Varmaan kaikilta löytyy muistoja koululiikunnasta. Tässä ketjussa käydään läpi koululiikunnan eri puolia: merkitys, tarpeellisuus, toimivuus, mielipiteet, muistot ja formaatti.
Hyi, rouvan entinen koulu, ihan meidän vieressä! Mun mielestä piip-testi ei kuulu koululiikuntaan vaan urheiluun.
2 tykkäystä
Kai se kuitenkin kuuluu.
Ei ole varmaan helppo paikka opettajallekaan tällaisessa tapauksessa. Voimia sinnekin.
Nuorten toimintakykyä kartoittavat mittaukset tulivat opetussuunnitelmaan vuonna 2016 tehdyn uudistuksen yhteydessä.
Vois kuvitella että pallopelit tai vaikka joku telinevoimistelu olis vaarallisempaa, jos kaikki haaverit lasketaan mukaan.
Tai emmä tiedä onko sitä telinevoimistelua enää opetussuunnitelmassa, joskus oli.
Tähän surulliseen oppilaan kuolemaan liittyen. Koulu on toiminut Opetushallituksen antamien ohjeiden mukaan testissä. Työkaverin poika kyseisessä koulussa.
Menee vähän ohi, mutta miksi tuollaisia testejä edes koulussa tehdään. Tarkoituksena tuhota lasten ja nuorten liikunnallisuus heti alkuunsa? Tällaiset “Laulu ja leikki”-oppiaineet kuten liikunta, musiikki, kuvaamataito pitäisi suunnitella siten että saataisiin koululaiset innostumaan niistä. Kuntotestit ja laulukokeet eivät tätä ainakaan tue. Ja arvostelunkin voisi tehdä vain hyväksytty/hylätty -akselilla.
11 tykkäystä
Todella ikävä tapaus. Eihän tuo move-testi (johon kyseinen piip-testikin kuuluu) ole kaiken lisäksi edes koululähtöinen, vaan kyseessä on terveydenhuollon seurantajärjestelmä, jonka tuloksia ei edes saa käyttää arvioinnissa. Tästä asiasta mm. opettajien ammattijärjestön edustaja mainitsi viikonloppuna.
2 tykkäystä
Näin itsekin homman näen. Valitettava ja surullinen tapaus, mutta suurempi riski koululaisille on tänä päivänä liikkumattomuus, kuin liian kova koululiikunta. Tässäkin tapauksessa kyseessä voi olla hyvinkin sellainen synnynnnäinen “heikkous”, joka olisi voinut tuottaa saman lopputuloksen esimerkiksi intissä.
6 tykkäystä
Minähän olisin muuten nykinyt koululiikunnasta kaseja tai ysejä, mutta Cooper- ja lihaskuntotestiosasto painoi arvosanan usein seiskaan, joskus jopa kutoseen. Silloisena säbän harrastajana olisin mieluusti vaihtanut Cooperin piippitestiin. Yläasteella taisi ysiluokalla olla mukana uinticooper, ja heti päästiin takaisin sinne kasiin, missä numerot oli vielä ala-asteella.
Yritän tällä vaan sanoa, että sitä on monia asioita millä mitata kuntoa ja on monenlaista kuntoa mitä mitata. Ja sitten kun puhutaan liikunnasta, niin se fysiikka on lopulta vain yksi osa-alue.
Kyllähän koululiikunnassa vtutti jokainen hiihto-, suunnistus-, telinevoimistelu- ja yleisurheilukerta. Tai no, hiihto oli hetkittäin joskus ihan jees. Varmasti nuo olisivat periaatteessa tosi raskaita lajeja, mutta kyllä se paita aina märempi oli pallopelien jälkeen (kiekkoa ei taidettu pelata ikinä, vaan pelattiin pallolla, mikä oli aika mälsää). Ja mielestäni kuitenkin yritin aina kaikissa lajeissa parhaani (paitsi sählyssä ja jos oli sulkkista niin siinä).
Piippitestistä vielä. Kerran juostiin treeneissä sellainen, mutta en kyllä muista tulostani. Syy siihen on se, että juoksumatka oli mitattu ihan liian pitkäksi, minkä seurauksena koko joukkueella tuli seinä vastaan lähes samassa kohtaa jo varsin alkuvaiheessa ja vähän niin kuin unohdettiin koko juttu.
”Huomattavasti armollisempi kuin Cooperin testi"
Joku opettaja on esittänyt toisenlaisen näkemyksen testin hyödyistä.Itselläni ei ole jäänyt suuria traumoja liikuntatunneista.
Eihän tuo liikuntanumero mitään kerro. Itsellä Cooper meni hyvin, pallopelitkin sujui ja liikuntanumero oli aina ysi siihen asti kun piti yhdellä tunnilla lähteä juoksemaan kolmen kilometrin lenkkiä. Kaverin kanssa rupateltiin ja käveltiin. Eikös opettajaryökäle ollut itse lähtenyt sitten juoksemaan samaa lenkkiä vastakkaiseen suuntaan ja kyseli miksei me juostu. Tein sitten sen virheen, että sanoin että aluksi me kyllä juostiinkin, mutta oli pantava kävelyksi kun meinasi tulla hiki. Eihän entisellä maajoukkueurheilijalla ollut huumorintajua siihen ja enpä siltä opettajalta sen koommin seiskaa parempaa arvosanaa saanut.
Minä sain liikunnasta kerran kympin lukiossa. Menin saksan tuntien sijaan uimahalliin ja liikunnanopettaja oli siellä. Kysyi että “mitä sää lintsaat?” vastasin että on hyppytunti niin päätin tulla uimaan. “jaa jaa että hyppytunneilla käyt uimassa hmm, hmm, hiano homma”
Samalla parani saksan numerokin kun en ollut opettajaa muistuttamassa huonoudestani.
3 tykkäystä
Itse olen tuon beep-testin kaksi kertaa juossut ja oli varsin motivoivaa mielestäni. Ymmärrän tietenkin myös heitä, joiden mielestä liikunnan pitäisi olla pelkästään hauskaa leikkiä, mutta itselleni urheilun ja kuntoilun ollessa lähellä sydäntä pieni äärirajoille vetäminen ja muiden kanssa kilpailu loi hyvän motivaation. Testinhän saa lopettaa koska tahansa.
Koululiikunta on älyttömän tärkeää ihan vain senkin takia, että todella monelle se on viikon ainoa urheilusuoritus. Kansa passivoituu jatkuvasti. Liikuntatunnit tarjoavat mahdollisuuden kovaan urheilusuoritukseen.
Asenteesta tietysti paljolti riippuu se, miten koululiikunnan kokee. Itse olin aina liikuntatunneilla halukas liikkumaan, mutta sitten toisaalta monia ystäviäni ei liikunta kiinnostanut kuin valittamisen muodossa. Opetussuunnitelmassahan ilmeisesti nyt on muutettu liikunnan arviointia enemmän henkilökohtaiselle tasolle kuin verrattuna muihin, enkä oikein tiedä onko se hyvä asia.
3 tykkäystä
Tähdennettäköön että itsekin olen koululiikunnan puolestapuhuja. Määriä pitäisi jopa reilusti lisätä. Mutta tuohon tuntien suunnitteluun ja pedagogiseen puoleen pitäisi panostaa kunnolla. Sisältö on saatava sellaiseksi, että myös ne vähän liikkuvat saataisiin innostumaan liikuntatunneista ja liikunnasta tai vähintään niin ettei jää mitään vuosikymmenien traumoja. Vähän opettajan pedagogista köyhyyttä ja osaamattomuutta laittaa porukkaa tekemään jotain kuntotestejä. Kyllä siellä opetusohjelmassa on ihan tarpeeksi niitä suoritettavia aineita. Ja kyllä ne liikunnallisesti lahjakkaat löytävät seuroihin ilman sitä liikunnan kymppiäkin.
Meillä ainaki numero annettiin asenteen mukaan. Jos olit täysillä mukana joka lajissa eikä mussuttanu niin palkinnoks sai 9 tai 10 ja sekös harmitti sellasia jotka harrasti jotain ja oli aina vinkumassa jos oli esim suunnistusta tai uintia 
3 tykkäystä
Joo, meillä taisi asenne ja taidot olla puolet numerosta. Mutta jos oli huonot kuntopuolelta niin ei ne prosentit ollut sitäkään.
E: Ja “joskus kutoseen”, tarkoitti kerran. En muista mikä silloin oli, olisko ollut seiskaluokan jouluna kun opettaja ei osannut muusta arvioida.
Pps. Mutta väliäkö hällä
1 tykkäys
Ehdottaisin: Ruotsi ja uskonto pois lukkarista ja 5h liikuntaa/vko!!!
2 tykkäystä