Löytyy liigan sivuilta ja voi niputtaa vaikka tietylle ajanjaksolle.
Täällä huhut kasvaa mutta yksi on totta, moni alisuorittaa. Toivotaan että kopin kemiat edes kunnossa ja päävalmentaja oikeasti välittää siitä mitä tekee.
Kesken kauden tulleista suorittamisen arviointi on tosin vaikeaa, voihan olla että mm. JQ, Sustr, Kempe suorittaa tasollaan.
Odotan että suuren maailman malliin alisuorittajista pahimmat laitetaan kiertoon ja loppukausi pelataan enemmän omilla junnuilla.
Minimoidaan tappiot ja kauden jälkeen tehdään oikeat johtopäätökset joiden seurauksena vastuulliset saa lähteä seurasta.
Lauri Lehtiseltä asiallinen kirjoitus Tapparan nykytilasta ja sen ongelmista päivän Aamulehdessä. Todennäköisesti maksumuurin takana.
Tästä syystä Tappara on kriisissä – edessä on kriittinen päätös - Aamulehti
Eihän tuo olis ylivoimaista referoida tähän.
E Ei ainakaan minun koneella auennut.
Kyllä tuon luettua sai, vaikken tilaaja olekaan. Ainakin äsken.
Ei aukee mun Samsungillakaan.
27.12 voitetun JYP -pelin jälkeen Tappara oli hetkellisesti runkosarjan ykkösenä. Sen jälkeiset = viimeisimmät 11 ottelua ovat tuottaneet 3. vähiten maaleja (26 kpl) sekä 6 pistettä joilla Tappara pitää tuon kuntopuntarijakson perää.
Oli tilaajille.
Syistä suurin
Tapparan surkeaan vireeseen on tietysti useita syitä.
On helppoa avata Tapparan kokoonpanoliuska ja pudotella kriittisiä arvioita. Metsola ei ole Heljanko. Hyökkäyksen kärki on tylppä. Ikävä on Levtchiä, Lehterää ja Ojamäkeä. Puolustus on Otto Leskisen ja Aleksi Matinmikon vasta palautuessa huippuiskuun kankea ja rajoittunut hyökkäystaidoltaan.
Tapparan suurin ongelma on heikkotasoisen jääkiekon pelaaminen, mikä taas johtaa yksilöiden laajamittaiseen alisuorittamiseen. Tässä katseet kääntyvät Rikard Grönborgin johtamaan valmennukseen.
Tappara pelasi viime kaudella ilman kiekkoa melko samoin – voimakkaasti prässäten – kuin nytkin. Kiekollinen peli sen sijaan on mennyt uusiksi.
Muutoksen tuulet
Tähän kauteen Grönborg ja muu kirvesvalmennus lähti erilaisella filosofialla. Kuluvan kauden Tappara halusi hallita kiekkoa. Sitä Tappara on todella tehnyt – vain sarjakärki Rauman Lukko on hallinnut kiekkoa enemmän kuin Tappara.
Kovaa karvaava, mutta kiekkoa hallitseva Tappara ei ole missään vaiheessa kautta muodostunut ehjäksi kokonaisuudeksi.
Tapparan karvaaminen ei ole enää tuottanut kiekonriistoja viime kauden tapaan, minkä lisäksi kirvesviisikko repeytyy karvauspelissä. Tästä riittää luisteltavaa puolustamaan tiiviisti omassa päässä. Joko vastustajat ovat oppineet viimein läksynsä tai Tappara on menettänyt kiekottomasta pelistään raivon, joka oli viime kauden suuria vahvuuksia. Tai molemmat.
Valtavin työmaa Tappara-valmennuksella on hyökkäyspelin remontissa. Tappara on kiekon kanssa ennalta-arvattava, hidas ja vaaraton. Sinioranssit pitävät pelivälinettä ja kiekottelevat väsymättä, mutta eipä rallissa väsy vastustajakaan, joka saa pidettyä Tapparan liian helposti kaukalon vaarattomimmilla alueilla.
Tappara puskee kerta toisensa jälkeen päätään organisoituneeseen, tiiviiseen vastustajan puolustukseen. Vastaiskut loistavat poissaolollaan.
Ylivoimatehot kannattelivat Tapparaa pitkään, mikä peitti alleen tasaviisikoin pelaamisen ja alivoiman valuviat. Ylivoimaprosentin pudottua kuolevaisten tasolle Tappara ajautui vaikeuksiin. Tappara on tehnyt tasaviisikoin 13. eniten maaleja ottelua kohden! Takana ovat vain Sport, HPK ja Jukurit. Tämä kertoo olennaisen Tapparan hyökkäyspelistä.
Tapparan puutteellinen hyökkäyspeli on poikinut turhautumista ja epätoivoa. Tappara on menettänyt täysin itseluottamuksensa ja rentoutensa – tunnetilan, joka viime kaudella oli optimaalinen.
Tästä syystä Tappara on viime otteluissaan tärissyt maalipaikoissa kuin haavanlehti. Kiekko ei meinaa löytää tietään maaliin millään. Tappara on yrittänyt suoraviivaistaa peliään laukomalla ja luomalla maalinedustalle maskia tavallista enemmän, mutta yksinään se ei muuta mitään. Ainakaan nykyisellä Tapparan kaksinkamppailupelillä.
Viime kaudella Tappara pelasi etenkin syksyllä suoraviivaista pystysuunnan jääkiekkoa, jossa ponkaistiin kohti vastustajan maalia aina, kun peliväline oli hallussa. Tapparan viisikko repeili, kiekkoa menetettiin vaarallisesti ja maalipaikkoja satoi omiin, mutta Tappara voitti ottelusta toiseen.
Tapparan selkeä ja aggressiivinen pelitapa loi pelaajille loistavan pelitunteen. Tappara oli itsevarma, rohkea ja fyysinen. Vaikka Tappara ei hallinnut kiekkoa, sen karvaaminen yhdistettynä kiihkeään pelitunteeseen poiki paljon vastaiskuja, joista rento Tappara rokotti häkellyttävällä teholla.
Tappara maltillisti ja tiivisti peliään keväällä, mikä yhdistettynä runkosarjan energiaan oli kultainen resepti.
Loput tilaajille.
Viime Hpk-pelissä kiinnitti huomion, kuinka Hpk ensi minuuteista taisteli kamppailutilantteet. Tavallaan playoffia jo heille. Blokattiin jne.
Tapparakin pelaa jo tavallaan playoffeja (niin alas on vajottu), mutta samanlaista kamppailua kuin Kerholla nähtiin ehkä viisi viimeistä minuuttia.
Liikaako pelkkiä palkkasotureita, jotka kopissa huutaa taisteluhuutoja, mutta kaukalossa miettii jo sopimuskuvioita muualle ensikaudeksi. Mikä se sana olikaan;"sitoutuminen ".
Tässä lainauksia Lehtisen kolumnista (AL):
” Tapparan surkeaan vireeseen on tietysti useita syitä.
On helppoa avata Tapparan kokoonpanoliuska ja pudotella kriittisiä arvioita. Metsola ei ole Heljanko. Hyökkäyksen kärki on tylppä. Ikävä on Levtchiä, Lehterää ja Ojamäkeä. Puolustus on Otto Leskisen ja Aleksi Matinmikonvasta palautuessa huippuiskuun kankea ja rajoittunut hyökkäystaidoltaan.
Kaikki mainitut arviot ovat tosia, mutta ne ovat sivuseikkoja. Jos jääkiekkoliigan urheilujohtajille juotettaisiin totuusseerumia, moniko heistä ei kysyttäessä vaihtaisi ”omaa” kokoonpanoaan Tapparan vastaavaan?”
” Tappara pelasi viime kaudella ilman kiekkoa melko samoin – voimakkaasti prässäten – kuin nytkin. Kiekollinen peli sen sijaan on mennyt uusiksi.
Viime kaudella Tappara pelasi etenkin syksyllä suoraviivaista pystysuunnan jääkiekkoa, jossa ponkaistiin kohti vastustajan maalia aina, kun peliväline oli hallussa. Tapparan viisikko repeili, kiekkoa menetettiin vaarallisesti ja maalipaikkoja satoi omiin, mutta Tappara voitti ottelusta toiseen.
Tapparan selkeä ja aggressiivinen pelitapa loi pelaajille loistavan pelitunteen. Tappara oli itsevarma, rohkea ja fyysinen. Vaikka Tappara ei hallinnut kiekkoa, sen karvaaminen yhdistettynä kiihkeään pelitunteeseen poiki paljon vastaiskuja, joista rento Tappara rokotti häkellyttävällä teholla”.
” Valtavin työmaa Tappara-valmennuksella on hyökkäyspelin remontissa. Tappara on kiekon kanssa ennalta-arvattava, hidas ja vaaraton. Sinioranssit pitävät pelivälinettä ja kiekottelevat väsymättä, mutta eipä rallissa väsy vastustajakaan, joka saa pidettyä Tapparan liian helposti kaukalon vaarattomimmilla alueilla.
Tappara puskee kerta toisensa jälkeen päätään organisoituneeseen, tiiviiseen vastustajan puolustukseen. Vastaiskut loistavat poissaolollaan.
Ylivoimatehot kannattelivat Tapparaa pitkään, mikä peitti alleen tasaviisikoin pelaamisen ja alivoiman valuviat. Ylivoimaprosentin pudottua kuolevaisten tasolle Tappara ajautui vaikeuksiin. Tappara on tehnyt tasaviisikoin 13. eniten maaleja ottelua kohden! Takana ovat vain Sport, HPK ja Jukurit. Tämä kertoo olennaisen Tapparan hyökkäyspelistä.
Tapparan puutteellinen hyökkäyspeli on poikinut turhautumista ja epätoivoa. Tappara on menettänyt täysin itseluottamuksensa ja rentoutensa – tunnetilan, joka viime kaudella oli optimaalinen”.
” Tapparalla on kärjistäen kaksi vaihtoehtoa kurssinsa korjaamiseksi. Tapparan tulee joko pelata kiekkokontrollijääkiekkoaan selvästi paremmin tai palauttaa roimasti viime kauden elementtejä peliinsä.
Tappara on nopeuttanut aavistuksen peliään viime viikoina, mikä näkyi positiivisimmin kirvelevässä Ilves-tappiossa, mutta muutokset ovat olleet toistaiseksi liian pieniä. Täysiveriseen pystysuunnan jääkiekkoon paluu olisi ronski liike Tappara-valmennukselta runkosarjan viimeisellä kolmanneksella ja on iso kysymysmerkki, taipuisiko Tapparan dieselmäinen puolustus vauhtikiekkoon, mutta se saattaa olla ainoa tapa herättää Tapparan turbomoottori kuolleista.
Grönborg ja muu Tappara-valmennus onnistui viime kaudella pelin muutostyössä erinomaisesti, mistä osoituksena oli Suomen mestaruus. Oikeiden johtopäätösten tekemistä ja niiden nopeaa toimeenpanoa vaaditaan nytkin.
On Tapparan kannalta uhkaavaa, ettei Tapparan kurssi ole kääntynyt, vaikka alla on vain viisi ottelua kahteen ja puoleen viikkoon. Aikaa muutoksille on ollut riittävästi.
Viime kausi osoitti, ettei Tapparaa voi koskaan sulkea mestaruuskuvioista pois. Samaan aikaan tilanne on vakava, sillä hiekka tiimalasissa valuu vauhdilla ja matka Lukon sekä Ilveksen kaltaisiin suosikkeihin on pitkä.
Tapparan pelaajisto ei ole näin huono. Tapparan on löydettävä keinot puristaa hedelmistään taas enemmän mehua irti”,
Lauri kirjoittelee ihan fiksuja. Syistä voi olla hyvinkin pitkälti samaa mieltä.
Kun äkkiä reagoi tuohon, niin herää kysymys, että onko joukkue kasattu väärin tuohon pelitapaan?
Erittäin hyvä artikkeli, en löydä mitään missä voisi olla eri mieltä. Omat ajatukset tiivistyy tähän, rosterihan ei oikeasti ole noin huono. Ja kääntäen, kun katsoo SaiPaa niin todellakin pelitavalla voi sekä laittaa joukkueen alisuorittamaan että ylisuorittamaan.
Onko meidän sentterit kykeneviä pelaamaan luomu-kiekkoa? Väitän ettei. Tai mistä kukaan tietää mitä tuossa pelissä edes yritetään. Toteutus on kuitenkin “Kiekko päätyyn ja yksi myöhässä perään.”
Heti perään Leinosen haastattelu Aamulehdessä. Varsin fiksuja vastauksia.
Minisummeerauksena : johdon täysi tuki, koppi organisoi tulokset ja johto ei siellä hännystele, hyvä vuoropuhelu kuuluu Tapparan kulttuuriin, johdon tuki valmennukselle, runsas pelaajaliikenne selittyy poikkeuksellisella kaudella sairastelujen ja loukkien muodossa, vaikeudet kuuluvat urheiluun ja ne on ratkaistava.
Hyvänä loppuheittona Mikiltä toimittajalle ; mikäli päätoimittaja ronkkisi jokaista kirjoittamaani juttua, vaihtaisin työpaikkaa.
Mikille
Lauseen loppu lienee se the juttu tässä. Muuten ihan yleistä juttua.
Eikö nyt pitäisi olla juuri Rikelle kasattu joukkue?
Otin viime kaudella ylös Grönborgin yhden teesin, koska mielestäni se kuvasi hyvin Tapparan peliä ja lämmitti sieluani: “Play with the speed and create the chaos”. Tällä hetkellä tuntuu, että pelinopeudesta on luovuttu ja kaaoskin luodaan lähinnä omassa päässä (ja pään sisällä). Synkkiä aikoja.
Sellaista mietin, että varmaankin kaikki sisään tulleet pelaajat ovat sanoneet, että tulivat Tapparaan voittamaan. Kuinka moni heistä tietää mitä voittaminen on ja mitä siihen vaaditaan? Moniko heistä on valmis siihen oikeasti sitoutumaan?
Pitäisi, mutta tulokset eivät nyt puhu puolestaan, vai puhuuko?
Juuri näin, ja vaikka sitoutuisi voittamaan, niin osaako voittaa…tiedäpä näistä