Hyvä kirjoitus. Itse olen sitä mieltä, että ei ole kumpikaan tapa toistaan parempi ainakaan jääkiekossa -muussa elämässä no en ala edes ottamaan kantaa.
Omana ajatuksena ois jääkiekkoilullisesti, että kultainen keskitie olisi hyvä. Niin, että sitä mukaan mitä sulla on laatua ja hyviä yhteisiä kokemuksia taustalla kallistutaan tuohon vapaampaan tapaan. Taas jos rosteri ei anna myöden tai on helkatin hankalaa tuetaan enemmän ja samalla kelataan sitä siimaa takasin, jotta saadaan jotain koheesiota sekä ihan puhtaasti toimintamalleja taustalle.
CHL sen näytti, että erittäin hyvä. Färjestad oli ajoittain vastaantulija, ja silloin täälläkin hehkutettiin, ettei Liigasta löydy vastusta Tapparalle.
Näin täällä fanien usko Tapparaan loppuu pari kuukautta myöhemmin.
Ainakaan toistaiseksi Grönborgin ei voi sanoa onnistuneen tällä kaudella tekemään tämän nykyisen rosterin ja pelitavan välillä sellaista koheesiota, jolla voisi onnistua.
Kuten muissakin ketjuissa on puhuttu, niin meillä olisi nyt pelaajia, jotka tarvisivat paremmat ja tarkemmat ohjeet esim. omista lähtöön sekä eri kaistoille pyrkimiseen. Hyökkäysalueella Tappara on nyt jo tovin pelannut ihan ok, mutta ongelmaksi tulee tuo puolustusalueen heikko pelaaminen, luottamuksen puute omaan maalivahtiin sekä keskialueen hyvin sekava pelaaminen, josta johtuen sinne hyökkäysalueelle ei oikein järkevästi välillä päästä kokonaiseen erään.
Aika hitaasti Grönborg on reagoinut näihin puutteisiin pelissä.
Kun itseluottamus on tapissa, niin pelataan kuin Lappeenranassa. Nimet riittäis nipin napin mestikseen, mutta siellä ne hyvin suorittaa. Tapparalla ehkä parhaat nimet, mutta suoritus kuin mestiksessä. Jännä maailma.
Voi olla että Grönborg ja ”Tsing Is Khan” (video analysoija jenkeistä, nimi meni ehkä väärin) ovat puuttuneet puutteisiin pelissä, mutta pelaajat eivät tätä ole pystyneet toteuttamaan?
Viimeiset pelit ennen taukoa näyttivät jo paremmalta, vaikka tulos jäi piippuun.
On totta, että on ollut yksittäisiä hyviäkin pelejä, kuten nuo mainitut.
Se ei vielä kuitenkaan osoita mitään toisteisuutta tai tiettyä tapaa pelata. Ei tässä mikään usko ole loppunut, totesin vaan ettei ole ollut mitään tiettyä tapaa pelata pelistä toiseen tai ainakaan se ei minulle ole välittynyt. Se ei tietenkään tarkoita sitä että ei sellaista ole. Mun silmään vaan näyttää, että kipuillaan tämän asian kanssa.
Siihen on valtavasti lieventäviä asianhaaroja ilman muuta. Poissaolot, kova vaihtuvuus jne. Silti tosiasia on, että tämän maajoukkuetauon aikana ainakin tulos on saatava kuntoon. Muuten loppuu kiitorata kesken. Se on fakta.
Tämä ei nyt sinällään koske ketään yksittäistä kirjoittajaa, mutta hämmentävän paljon nyt pelitapaa osataan kritisoida ja ollaan huolissaan. Ja kuinka tämä on käytännössä nähty heti kun Grönborg tuli taloon.
Tappara keräsi viimeisestä kolmestatoista pelistä 9/39. Mikä on aivan järkyttävän huono saldo kun ottaa huomioon ettei Grönborgin aikana koskaan oltu hävitty edes kahta peliä peräkkäin suoraan vai miten se meni.
Kenties se Tapparan peli ei aina alkukaudestakaan ollut niin täydellistä, mutta kuka tuollaiseen mahalaskuun aikuisten oikeasti uskoi? Ei se peli alkukaudesta niin huonoakaan ollut.
Edes säädyllisellä 1,5p suorittamisella heikon jakson aikana Tappara olisi edelleen top4 sijoista hyvin taistelemassa ja kenties siellä.
Kyllähän pelaamisen/pelitavan lähes totaalinen hajoaminen on varmasti monen asian summa. Vai onko pelitapa kantanut reilun vuoden tuurilla seilaten kunnes kokee tälläisen mahalaskun? Minä en jaksa tällaiseen lopputulokseen uskoa.
Tarkoitan sitä että nyt on helppo heittäytyä sihvosmaiseksi ja sanoa vastustajien oppineen pelaamaan Tapparaa vastaan ja Grönborg ei osaa valmentaa pelitapaa tai se on väärä.
Tappara suli yhtäkkiä niin monella osa-alueella alivoimasta, maalivahtipelistä aina 5vs5 peliin, että täytyy takana muitakin olla kuin se millaisia piirtoja valmennus vetänyt fläppitauluun.
Juujärvi puhui Kirvescastissä, että heidän hyökkäyspelaamisensa ei ole “rautalankamaisesti” valmennettua, vaan luottavat siihen flow-pelaamiseen ja sen pitäisi tuottaa tarpeeksi hyvin, mutta on myös samalla vaativa pelaajille. Tähän Mäntylä kuittasi, että tällä tavalla myös tulee omiin vaarallisia tilanteita paljon, jos homma ei toimikaan, kuten on nähty.
Kyse siis lienee siitä, että onko pelitapa oikea tälle joukkueelle ja onko se ok puskea päätä seinään läpi kauden, jos 3/4 runkosarjasta se ei ole toiminut?
Hieman omaan korvaan myös särähti Juujärven kommentit siitä, että aikaa on vielä hyvin laittaa paletti kuntoon. Fakta on kuitenkin se, että sitä aikaa ei ole. 12 peliä menee melko nopeasti ja on hyvin mahdollista, että siinä vaiheessa, kun Tappara pelaa seuraavan pelinsä, on sija 12 lähempänä, kuin sija 7.
Huomasin muuten vasta nyt ettei ensi viikolla ole kuin yksi peli ja se on lauantaina Espoota vastaan. Sitten on peli vasta seuraavan viikon perjantaina.
Voisi kuulua myös ihmettelyyn Liigan otteluohjelmasta, mutta Tappara pelaa tosiaan melkein kolmen viikon aikana siis vain yhden ottelun.
Mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa peliesityksiin ja kuinka tälläinen tauko käytetään.
Pidempi saunailta ja pelsutyyliin dartsilta perään
Liigan sarjajärjestelmä on ollut vitsi. Esimerkiksi hpkn suuri määrä viikonloppupelejä, ilves syksyllä muita 3 peliä vähemmän jatkuvasti, Tapparan se 5 peeliä viikkoon (vai miten se meni?) ja kummat peräkkäiset pelipäivät joillain ympäri suomea
Liigan sarjajärjestelmä on ollut kaikille sama. Luisussa on vain haettu syitä peliruuhkasta, lepoedusta, peli tuntumasta ja liian harvakseen pelatuista peleistä.
Lopputulos on kuitenkin sama. Kaikki pelaavat 60 peliä.
Ei todellakaan ole saman arvoinen kesken kauden. En tiedä mistä tuollaista olet saanut päähän, se on totta että kun runkosarja loppussa on kaikilla 60 peliä pelattuna.
12 peliä on kolme neljän pelin settiä, jos haluaa esim. noin ryhmitellä. Jos eka setti on samaa “kuraa”, niin kiirehän siinä alkaa tulla paletin kasaan saamisessa. Pikkuisen aletaan olemaan jo “jäniksen selässä”.
Aikamoista kylmäpäistä luottoa omiin kykyihin se vaatii, jos joukkue valuu sijoille 10-12. Silloin on jo vaarana, että homma menee ihan lukkoon. Olishan tuo jotain semmoista, jota ei aikoihin ole koettu.
Eipä meidän tartte saada kuin pelistä kiinni ja yksilöt pelaan hyvällä fiiliksillä vahvuuksillaan. Sillä ei ole väliä mikä on runkosarjan sijoitus kunhan vaan ollaan suorassa pleijari paikassa kiinni kun kaikilla on 60 ottelua pelattu. Ei tuolla oikeasti ole yhtään jengiä joka Tapparan voittaa 4 kertaa jos tasollamme pelaamme. Tulee vaan isompia “ruumiita” alusta lähtien.
Yksikään joukkue ei halua meitä vastaansa millään kierroksella.