Odotukseni tälle uuden projektin ensimmäiselle kaudelle oli runkosarjan sijoitus 4-6. Siihen nähden runkosarjan voitto tuli yllätyksenä.
Tapparalle sattui koko kaudelle yksi heikko jakso, jolloin 11 pelistä voitettiin vain 2. Ei tarvitse olla kummoinen tietäjä arvatakseen, että samalle periodille todennäköisesti osui myös kova harjoittelujakso. Tuon jakson aikana raikkaus katosi pelistä kokonaan ja kritiikki joukkueen rakentamisen heikkouksia kohtaan yltyi. Nyt pleijarien alla edessä lienee samanlainen kova kuntojakso.
Grönborg toi mukanaan uuden pelitavan, mutta ei se aivan pystymetsästä kuitenkaan tullut. Rautakorpi ja Tapola pyrkivät kumpikin viemään peliä tähän suuntaan, mutta joutuivat sitten kuitenkin ottamaan askelia “taaksepäin” takaisin vanhaan. Osin niin tapahtui myös tällä kaudella. Uskon, että Ruotsin maajoukkueen entisellä päävalmentajalla ja moninkertaisella MM-kultamitalistilla Grönborgilla oli kuitenkin tarvittava auktoriteetti viedä muutosprosessi läpi “kaiken nähneille” pelaajille.
Haasteita uuden pelitavan toteuttamisen osalta tuovat toisaalta se, että moni vastustaja pelaa seisovaa keskialueen ohjauspeliä, jota myös träpiksi kutsutaan, keskittyen lähinnä rikkomaan peliä ja iskemään vastaan. Ilahduttavaa on, että tätä limaträppiä nähtiin tällä kaudella Liigassa jo aiempaa selvästi vähemmän.
Tämä pelitapa on kuitenkin myrkkyä “nopealle pystysuunnan jääkiekolle”, etenkin jos tuomarilinja sallii kovan rikkomisen ja kiekottomien pelaajien estämisen, mikä tuottaa riistoja ja vastahyökkäyksiä. Nähtäväksi jää, miten Tapparan peli sietää pleijareissa sen, että näitä prosenttijääkiekkojoukkueita tulee vastaan, jotka kyttäävät sitä yhtä virhettä seisten bussissa muun ajan.
Toisaalta osalla pelaajistosta on ollut huomattavia haasteita toteuttaa Grönborgin pelitapaa, joka edellyttää sekä jalkanopeutta että käsiä sekä kovaa fyysistä kuntoa. Ketjuista onkin välillä rakennettu hieman eritahtisia, eikä konkareiden tarvitse koko ajan jahdata vastustajaa kieli vyön alla hyökkäyspäässä. Ensi kaudella joukkue rakennetaan todennäköisesti yhä vahvemmin pelitapaa tukevaksi. Joka tapauksessa löyhästi rakenteellinen peli tuottaa väistämättä enemmän virheitä kuin tiukasti strukturoitu jääkiekko.
Viime aikojen pelit ovat osoittaneet, että todennäköisesti vain Ilves kykenee seisomaan Tapparan mestaruuden tiellä. Ilves pelaa äärimmäisen laskelmoitua prosenttijääkiekkoa, joskin hyökkäyspäässä Pennanen näyttää antaneen tiettyjä pelillisiä vapauksia. Kuitenkin Ilves ei kaihda käyttää kaikkia keinoja, kuten sukeltelua (Pendo myönsi rikkeiden “korostamisen”) ja orjallisen tiukkaa keskustan puolustamista. Tamperelaisten kohdatessa suuren yleisön sekä myös tuomarien sympatiat ovat altavastaajan puolella kestomenestyjän sijaan.
Ilveksellä on kuitenkin “Toronton paineet”, kun taas Tappara voi lähteä kevääseen ilman paineita. Kukaan ei nimittäin odota Grönborgin projektilta heti menestystä.
