Vaikea kysymys oikeastaan. Itselläni vaihteli jonkun verran kiinnostavuus eri kouluaineisiin vuosien varrella. Aine kiinnostaa ja siitä voi innostua jos siitä ymmärtää ja oivaltaa jotain, mutta jos ymmärrys loppuu, niin loppuu kiinnostuskin äkkiä. Esimerkiksi kemia oli ihan helppoa ja kivaa aikansa, kun käytiin läpi semmosia tavallisia aiheita, kuten vaikka mitä palamiseen vaaditaan ja niin edespäin. Mutta sitten se hauskuus loppuikin nopeasti, kun alettiin jotain reaktiokaavoja tekemään ja atomeita laskemaan. Meni niin rajusti yli hilseen, että numero todistuksessa kääntyi ylösalaisin 9 —> 6. Siitä alkaen ei kemia juuri napannut.
Samoin kävi matematiikassakin. Ihan mukavaa aina sinne kahdeksannen luokan puoleen väliin (muistaakseni suunnilleen). Siihen asti vielä pysyi ihan hyvin mukana ja menestyi kohtalaisesti, mutta sitten alettiin laslemaan jotain kirottuja kolmioiden kulmia ja sincostaneja käyttään, niin taas pudottiin kyydistä, menestys romahti ja kiinnostus loppui.
Fysiikassa pysyi joten kuten mukana ja aine pysyi kohtalaisen kiinnostavana koko ajan vaikkakin sekin vaikeutui koko ajan enemmän ja enemmän.
Englanti oli ihan kiinnostava aine kielistä, vaikka menestys olikin vähän laihaa. Koulussa kun opiskeltiin enimmäkseen englanninenglantia ja taas telkkarista enimmäkseen kuuli amerikanenglantia. Erot ei ole suuria, mutta jostain syystä en tahdo ymmärtää ensin mainittua sen paremmin kirjoitettuna kuin puhuttuna, mutta taas jälkimmäistä ymmärtää huomattavan paljon paremmin. Ruotsista en välittänyt yhtään eikä menestystä tullut, eikä kyllä jäänyt mitään mieleen. Ehkä juuri ja juuri nimeni ja ikäni osaisin kertoa ruotsiksi.
Historia oli mukava aine hyvän opettajan ansiosta ja samoin viimeiselle vuodelle tullut historian korvannut yhteiskuntaoppi.
Käsitöissä ja musiikissa pääsin parhaimmilleni tällaisella taitelijaluonteella. Kuvataidekin menetteli vaikka piirtää en osaakaan sitten millään lailla.
Biologia ja maantiede oli myös mielenkiintoisia aiheita, vaikka en niissäkään erityisen hyvä ollut.
Liikunnan kiinnostavuutta taas rajoitti kummallinen opettaja arvosteluperusteineen. Hänen arvosteluasteikolla ei seiskaa parempaa numeroa todistukseen saanut, jos ei kuulunut johonkin urheiluseuraan tai muuten näkyvästi harrastanut jotain myös vapaa-ajallaan. Eli numeroni oli seiska todistuksessa koko yläasteajan. Toki liikuin paljon vapaa-ajallakin, kun maatilan poika olin. Talvipuolella paljon metsätöissä ja alkukeväästä loppusyksyyn aikavälille pakkautuvat muut maatilan työt niin kyllä siinä liikuntaa tulee ja paljon. Ja liikuntatunneilla pärjäsin hyvin, mutta eihän se auttanut kun ei kuulunut mihinkään paikalliseen seuraan.
Jotain aineita varmaan jäi mainitsematta, mutta kun ei nyt muistu mieleen, niin varmaan sijoittuu jonnekin välkmaastoon ettei ole suuria tuntemuksia suuntaan eikä toiseen.
