ja pelaamalla tiiviisti on saanut Tapparan puolustettua pois suhteellisen helposti. Vieraspeleissä on ollut jokseenkin viihdyttävämpää kiekkoa, kun vastustaja on ollut hyökkäävämmällä pelitavalla liikkeellä.
No, joka tapauksessa näissä pallopeleissä ilman pientä riskinottoa harvoin tapahtuu yhtään mitään. Kun joukkueen pelisapluunana on olla ottamatta mitään riskejä, niin pelit ovat maalinpelejä vailla mitään erikoisia kenttätapahtumia. Ylivoimalla peli sähköistyy ja 5 vs 5 -pelaamisessa heijastuu sellainen “pelataan aikaa pois” -mentaliteetti.
Yhtenä asiana voisi myös heittää sen, että jälleen alkukauden shown jälkeen kun palattiin takaisin vanhaan pelitapaan, kentällisten kemiat ovat jälleen kerran kadonneet. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä yleensä nämä kemia-asiat näkyvät keskialueen ja “avojään” pelissä kaikista parhaiten. Nyt keskialueelta laitetaan päätyyn (sillä keskialueen syötöt muuten, kuin pystysuunnassa omaavat aina riskiä), ja hyökkäysalueella ollaan vain nurkissa, jolloin sieltä ei pysty tekemään yhtään mitään sen kiekon kanssa. Jokainen pelaaja syöttää parin pyörähdyksen jälkeen sen viivaan, josta se rännitetään parin stepin jälkeen jälleen seuraavalle. Vaikea rakentaa tavallaan mihinkään kemiaan pohjautuvia syöttöjä.
Harmittavaa on se, miten alkukauden peli on onnistuttu näin rajusti hukkaamaan. Silloin mentiin kovaa, uskallettiin pelata ja laukoa. Peli oli kohtuullisen suoraviivaista ja tehokasta. Mitään tätä lähelläkään ei ole oltu alkukauden jälkeen, eli ei voida puhua mistään slumpista.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, että asiasta “valittaminen” on kovin hankalaa, sillä pelitapa näyttää toimivan tarpeeksi hyvin tuloksellisesti. Veikkaan kuitenkin jälleen sitä, että tällä tavalla ei mennä mestaruuteen, kuten ei menty kahtena edelliskeväänäkään. Hyökkäyskalustosta ei saada lähellekään parasta irti, ja toisen joukkueen kovan itseluottamuksen omaava hyökkäyskalusto tulee ja pyyhkii meillä jäätä keväällä. Ja kun me ei edes olla erityisen hyviä puolustamaan muihin verrattuna.
Kiitos tästä kiteytyksestä. Tuon paremmin ei voi asiaa kuvata. Jos mietitään yleisellä tasolla, haluaako väki tulla katsomaan riskejä välttelevää prosenttikiekkoa? Jääkiekko on viihdettä. Tällä hetkellä peleissä käyminen jättää lähinnä happaman maun.
Kevät asia erikseen jne., mutta kyllä tuo mainittu riskien välttely tuntuu olevan ykkösteema yli kaiken muun lajissa, joka kuitenkin on myös maalintekopeli.
Miksi mennään pelkäämään ja varomaan?