Mitkä kouluaineet nappas ja mitkä ei?

Kouluaikoina, eikä vieläkään, minulle pakkopulla-aineita, joita inhosin olivat kemia, fysiikka ja varsinkin matematiikka. Johtuiko siitä, että kyseisissä aineissa en juurikaan kokenut oppimisen oivalluksia.

Matemaattista osaamista pidetään ainoana oikeanlaisen älykkyyden mittarina, josta olen vahvasti eri mieltä. Älykkyyttä on monenlaista. Minun mittarini heilahti punaiselle matematiikassa, kun siirryttiin plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskuista ”pimeälle puolelle”. Yhtälöt, murtoluvut, kaavat ja hypotenuusat ym. ylihilseen(i) lajit saivat tuossa vaiheessa aivoni totaalitilttiin. Kateeksi kävi kaverit, jotka ratkoivat matemaattiset ongelmat ”vasemmalla kädellä”. Heille matemaattinen ongelma oli jotain, joka ratkaistiin. Kun taas minulle matematiikka oli vain ja ainoastaan.ongelma.

Nykyään helpotuksekseni laskemiskyvyn häiriö tunnetaan ja tunnustetaan siinä missä lukihäiriökin. Dyskalkulialla on jopa oma tautiluokituksensa: se on laskemiskyvyn häiriö (siirryt toiseen palveluun) (F81.2, ICD-10). Voinkin todeta, että en ole matemaattisesti vähä-älyinen, vaan sairas, mikä helpotus!

Ilman matematiikkaakin pärjää, sen olen vuosien varrella oppinut. Kuten olen antanut ymmärtää kouluaikoina pidin kirjaimista ja vihasin numeroita. Aineet, jotka olivat minulle mieluisia, ja joissa pärjäsin hyvin, olivat historia, maantieto ja ennen kaikkea äidinkieli. Myöskään kielet eivät tuottaneet vaikeuksia.

9 tykkäystä

Itsellä oli aina vahva kiinnostus matemaattisiin aineisiin. Lukiossa luin pitkän matematiikan ja pitkän fysiikan. Kemiaa vain muutaman kurssin, se ei ollut mun juttu.

Kielien opiskelu oli minulle aina vaikeaa. En oikein koskaan päässyt sinuiksi oppimiseen. Kurssit nippanappa läpi ja kirjoituksissakin sen verran osasin, että lakin sain. Mutta esim. Englanti sujuu nykyään niin hienosti, että pystyn matkustamaan huoletta maailmalla ja hoitamaan työssäni sillä kiellä asiat. Oppinut paremmin työssä ja vapaa-ajalla, kuin koskaan koulussa. Ruotsi on vähän hankalaa, koska sitä ei tule käytettyä. Espoossa asuvana Ruotsi on kyllä läsnä päivittäin ja kavereita on paljon kaksikielisiä. Varmasti se paranisi, kun rohkeasti vaan käyttäisi.

Liikunta oli aina lempiaine. Olin urheilija, se oli kivaa. Numero aina 10, lukiossa 5 kurssia keskiarvolla 10.0.

Nappas:
Enkku
Saksa
Ruotsi
Historia
Uskonto
Liikuta
Puukässä
Musiikki

Ei kiinnostanut:
Kemia
Fysiikka
Matikka
Rättikässy

Varmaan aika perinteiset pojan klopin aineet molemmissa.

Itseäni nappasi paljon (Lukio+Kauppis) :

Historia : Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja tässä aineessa olin muuten todella hyvä. Nykyään luen, kuuntelen ja katson päivittäin historiaan sidonnaisia asioita, monelta kantilta ja aihepiiriltä. Todenmukaiset tarinat sekä asioiden erilainen eskaloituminen eri pisteisiin on aina kiehtonut minua.

Niin… kirjoituksissahan mulla meni kaikki alta asetetun riman ja se ketutti - sillä olin ja olen todella hyvä historiassa # väärätkysymykset taiteilijalle.

Maantieto : Itseäni kiehtoo sääilmiöt, kartat ja maaperän sekä ilmastot.

Kirjanpito näytössä ja taloudesta kirjoittaminen (henkilöstöhallinto/rakenteet työpaikalla) : En osaa oikein perustella.

Liikunta: Kun omaan koulukiusatun taustaa, kiusaajat eivät saaneet minulta yhtään armoa säbässä tai lätkässä. Liikunnallinen ihminen kun olen, ryhmäliikunnalla sai myös aikaan lujempia siteitä opiskelukavereihin.

En tykännyt : Matikka ja palkanlaskenta. Olen matematiikka päältäni aivan täysi tonttu, minulla pitää olla jokin tarkoitus tehtävissä. (Geometria, todennäköisyys ja "raha"laskut oli jees). Palkanlaskenta on hirvittävää kuraa. En ole kaava-ihmisiä ollenkaan.

Erikoista : Filosofia , Psykologia , Biologia , Äidinkieli ja Kuvataide : Rakastan näitä kaikkia aihepiirejä, mutta aineina mikään näistä ei erityisemmin uponnut. Psyka ehkä siinä rajoilla, mutta esimerkiksi filosofia oli valtava pettymys.

Kuviksessakin minun kaltaista luovaa ihmistä pyrittiin kahlitsemaan ihan liikaa. Tykkään esim kuvittamisesta, taiteesta ja rakastan valokuvausta. Kirjoittamisessa sama juttu… auta armias jos vanhanliiton opettaja huuserasi edessä : Punakynä takuulla jätti jälkensä. Jos ei häärännyt kyseiset opettajat, sain valtavasti kehuja tarinoistani.

2 tykkäystä

Liikunta nappasi.

Oikein mikään muu ei. :smiley:

3 tykkäystä

Enkku, ruotsi, äikkä, liikunta, köksä ja käsityöt nappas. Historia ja uskonto ei pätkääkään. Loput oli siinä välimaastossa.

Liikunta oli se juttu, muut nyt meni siinä koska oli pakko.

Hyvä asia oli et sai käydä noi koulut ennen älypuhelimia, olis tullu tunneilla varmaan kuunneltua senkään vertaa :smile:

Nappasi:

Saksa
Englanti
Ruotsi
Maantieto
Historia
Äidinkieli
Uskonto
Yhteiskuntaoppi

Ei napannut:
Liikunta
Kemia
Matikka
Fysiikka
Musiikki
Käsityöt
Kuvaamataito
Biologia
Italia

Peruskoulun osalta jonkun oppiaineen epämiellyttävyys henkilöityi pitkälti opettajaan, ts. sisältö ei ratkaissut. Eikä varmaan oikein lukiossakaan. Mutta sillain muistaisin, että ainakin uskonto, biologia ja terveystieto oli siellä pohjaosastolla, kemia myös aika alhaalla. Kärkipäässä varmaan lukiossa fysiikka, historia, yhteiskuntaoppi ja äidinkieli. Yläkoulussa kyllä suurin osa aineista tympäisi helppouden vuoksi.

2 tykkäystä

Nappasi:
Fysiikka (suurimpia suosikkejani)
Matematiikka
Maantieto
Historia
Äidinkieli
Uskonto (yhden vuoden, kun oli hyvä opettaja)
Liikunta (paitsi voimistelu)
Käsityöt
Kuvaamataito
Biologia

Ei napannut:
Kemia
Vieraat kielet

Puhutaan vissiin pk ajoista? Onko liikunta kouluaine?

Itseä ei peruskoulussa kiinnostanut oikeastaan mikään. Historian tunnit olivat kiinnostavia ja siellä jaksoin keskittyäkkin kun opettaja oli myös itse kiinnostunut työstään ja teki siitä myös oppilaille mielenkiintoista. KA peruskoulusta oli jotain 6.8.

Liikunnassa olen aina ollut “10 oppilas”. 99% oli aina liikuntakamat mukana ja kaikkensa yritettiin oli se sitten telinevoimistelua tai pesäpalloa. Saattaa tuo muiden aineiden kiinnostamattomuus ja liikunnan “ylivertaisuus” johtua siitä että melkeinpä kaiken vapaa-aikansa junnuna vietti isän/isoisän kanssa YU kentällä ja omissa harrastuksissa.

2 tykkäystä

Nappasi:
Enkku
Maantieto
Biologia
Historia
Äidinkieli
Liikunta
Musiikki
Köksä
Puukässä

Ei napannut:
Matematiikka
Fysiikka
Kemia

Vaikea kysymys oikeastaan. Itselläni vaihteli jonkun verran kiinnostavuus eri kouluaineisiin vuosien varrella. Aine kiinnostaa ja siitä voi innostua jos siitä ymmärtää ja oivaltaa jotain, mutta jos ymmärrys loppuu, niin loppuu kiinnostuskin äkkiä. Esimerkiksi kemia oli ihan helppoa ja kivaa aikansa, kun käytiin läpi semmosia tavallisia aiheita, kuten vaikka mitä palamiseen vaaditaan ja niin edespäin. Mutta sitten se hauskuus loppuikin nopeasti, kun alettiin jotain reaktiokaavoja tekemään ja atomeita laskemaan. Meni niin rajusti yli hilseen, että numero todistuksessa kääntyi ylösalaisin 9 —> 6. Siitä alkaen ei kemia juuri napannut.

Samoin kävi matematiikassakin. Ihan mukavaa aina sinne kahdeksannen luokan puoleen väliin (muistaakseni suunnilleen). Siihen asti vielä pysyi ihan hyvin mukana ja menestyi kohtalaisesti, mutta sitten alettiin laslemaan jotain kirottuja kolmioiden kulmia ja sincostaneja käyttään, niin taas pudottiin kyydistä, menestys romahti ja kiinnostus loppui.

Fysiikassa pysyi joten kuten mukana ja aine pysyi kohtalaisen kiinnostavana koko ajan vaikkakin sekin vaikeutui koko ajan enemmän ja enemmän.

Englanti oli ihan kiinnostava aine kielistä, vaikka menestys olikin vähän laihaa. Koulussa kun opiskeltiin enimmäkseen englanninenglantia ja taas telkkarista enimmäkseen kuuli amerikanenglantia. Erot ei ole suuria, mutta jostain syystä en tahdo ymmärtää ensin mainittua sen paremmin kirjoitettuna kuin puhuttuna, mutta taas jälkimmäistä ymmärtää huomattavan paljon paremmin. Ruotsista en välittänyt yhtään eikä menestystä tullut, eikä kyllä jäänyt mitään mieleen. Ehkä juuri ja juuri nimeni ja ikäni osaisin kertoa ruotsiksi.

Historia oli mukava aine hyvän opettajan ansiosta ja samoin viimeiselle vuodelle tullut historian korvannut yhteiskuntaoppi.

Käsitöissä ja musiikissa pääsin parhaimmilleni tällaisella taitelijaluonteella. Kuvataidekin menetteli vaikka piirtää en osaakaan sitten millään lailla.

Biologia ja maantiede oli myös mielenkiintoisia aiheita, vaikka en niissäkään erityisen hyvä ollut.

Liikunnan kiinnostavuutta taas rajoitti kummallinen opettaja arvosteluperusteineen. Hänen arvosteluasteikolla ei seiskaa parempaa numeroa todistukseen saanut, jos ei kuulunut johonkin urheiluseuraan tai muuten näkyvästi harrastanut jotain myös vapaa-ajallaan. Eli numeroni oli seiska todistuksessa koko yläasteajan. Toki liikuin paljon vapaa-ajallakin, kun maatilan poika olin. Talvipuolella paljon metsätöissä ja alkukeväästä loppusyksyyn aikavälille pakkautuvat muut maatilan työt niin kyllä siinä liikuntaa tulee ja paljon. Ja liikuntatunneilla pärjäsin hyvin, mutta eihän se auttanut kun ei kuulunut mihinkään paikalliseen seuraan.

Jotain aineita varmaan jäi mainitsematta, mutta kun ei nyt muistu mieleen, niin varmaan sijoittuu jonnekin välkmaastoon ettei ole suuria tuntemuksia suuntaan eikä toiseen.

2 tykkäystä

Kyllä se riippui todella paljon opettajasta, varsinkin yläasteella. Oikeastaan liikunta, kuvis, matikka, historia ja äikkä on napannut koko kouluajan. Ala-asteella kaikki oli kivaa, yläasteella lähinnä nuo yllämainitut. Lukiossa sitten englanti, ruotsi, kemia ja psykologia tuli ainakin lisäksi. Lukion inhokki oli saksa. Tosin se oli myös “hyödyllisin” koska aloin käydä uimassa saksan tunneilla jolloin molemmat numerot nousivat. Kertoo ehkä enemmän saksan opetuksen tasosta ja liikunnan opettajan hyväuskoisuudesta.

1 tykkäys

Katkerin ainemuisto ei liity kouluaineisiin itseensä, vaan valinnaisaineisiin. Vanhemmat valitsivat ne puolestani.

Inhosin kotitaloutta ja käsityötä, joten tietenkin määrättiin kaksi vuotta niitä lisää.

Koulu on muuttunut melkoisesti. Minun aikanani arvostettiin todella paljon mekaanista osaamista. Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että perustaidot monesta jutusta on kiva juttu, mutta niitä pitää osata soveltaa. Olisi ollut helpompaa, jos en olisi niin tavoitekeskeinen persoona. Oma motivaatio eri asioihin perustuu usein siihen, miten sitä saatua osaamista voi hyödyntää. Vaikka opiskelin yliopistossakin itseäni kiinnostavia ja motivoivia asioita niin huomasin, että pelkäsin valmistumista aina vaan enemmän, koska tutkintonimike ei auta työmarkkinoilla Suomessa mitenkään. Koulutuksen tavoite ei kuitenkaan ole se koulutus vaan se, että voi soveltaa ja käyttää sitä, mitä on oppinut. Tilanne on vähän surullinen sellaiselle, jolla ei oo ammatillisesti mitään tulevaisuutta osaamisen vuoksi. Silloin motivaation ammentaminen käy työstä.

1 tykkäys

Riippuu alasta, mutta tämä nyt ei liity tähän mihinkään. Tai no, tohtorispapereilla ei välttämättä hirveästi tee mitään, mutta ei se silti tähän liity.

Lasketaanko ima, ify ja ike kouluaineiksi? Vastaan ne. Niin ja tetapeekoo, mutta se ei ole pakollinen, niin otin sen valinnaiseksi, enkä ikinä mennyt tenttiin. Tai ainakaan toistaiseksi.

Mitä tuhannen kummajaisia nykyaineet ovat? Tuollaiset lyhenteet ovat meikäläiselle yhtä outoja kuin armeijaslangi rippikouluikäiselle.

3 tykkäystä

Liikunta. Ei mikään muu.
Liikunta oli lukion päästötodistuksessa 10, ja kaikki muut välillä 5-7.

Insinöörimatematiikka, -fysiikka ja -kemia, sekä teollisuustalouden perusteet. Teekkarien peruskurssien perkeleet.

1 tykkäys