Toivotaan näin.
Tällä kaudella pelattu näitä kovempia (Lukko, Ilvesx2 ja Hifk) vastaan nyt neljä peliä ja tuloksena yksi piste. Maaliero näissä 10-20
Toivotaan näin.
Tällä kaudella pelattu näitä kovempia (Lukko, Ilvesx2 ja Hifk) vastaan nyt neljä peliä ja tuloksena yksi piste. Maaliero näissä 10-20
Ollaan tultu mun mielestä jo aika pitkä matka siitä, missä oltiin Ilvestä vastaan. Tapparan peli meni aivan nippuun jo ekassa erässä, kun yksi kyseenalainen jäähy tuli. Viime viikonlopun raskaat tappiot näkyi kyllä tänään pelissä. Mutta pelistä haluan itse nähdä sen positiivisen: Tappara oli todella jämäkkä ja hyvä kaksi erää. Kolmas erä oli mitä oli, noista vaan pitää oppia. Toki kolmannessa erässä, jos päästää tuollaisen määrän maaleja kuin Tappara on tällä kaudella päästänyt niin vaikea on voittaa. Kuitenkin pelissä on niitä vaiheita, kun se homma toimii niin uskon itseluottamuksen kasvun kyllä auttavan tuohon.
Kun on vaikeaa ei ole helppoa, mutta ei ole tarvetta vetää (mielestäni) millään tappomielialalla. Kyllä tää tästä taas lähtee. Olisin enemmän huolissani, jos peli olisi semmoista, ettei siellä ole mitään hyviä vaiheita. Kyllä semmosiakin on onneksi ollut!
Ymmärrän jokaisessa pelissä pelin aikana tunteet välillä kuohuu (varsinkin katkoilla) jos oot ns. rotta kentällä ,sun pitää sitten kestää se roolis, et välillä sua kohtaan pelataan vääriin. Sitten mennään siihen kynnykseen, miten sä reagoi ko sua on ns. provosoitu ja sua vastaan on pelattu väärin? …hermokontrolli ,välillä se on vaikeata, riippuu tilanteesta… lähetkö nauraen pois vai toivottavasti pidät hanskat kädessä ja alat tappelemaan? !
Positiivinen asia on se, että kyllä tuolta Tapparan pelistä löytyy myös hyvää. Olihan alku Ilvestä vastaan erinomainen ja mielestäni myös Pelicansia vastaan puolet pelistä Tappara oli parempi. Myös tänään Tappara oli suorastaan ylivoimainen tuossa ensimmäisessä erässä.
Mutta. Olen aikaisempina kausina kirjoittanut, että oman pään puolustuspelaaminen on helpoin asia laittaa kuntoon. Olen edelleen samaa mieltä, mutta pitää olla sopivat palikat tuohon. Nyt ei ole mielestäni ja tässä on Tapparalla todella iso haaste edessä.
Trappiä vaan sitten keski-alueella,sitten ko tullaan omalle puolustusaluelle ,niin ryhmittyminen,marssijärjestys (mitkä paikat eka täytetään paineen alla)?
Valitettavasti se limainen “räppi” pelaaminen ei auta tuohon “pappiin”.
“Papin” 1vs1 tilanteita pitää voittaa ja voiton jälkeen pitää kiekolla pystyä pelaamaan nopeita ratkaisuja. Tällä hetkellä tässä on isoja puutteita.
mitä sä selität? avaa nyt suomeksi?
No tuossahan tuo lukee ihan suomeksi. Meidän puolustajat eivät ole kykeneväisiä (muutamaa lukuunottamatta) voittamaan 1vs1 tilanteita omissa. Saatika tekemään peliä kiekolla mahdollisen voittonsa jälkeen.
Ei luulis että tolla taitotasolla ,pelaajabudjetilla ,valmentajien osaamisella tarvis pelata träppiä ja mikä Papin, pitäis pelata hyökkäävää peliä ,omista ylös ,keski-alue ohi ja hyökkäystenpäätökiin laatua ,ei pyöritä kulmissa ,pakeille kiekkoja ,jotka ampuu KOHTI maalia…etc
Jokainen joukkue joutuu pelaamaan PAPP ja tämä on fakta. Se miten tuota suoritetaan ja miten tuosta päästään pelaamaan eteenpäin on melko merkittävä asia.
@Leetch luehan nyt ystävä hyvä, mitä @Oijennus sanoo ensin ennen kuin kommentoit.
Ei kukaan ole kanssasi eri mieltä tästä. Tappara hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen ongelma on juuri ollut (ei ollut tänään!) epärytminen peli ja hajanainen viisikko, jolla ei ole saatu peliä kohdistettua kohti maalia. Mutta se, mitä @Oijennus tässä nyt puhuu on myös ihan asiaa. Lähtökohta ei voi olla, että Tappara viettää 60 minuuttia pelistä hyökkäysalueella. Vastustajat tekee Tapparalle suhteellisen suurella prosentilla maaleja noista oman pään hasardeista eli puolustusalueen virheistä. Jos ajatellaan ihan teoriassa pelin voittamista niin Tapparan pelitapa tuottaa nytkin todistettavasti riittävän määrän maaleja vastuksen päätyyn. Ongelma vaan on se, että samaan aikaa omissa tehdään niin heikkoja suoritteita, että vastustaja käytännössä rokottaa viidestä paikasta viisi maalia. Tappara antaa sellaisia paikkoja omissa, mitä ei saisi tällä tasolla antaa yhtäkään.
Puolustaminen ja hyökkääminen ovat toistensa jatkumoita. Et voi ainoastaan rakentaa peliä sen varaan, että millainen on idealistinen hyökkäys. Pelissä on vaiheita, kun joudut puolustamaan ja niistä vaiheista selvitään, kun puolustetaan siellä omissa hyvin ja tiiviisti. Tappara puolusti tänään Sporttia vastaan kolmannessa erässä luokattomasti ja sieltä nousee puolustajien rankat virheet aika isosti esille.
Ei tämä peli ole lähelläkään sitä mitä ennen kautta odotettiin. Syitä on varmasti monia mutta inhottaa kyllä lukea miten maalivahtipeli on monessa kohtaa nostettu tikunnokkaan. Kyllä se oman pään puolustuspeli on sen verran sekaisin, että en ensimmäisenä lähtisi maalivahteja heittämään bussin alle.
Jos nyt oon oikein tänään katsonut niin nähdäkseni Domi on selvinnyt yllättävän vähällä. Mutta kaikella rakkaudella tähänkin keskusteluun niin kyllä kolmannessa erässä Domin olisi pitänyt joku noista saada kiinni. Jatkoajalla otti gamesavereita ja kyllähän noi paikat on huipputason paikkoja, mitä Tappara antaa tuolla omissa, mutta ei se nyt siltä pelasta, että noista ainakin kaksi olisi veskarin pitänyt ottaa siitä huolimatta.
No, riittäköön omalta osaltani. Eiköhän minun antini tähän keskusteluun riitä tälle päivälle. En työnnä Domia bussin alle, mutta kyllä sielläkin osastolla on rutkasti parannettavaa.
Palstaveli kirjoittaa asiaa. Puolustusalueen puolustuspelaaminen sakkaa, kuin myös hyökkäyspelaaminen. Otetaan esimerkiksi Sport-pelin sulaminen. Palattiin pakiston ikiongelmaamme: paineen alla pelaamiseen kiekolla. Kun painetta tulee yhtestoiminta menee lähemmäksi kaaosta ajoittain ja juuri niihin tilanteisiin sattui jopa Moravcikilta epämääräinen neppaus, jota joukkuetoverit ei osanneet lukea. Tuonkin tilanteen seurauksena maali omaan päähän.
Viime kauden alku oli poikkeuksellisen hyvää kiekollista peliä paineenkin alla. Kiekko saatiin laitoja myöten purettua/syötettyä paineistettunakin laidoissa päivystäville laitureille, jotka lyhyellä syötöllä ohjasivat keskeltä leikkaavalle sentterille. Paine oli purettu ja paineettoman puolen kautta saatiin yv-hyökkäykset rakennettua. Jotenkin tuntuu siltä, että vastustajat pystyy lukemaan nämä pois täyttämällä kääntöpelin lainalaisuudet juuri oikein. Kun Tapparan pakit seisaaltaan lähtevät arpomaan avausta tulee vastustaja kaistat tukkien iholle kiinni. 1 hoitaa kiekolliseen paineistuksen ja 2. sulkee laidan, kun 3. peittää keskustan. Pakeista 4. hoitaa kiekollisen puolen viivan ja 5. omaa valmiuden pinchata sisään, jos päädyn kautta pyritään vaihtaa puolta. 5:sta tulee uusi 1. jne. Käytännössä pakiston viivyttely tai haahuilu kiekollisena omassa päässä avaa vastapuolelle ihan peruskääntöpelin avaimilla tilanteen hallinnan.
Jos ei toimi PAPP niin kaaoksen keskellä HAPP ei myöskään toiminut - varsinkaan kolmannessa erässä eilen. Etäisyydet oli järkyttävät eikä pelaajat olleet samalla sivulla pelivalintojensa kanssa.
Omaan silmääni paistoi myös se, että pelaajat olivat ihan hapoilla mm. Kemmu ja Vauhkonen. Voi olla, ettei kuntopohja kestä kolmen erän vauhtipeliin. Ja juuri sitä valmennus koittaa saada fiksattua. Rouhiaisen osalta huomaan saman efektin katsojana, kuin Salonen-Elorinne aikaan, jolloin peliä alettiin nopeuttamaan. Tuonparivaljakko aiheutti tukan lähtöä silloin, kun pelin vaatimustaso nousi. Ilveksessä ainakin Elorinne on saanut vauhdin vaatimusten kautta pelinsä uusiksi luotua ja nyt se hedelmä näkyy. Rouhiaiselta vaan en pysty odottamaan vastaavaa tason nostoa.
En mä huolissani ole muusta kuin maalivahtipelistä. Domi ei ole omaan silmääni ollut koskaan mikään Vehviläinen tai Larmi, jonka varaan voi laskea verelemään läheltä ja kaukaa. Domille lähivedot helpompia ja samoin Heljangolle. Suorat vedot uppoavat liian helposti. Pelaajien osalta tasonnosto voi toki tämänkin muuttaa. Jos tilanteissa loistaa kaaos poissaolollaan, voinee maalvahti rauhoittua hoitamaan omaa hommaansa eikä jännäämään joka avauspeliä kåäntötappioksi.
Nopee oli lopulta tippuminen Tampereen kakkos-seuraks jossa ei toimi oikeestaan mikään. Urheilullisesti, muusta en tiedä?
Kauden keskeytys tai muitten jengien laina-apujen poistuminen kesken kauden olis apu, mut näähän ei tietenkään olis mitenkään Tapparan omia apuja menestymiseen.
Pakisto. Maalivahtiosasto. Kokeneet “luotto- ja sotaratsut” 1 sentteri. Noi tökkii tällä hetkellä, eli eipä juuri mikään😁
Kyllä tässä on tökkiminen pelaajista kiinni, eli niihin muutoksia jos jotain haluavat tapahtuvan. Parlett on tulossa, mut aika näyttää kuinka paljon tuo ryhdikkyyttä yksi mies.
Samaa olen katsellut, ei uskalleta lähteä ylös kiekon kanssa, välillä paetaan oman maalin taakse ja menetetään kiekko siellä. Hyökkääjät ovat jossain keskialueella tulossa takaisin omiin tässä vaiheessa.
Kyse lienee tarkastelujaksosta. Viime kausi ja tämän kauden alku on osoittanut selkeästi Ilveksen nostaneen tasoaan ja menneen minunkin mielestä suoritustasoltaan Tapparan ohi. Ainakin hetkellisesti. Sitä en osaa sanoa mikä tässä on oikea vertailu/verrokki aika kuka on ykkös-ja kakkosseura. Ei tästä montaa vuitta ole kuin vedottiin viireihin hallin katossa, jos sitä menestyksenmittarina haluttiin(varsinkin naapurin puolelta) pitää.
Jottei nyt mene offtopiciksi, niin tasonnostoa tarvitaan koko ryhmältä. Peliesitykset seilaa ihan liikaa otteluiden sisällä. Lisäksi vastuunkantaminen tuntu olevan hukassa tai katoaa mailan puristamiseen. Callella oli eilen tarpeeksi tahtotasoa. Alisuorittajia on tällä hetkellä liikaa. Niin ja Tanukselta vahva esitys hyökkäyspäässä eilen.
Juuri näin, lisäksi teemme tämän itse helpoksi arpomalla niitä avauksia aivan liian pitkään. Osin varmaan johtuu viisikon hajoamisesta, mutta osin ihan siitä että meidän pakkien prosessorit raksuttaa aivan liian hitaasti. Blood mielestäni oiva esimerkki; usein esim. av:lle herran purut eivät onnistu koska kiekon saatuan tekee vielä 1-2 turhaa käännöstä sen sijaan että purkaisi välittömästi. Sama avauksissa ja koskee toki muitakin kuin Bloodia.
Eilinen oli itse asiassa aika pirteä peli. Luistin liikkui ja Tappara oli ylivoimainen kaksi erää. Sitten taas henkiset jutut tuli mukaan, taso laski ja sekoilut alkoivat omissa. Erittäin hyvä, että kuitenkin voitettiin.
Suurempaa hätää en näe, eikä asenteessa ole ongelmaa. Jossain vaiheessa henkinen lukkokin aukeaa ja keväällä uskon pakistossa olevan Parlettin lisäksi toisen vahvistuksen. Mestaruusrosteri on käsissä kunhan lainat poistuvat.
Itseäni huolestuttaa eniten tuo Domin yleinen pelaaminen ja liikkuminen. Katsokaa esim. se Sportin kolmas maali ja koska Domi on Tapparassa on ollut ihan perus-asennoltaan ja tekniikaltaan noin hukassa? Heljankon kohdalta näitä jaksetaan analysoida niin samalla tavalla saa ja pitää Dominkin.
Viime kaudella jos vastaava paniikki pelissä iski Heljankon ollessa maalissa syytettiin ettei joukkue uskalla pelata edessä ja aiheuttaa ongelmia koko joukkueen puolustamiseen. Olemmeko nyt saman johtopäätöksen äärellä?