Neljäsosa runkosarjasta on nyt takana ja sarjataulukossa ollaan sijalla 8. Niin tuloksellisesti kuin pelillisesti ollaan oltu jäljessä tavoitetta, mutta eivät verkkaiset lähdöt kauteen ole Tapparalta mitään uutta.
Lähden lähestymään kauden alkua Tapolan kommenttien kautta.
Ensinnäkin, Tapparalla ei Tapolan mukaan kauteen lähdettäessä ole ollut mitään valmennusjohdon valmiiksi pureskelemaa pelitapaa, vaan pelitapa on tarkoitus luoda kauden aikana yhdessä pelaajien kanssa. Tämä yhdistettynä suureen vaihtuvuuteen on tehnyt sen, että peli on näyttänyt alkukaudella monin paikoin sekavalta. Tapolan sanoin tällä pyritään kuitenkin hakemaan sitä pientä pelitavallista etua omalle joukkueelle, kun pelaajien näkemykset huomioidaan ja resurssi ei siellä jää käyttämättä.
Toiseksi, Tapolan sanoin Tapparalle on tullut yllätyksenä se, että osa joukkueista pelaa edelleen sisäänpäin eli nykyisen pelitapatrendin vastaisesti. Tämä bussi keskialueelle parkkiin -lätkä on myrkkyä viihdyttävälle nopealle suunnanmuutospelille, jossa tilanteita ja maaleja syntyy liukuhihnalta ja jossa kolmen maalin johtoasemat ovat paperia (esim. Sport - Tappara -peli). Tätä nopeaa suunnanmuutos- ja riistopeliä Tapparakin on pyrkinyt pelaamaan, tuloksenkin kustannuksella, kuten Hrachovinakin haastattelussa totesi.
Kolmanneksi, Tapola on todennut NHL-lainojen keikauttaneen voimasuhteita. Sieltä on tullut niin taitavia pelaajia Liigaan, että he laittavat kiekon verkkoon sellaisistakin paikoista, joista normaalisti ei Liigassa osuttaisi. NHL-lainat ovat tulleet Liigaan pitämään pelituntumaa yllä ja pelaamaan nopeaa coast to coast -kiekkoa voisiko sanoa vailla huolta huomisesta. Tämä on osaltaan varmasti näkynyt jopa suoranaisena maali-iloitteluna (mm. IFK - Jukurit 11-1), kun johtoasemassa olevat joukkueet eivät ole lähteneet himmailemaan, vaan lyöneet lisää löylyä.
Neljänneksi, Tapolan kommentti ennen edellistä Ilves-peliä paljasti mielestäni paljon. Tapola lupasi, että tullaan näkemään viihdyttävä ottelu. Eli rivien välistä luettuna: Tappara ei tule lähtemään träppiin ja hitaisiin lähtöihin, vaikka se olisi saattanut olla puhtaasti tuloksen kannalta ajateltuna järkevää. Täällä foorumillakin moni oli sitä mieltä, ettei coast to coast -kiekkoon Ilvestä vastaan pitäisi lähteä, mutta varsin hyvin Tappara siinäkin onnistui.
Viidenneksi, eilinen KalPa-peli oli mielestäni ensimmäinen sellainen peli, jossa Tappara selkeästi pyrki hitaisiin kiekkokontrollilähtöihin vastustajan keskialueen träppiä vastaan. Hieman on siis ehkä otettu takaisin tuosta nopean suunnanmuutospelin ideaalista ja palattu juurille, mitä mm. Petteri Sihvonen on Tapolalta vaatinut.
Olen itse alkanut pitää tästä runsasmaalisesta nopeasta suunnanmuutoskiekosta, jota moni joukkue Tappara mukaan luettuna pelaa. Jääshakki on vähän nähty jo ja toivoisin, että loputkin joukkueet (mm. KalPa, Sport, Jukurit) siirtyisivät pelaamaan nykytrendin mukaista kiekkoa. Tämä kuitenkin pidemmällä tähtäimellä palvelisi Liigan viihdearvoa ja myös houkuttelevuutta sarjana pelaajille.
Tappara menetti ensimmäisen neljänneksen aikana kosolti pisteitä siihen, että se ei lähtenyt johtoasemassakaan lyömään keskialuetta kiinni, vaan urku pidettiin ns. auki. Kuten myös siihen, että sisäänpäin pelaavaa vastustajaa vastaan pelattiin silti päästä päähän -lätkää, vaikka se maksaisi sarjapisteitä.
Viime peleissä tulokseen on taas päästy hyvin kiinni ja pisteitä on alkanut kertyä, mutta hieman on jouduttu himmaamaan takaisin vanhaan. Ehkäpä seuraavalla neljänneksellä onnistutaan vielä paremmin yhdistämään uusi ja vanha.
Todetaan vielä, että nykyinen pelitapa on tuonut Tapparan puolustuksen (pelaajamateriaalin) heikkoudet esiin verrattuna tiiviiseen viisikkopuolustukseen.
Hänellä on vahva taipumus Kärpissä tuoda kiekkoa jalalla ympäri kenttää, joka hidastaa koko joukkueen peliä noin isossa roolissa ollessaan.
