Tuli mieleen, kun @ljpp linkkasi nämä twiitit, että tästä voisi keskustella laajemminkin täällä.
Tuntuu, että tässä aiheessa polarisoidutaan nopeammin ja itse herkästi kategorisoin tämän koko keskustelun siihen, että “vanhempi sukupolvi kritisoi nuorempaa”, kun eivät varsinaisesti ymmärrä, mistä on kyse.
Aiheeseen on niin runsaasti tulokulmia, että minun lienee turha tässä lähteä luettelemaan enempää kuin yhtä näkökulmaa.
Olen edelleen aktiivinen nettipelaaja, joskin hieman kranttu. Entisessä elämässäni, voin sanoa suoraan, että minä olin teininä melkoisen peliriippuvainen. Riippuvuus loppui sitten armeijan jälkeen vähän kuin itsestään, kun liikunta & opiskelu rupesivat viemään enemmän aikaa. Nykyään viikonloput on pakko vetää priolla - joskus viitisen vuotta sitten päätin, että ihmiset ajavat asioiden ylitse, jos mennään tasatilanteessa. Haluan pelata suosikkipelejäni paljon enemmän kuin nykyisessä tilanteessa on mahdollista ja pääsääntöisesti pelaaminen on enää sitä, että 2h viikossa, jos ehtii/jaksaa.
Omasta mielestäni nintendot yms. puolestaan ovat parempaa, aktiivisempaa ja järkevämpää tekemisestä kuin esimerkiksi vanhempien ikäluokkien television kyttäily. Tästä on tehty jopa tutkimuksia: pelaaminen on parhaimmillaan sosiaalista, aktiivista ja kehittää erilaisia tietoja ja taitoja sivutuotteena. Vastaavasti esimerkiksi television tuijottaminen on passiivista - sekä aivoille että ruumiille.
On toki yksinkertaisen mukavaa ajatella, että ihmisten kilpailtu vapaa-aika ja erilaiset mahdollisuudet ovat yksittäisinä asioina syyllisiä siihen, että koulu ja työ eivät suju ihan entisten aikojen malliin. Itse puran asiaa enemmän siitä näkökulmasta, että nuoriin kohdistuva suorituspaine ja yhä aikaisemmin vaadittava erikoistuminen ja syventyminen yhteen asiaan on tehnyt nuorten arjesta haastavampaa kuin aikaisemmin.
Helppoa ja yksinkertaista on syyttää yhtä asiaa, mutta väitän asian olevan hieman monimutkaisempi. Entisenä peliriippuvaisena oma näkemykseni on se, että liika on liikaa urheilusta alkaen. Omat kokemukseni ovat auttaneet rakentamaan elämän hallintaa: ymmärrän ja tiedostan nykyään paremmin, että kaikki on ok niin kauan minä hallitsen asioita eivätkä asiat ala hallita minua.
Mulla pitkälti sama. Välillä houkuttaisi ostaa joku kunnon pelivehje tyyliin pleikkari taimitäniitänytedesnykyäänon, jotta vois pelata vaikkapa änäriä, mutta toistaiseksi oon tykännyt säilyttää nekin tunnit esim liikuntaharrasteiden ja lukemisen käytössä.
Yleensä loman alussa on hyvin energiaa ja ensimmäisenä veri vetää hyvien yöunien jälkeen lenkille - tavalla tai toisella. Joskus tekee mieli vaan kävellä pitkä lenkki ja katsoa maisemia sekä kuunnella musiikkia, toisinaan taas haluaa pyöräillä ja sitten välillä on fiilis, että vedetään vaan lyhyt spurtti rullaluistimilla, jos sää sen sallii.