Ainoo analyysi: Monta monessa
-
Nuorennusleikkaus ja johtajuusvaje
Joukkueen nuorentaminen näkyi heti kauden alusta: Tanus (24v), Puhakka (23v), Granath (21v), Keskinen (20v) ja Rautiainen (19v) saivat tarkoituksellisesti isot roolit, mutta konkarien poissaolot kasvattivat nuorten tulosvastuuta ehkä liiankin paljon. Prime-iässä (noin 25-35v) olevia hyökkääjiä oli harvassa, kunnes Kempe, Mustonen ja Ikonen hankittiin loppumetreillä tuomaan kokemusta. Valmennus puhui avoimesti “johtajuusvajeesta”, kun Savinainen, Rauhala ja kumppanit olivat sivussa. -
Paperilla kovat hankinnat, kaukalossa pehmeät
Quenneville oli paperilla täsmähankinta: päävalmentajalle tuttu, suostui veroartistisopimukseen rahakkaan Sveitsin kauden jälkeen ja on parhaassa peli-iässä. Piti olla Liigan tähtisnaipperi - mutta on ilmeisesti ollut klesana koko kevään. Kempen piti täyttää “Camperin rooli”, mutta tehot ovat jääneet piippuun. Sustr on väläytellyt, mutta myös pelannut ajoittain huolimattomasti ja ollut jopa luvattoman pehmeä. Rafkinin virhealttius ei sopinut Grönborgin luomukiekkoon. -
Loukkaantumiset ja sairastelukierre
Avainpelaajat kuten Juolevi, Leskinen, Quenneville ja Savinainen ovat kärsineet loukkaantumisista. Joulun jälkeen sairastelukierre vei terävyyttä joukkueesta (mm. Puhakka, Mattila), ja tappioputki rapautti nuorten hyökkääjien itseluottamusta. -
Maalivahtipelin epätasaisuus
Tapparan ollessa sarjakärjessä joulukuussa Metsolan ja Kohosen tilastot olivat hyvin erilaiset: Metsola voitti 50-60 % peleistään, Kohonen 80-90 %. Selitys oli, että Kohonen pelasi helpompia pelejä. Kun koko joukkueen peli alkoi kyntää, Kohosenkin otteet heikkenivät, ja Metsolalla lipsahti edelleen 1-2 “helppoa” maalia per peli. Vaikka maalivahtipeli ei ollut suurin ongelma, ei siitä saatu myöskään pelillistä selkänojaa ennen Lindbergin tuloa. Jos hyökkäys olisi tehnyt maaleja tyyliin 4 tai 5, yksittäiset helpot päästetyt maalit eivät olisi nousseet niin isoon rooliin. -
Grönborgin pelitapa ja Liigan realiteetit
Grönborg palkattiin viemään Tapparaa keskieurooppalaisen kiekon (Sveitsi/Ruotsi) suuntaan. Jossain haastattelussa valmennus hieman moittikin viihdyttävyyden tavoittelua sen itsensä vuoksi, kun peli ei oikein kulkenut. Erään toimittajan huomio siitä, että Riken toinen tehtävä olisi muuttaa yleistä tuomarilinjaa, ei ole täysin tuulesta temmattu. Grönborg ei ilmeisesti ole varsinaisesti pelitapavalmentaja, vaan uskoo vapaaseen hyökkäyspeliin ja SHL-tyyppiseen korkeaan karvaukseen, mikä vaatii yksilötaitoa ja luovuutta. Tätä tukemaan hankittiin isokokoinen, kiekollinen puolustus ja pienikokoinen, luisteluvoimainen hyökkäys.Ongelmaksi on muodostunut punaisen langan puuttuminen: puolustuspäässä on ilmeisesti pyritty organisoituun peliin Juujärven ja analytiikan ohjaamana, mutta viisikon etäisyydet ovat kasvaneet liian suuriksi. Usein puolustuspeli hajoaa, kun vastustaja kiekottelee Tapparan paineen alta pois. -
Vastustajat oppineet Tapparan pelitavan, tuomarilinja salliva
Tapparaa vastaan on löydetty toimiva sapluuna: tiukka keskialueen ohjauspeli (träppi) ja sumputus yhdistettynä löysään estopelaamisen sallivaan tuomarilinjaan. Alun perin puhuttiin, että uudistunut tuomarilinja kitkee estopelaamisen - tämän piti olla katalyytti Grönborgin kiekolle, mutta toisin on käynyt. -
Erikoistilannepelaaminen ja ketjukoostumukset
Loukkaantumiset ja poissaolot ovat sekoittaneet kokoonpanoja, mikä on näkynyt myös erikoistilannepelaamisessa. Tapparan jäähykuri on yllättäen ollut heikko.
Mutta hei, kaikki on vielä mahdollista.