Suurin osa meistä on joskus käynyt nauttimassa “live-elokuvaa” ainakin jossain muodossa. Koitin kaivella aikani täältä oikeaa ketjua, mutta en löytänyt.
Ensinnä, minä en todellakaan ole mikään alan asiantuntija, mutta tykkään käydä sen 5-10 kertaa / vuosi katsomassa teatteria. Osa on työjuttuja, mutta suurin osa on vapaa-aikaani. Sain tähän ketjuun innoituksen, kun kävin tänään katsomassa TTT:n pienellä näyttämöllä näytöksen Vanhoja Poikia.
Pidin todella tuosta esityksestä. Laulajana Taneli Mäkelä oli mielestäni paras, mutta Tume Uusitalo sekä Esko Roine vetivät tunteikkaimmat esitykset…
Mutta se tuosta esityksestä. Onhan tässä vuosien varrella tullut nähtyä paljon hyviä ja paljon huonoja esityksiä. Ehdottamasti yksi erikoisemmista oli Tampereen Teatterin Cats musikaali. Oli hyvin lähellä, että olisin lähtenyt tauolla ulos, ikävästi jos sanon, niin naisesiintyjien kireät trikoot pitivät minut salissa. Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas Kansallisteatterissa oli sekainen, mutta Cats veti siitä vielä omalle luvulleen. Minun mittakaavassani.
Pääsääntöisesti on tullut tietysti nähtyä musikaaleja, komediaa, jne., koska niitä on tarjolla eniten. Muutamia draamoja olen nähnyt ja jokainen kerta olen positiivisesti yllättynyt. Pitäisi kuluttaa noita enemmän eikä mennä aina sen helpoimman (komedian, musikaalin mukaan)…
Mitä mieltä olette teatterista? Kiinnostaako? Mitä muistoja, mitä uusia hyviä esityksiä? Sana vapaa…
Uskon ymmärtäväsi mitä tarkoitat. Itselleni on usean teatteriesityksen jälkeen jäänyt tunne, että tämä koko näytös vähän tökkäsi tähän loppuun. Kun en ole varma, niin tuleekohan tuossa se aikaraja vastaan? Pääsääntöisesti esitykset ovat sitä noin kahta tuntia ja tulee välillä tunne, että tarinalle voisi antaa kolmekin tuntia. Johtuisiko tuosta, että se toinen puoliaika tulee ikäänkuin silmille ja siinä oiotaan asioita.
Tampereen teatterissa pari vuotta sitten Hiiriä ja ihmisiä näytelmässä näin ensimmäistä kertaa Ville Majamaan ja hän nousi kerralla yhdeksi suosikikseni.
Kiviä taskuun joka oli vierailevan Helsingin kaupunginteatteri esitys Martti Suosalo ja Mika Nuojua on erikoinen mutta ainakin miellytti kovasti. Sademieheen on liput jo tilauksessa ja innnolla odotan mitä Riku Korhonen saa tässä aikan, Paljon olisi kiinnostavia näytelmiä Tampereella mutta ei vaan kaikkiin ehdi. Teatterissa saat kyllä joka kerta esityksen johon näyttelijät laittavat itsensä täysillä “peliin”, jääkiekossa ei aina näin ole, ikävä kyllä.
Kiinnostaa. Kotimainen draama ja komedia. Esim. Niskavuoret, Palmut jne. Johonkin tunnettuun kirjaan pohjautuvat. Musikaalit ei niinkään, niitä en voi sietää.
Teatteri kiinnostaa ns. viran puolesta, koska vaimoni harrastaa ja välillä tekee myös toisena työnään teatteria. Näytelmiä on tullut nähtyä useita kymmeniä.
Eniten ihmetyttää tässä vaimon teatterihommassa se, että miten ihmeessä hän saa niin lyhyessä ajassa, arjen keskellä, jäämään päähän joskus jopa satojen sivujen mittaisia tekstejä.
Ei ole pakotettu mutta nätisti mukaan pyydetty niin menny. Pyynikillä kaks kertaa kesällä ja kerran Työväen teatterissa, Kaupunginteatterissa ja Komediateatterissa. Tosta tulee viisi kertaa
Joka kerta tykänny ja viihtyny. Komediateatterissa Kaasua Komissario Palmu ja oli hyvä, hiukan muuttivat lopun tapahtumia mutta ennen esitystä kertoivat että näin tekeevät.
En tiedä… onko se jotenkin korkeakultuurista vai mikä estää menemästä mutta hyviä kokemuksia olisivat.
Olin Rouvan kanssa viikolla Kansallisteatterissa, teoksena oli Anton Tsehovin klassikko Kolme Sisarta. Siitä oli tehty hieman modernimpi versio…jestas mitä tuskaa, 3 tuntia kului aivan tappavan hitaasti. Yleisö, joka koostui suurimmaksi osaksi ikäihmisistä, ei selvästikkään lämmennyt tälle modernille tulkinnalle. En ole koskaam kuullut noin vaivautuneita ja väkinäisiä lopputaputuksia
Herätellääs vanha ketju kuolleista, kun hieman on Suomen teatterikenttäkin oudossa tilanteessa.
Teatterit ovat mielenkiintoisessa tilanteessa juuri nyt, kun käytännössä koko kevätkausi peruuntui. Suuremmat teatterit ovat joutuneet tekemään koviakin ratkaisuja, että miten toimia kevätkaudella ohjelmistosta poistuviksi suunniteltujen näytelmien kanssa. Moni teatteri on hiljalleen siirtänyt lisää esityspäiviä syksyyn, osa joutuu palauttelemaan rahoja, kun näytelmä ei enää ohjelmistoon palaa. Ei aivan helppo yhtälö, kun monilla teattereilla syyskausi oli jo myynnissä rajoitusten iskiessä. Monilla teattereilla näyttää olevan toive, että asiakkaat hakisivat hyvitykset joko lippuvaihtona tai lahjakorttina. Se kertoo jotain teatterienkin kokemista taloudellisista vaikutuksista.
Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa kesäteatteritkin alkavat ilmoittaa kauden peruuntumisista. Pyynikin kesäteatteri näyttää tänään ilmoittaneen, että kesän näytelmät eivät toteudu. Oletettavaa lienee, että Pyynikin kesäteatteri ei jää ainoaksi. Suomessa kesäteatteritkin ovat varsin suosittu muoto kulttuurin nauttimisesta:
Pyynikin kesäteatterin tuotantojen valmistelu on koronapandemian aiheuttaman tilanteen vuoksi jouduttu keskeyttämään.
Ihanat naiset rannalla -näytelmän koko esityskausi 9.6.-8.8.2020 ja Suomen Kiertueteatterin kanssa yhteistuotantona valmistellun Maukan ja Väykän kesä -näytelmän koko esityskausi 2.7.-4.8.2020 on peruutettu. Mahdollisuutta tuotantojen siirtämiseen kesälle 2021 selvitetään.
Olosuhteista huolimatta on hieno nähdä, että teatterit keksivät vaihtoehtoisia tapoja tavoittaa yleisöä tässäkin tilanteessa. Esimerkiksi Turun kaupunginteatteri aikaa striimata Toisen tuntemattoman alkuperäisenä ensi-iltapäivänä:
Katso esitys suorana verkkolähetyksenä 23.4.
Näytelmä striimataan yleisölle sen alkuperäisenä ensi-iltapäivänä, torstaina 23.4. klo 19 alkaen. Katseluoikeuden livelähetykseen voi ostaa ilmoittautumalla yleisöksi Lyyti-järjestelmän kautta.
Livelähetys: 23.4. klo 19, katseluoikeuden hankkineet saavat linkit 1 h etukäteen
Katseluoikeus: 11,90 €
Hanki katseluoikeus 23.4. klo 17.30 mennessä: www.lyyti.in/ToinenTuntematon
Siellä täällä on haastatteluja, videoklippejä tai esimerkiksi Kansallisteatterin tyyliin sisältöjä, kun Facebookissaan ovat julkaisseet Sinivalasta luettuna.
Tänään pakku Edenred kortti urakalla kun piti käyttää vanhan työnantajan etu,muutaman päivän päästä olisi ollut myöhäistä. Ny on syksylle teatteria ja stand uppia urakalla. Nähtäväksi jää nähdäänkö kaikkia tai yleensä mitään koronan takia.
Evita-musikaali Seinäjoen Kaupunginteatterissa, iso peukku tälle teokselle
Helena Rängman oli kyllä hyvä Evitan roolissa, mutta erikoismaininnan ansaitsee Che:n roolia näyttelevä Marko Maunuksela joka on tämän musikaalin yhdessä hyvin pitävä liima - sinun ei tarvitse tietää Eva Peronista tai 1940 ja 1950 lukujen Argentiinasta juuri yhtikäs mitään,niin silti pysyt hyvin kärryillä koko esityksen ajan, sen verran vahvaa on Chen tarinan kerronta
Ja musikaali on omasta mielestä vaativin teatterin laji, koska siinä tulee osata laulaa, liikkua, tanssia ja näytellä samanaikaisesti. Jos yksikin näistä sakkaa, niin hommasta ei kovin kaksista tule
Oltii eilen katsomassa Loimaalla Puhtaat valkeat lakanat. Harrastelijateatterin esitykseksi tosi hyvä. Kesti väliaikoineen 2,5h. Ja oli tosi komeet puitteet. Jotain rahoitusta olivat saaneet hienon katetun katsomon tekoon. Mennään varmasti ensi kesänäkin.
En oo pitänyt Janne Katajaa juuri minään teatteritaiteentekijänä,mut ny joutuu kääntämään kelkkansa,kova suoritus! Ilkka A. Jokinen oli omassa roolissaan aivan huikee!
TTT:ssä Aigust Strindbergin Kuoleman Tanssi, Jukka Haapalainen, Sirpa Suutari-Jääskö sekä Jorma Uotinen. Kerrassaan upea esitys, tarinan kerronta oli niin vahvaa, että mietin onko kyseessä tanssiesitys jossa näytellään, vai näytelmä jossa tanssitaan.
Tarkoittaako tämä sitä, että Juhania esittävä näyttelijä on oikeasti humalassa näyttämöllä?
Tarkoittaa. Juhania esittävä näyttelijä arvotaan joka esityksen aluksi. Hän saa juoda yleisön mukana, sillä meillä on esityksissä aina tarjoilu päällä. Tavoitteena ei ole törmäilevä kaatokänni, vaan sopiva hiprakka. Siinä sitten katsotaan, miten muut näyttelijät selviävät, kun yksi alkaa sooloilla.