Onko pastalla väkeä, jolle on tarttunut merimatkoilta vieraita kieliä repertuaariin?
Löytyykö kiinnostusta opiskella, vai onko pikemminkin pakollinen paha?
Vetääkö videopelit niin paljon puoleensa, ettei ilman englantia pärjää?
Tekeekö mieli viimein hiffata se Den glider in kunnolla, ja ruotsin iltakurssi käy kuumana?
Puhuiko entinen kulta kiinaa, ja sen myötä on tarttunut aivoon turistisanaston lisäksi hellittelynimet?
Tekeekö mieli joskus aitoa turkkilaista sapuskaa, ja sen vuoksi on turkin sanasto työn alla?
Lähtökotahan on, että kaunein kieli maailmassa on suomen kieli.
Mutta on noita muitakin nättejä.
Itselläni on englannin ja ihan mukiin menevän ruotsin lisäksi tullut läheiseksi tšekin kieli. Tämä on sattunut vähän vahingossa. Joitain vuosia sitten hain koulun kautta vaihtoon Prahaan, jonne sitten tavallaan menetin prahojen lisäksi osan sydäntäkin. Sen myötä on tullut opiskeltua tšekkiä vähän siellä sun täällä, ja samasta syystä löydän itseni vielä kuukauden ajan Prahan kaduilta.
Tällä hetkellä kielitaito on sellainen yksinkertaisen keskustelun kattava.
Usein kielitaitoa mitataan eurooppalaisen viitekehyksen eli EVK:n mukaan - tässä linkki.
Tšekin kielen taitoni tunkisin tuohon muottiin johonkin A2:n ja B1:n väliin.
Uusin mielenkiintoisuus on japani. En ole ikinä ollut erityisen kiinnostunut animesta Miyazakia lukuun ottamatta, mutta viimeisen kipinän antoin Haruki Murakamin kirja 1Q84. Japanissa ja Suomessa on yllättäviä samankaltaisuuksia maina, mutta myös kielissä: useimmat suomen kielen äänteet löytyvät käsitykseni mukaan jokseenkin samankaltaisina japanista ja toisin päin - korjatkaa jos olen väärässä.
Tällä hetkellä opettelen vasta ensimmäistä aakkossysteemiä. Siinäpä savotta maalaispojalle.
Suomi, Englanti ja Venäjää auttavasti.
Venäjä olisi kiva haltsata. Toinen mielenkiintoinen kieli, jota olisi mukava osata on Arabia. Ehkäpä siihen löytyy joskus aikaa opiskella.
Nyt kyllä ajankuluksi tulee harrastettua yhdellä appsilla pientä opiskelua. Lähinnä sanavaraston kartuttamista.
Venäjää tuli luettua lukiossa, mutta neljän kurssin jälkeen osaan vain esitellä kauniin isoäitini.
Arabia on listalla, osittain mielenkiinnosta, osittain jopa työtä varten.
Puhutko Duolingosta?
Ihan kätevä sovellus varsinkin sanaston oppimiseen. Niitä kieliä, joita eniten haluaisin opiskella, ei Duolingosta valitettavasti vain löydy, mutta ruotsia sillä tuli joskus kertailtua.
Englantia osaan seuraavaksi eniten. Tuosta Armaksen linkkaamasta taitotaso hommasta enkku napsahtaa B1. Nykyisillä taidoilla on pärjätty ilman suurempia ongelmia mutta silti mä en aina oikein luota omaan kielitaitoon. Vaikka isompia ongelmia ei ole tullut vastaan, lukiossa englanti oli keskiarvoltaan 6. Koulussa toki painotetaan kielioppia todella paljon vaikka musta se ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on tärkeintä ja sen kanssa ei juuri ole ongelmia ollut. Ymmärrän paremmin kuin osaan luoda.
Ruotsi… aijai! Toinen kotimainen lävähtää suoraan A1. Perusasioiden perusasiat kunnossa ja siinä se aikalailla onkin. Keskityn mieluummin englantiin, koska sitä tarvitsee vähän joka puolella maailmaa.
Espanjaa tekisi mieli opiskella mutta saa nähdä miten käy. Perussanonnat luonnistuu. Venäjäksi osaan tervehtiä muutamalla eri tavalla sekä tunnen muutaman muunkin sanan. Niin ja näin innokkaana pelaajana cyka blyat on ihan must homma osata! XD Elokuvista oppinut joitain lauseita. Harmittavasti ne kaikki liittyvät sotimiseen. Toivottavasti niille ei tule käyttöä! Kiitos @Peterra’n muistin myös osaavani Saksasta muutaman tervehdyksen ja lauseen.
Viroa tuli joskus luokkaretkeä varten opeltua hieman mutta eipä niitäkään juttuja enää muista, Japanista tuli joskus opeteltua perussanontoja jaaaa myös unohdettua hyvin nopeasti.
Kovan pelitaustani vuoksi englanti tuli opeteltua melkosen hyvin aikanaan, vaikka lukiossa arvosanat jäivätkin huonoiksi. Myös ns. luonnolliset syyt painoivat vaakakupissa, kun tuli seurattua paljon striimejä yms. englanniksi ja puhuttua myös Skypessä pelikavereiden kanssa. Myös englantiin kehittynyt code-switching on yksi ylpeyden aihe eli se, että pystyy “ilman shokkia” vaihtamaan lennosta kieltä.
Saksa nyt on ihan selvä, kun opiskelen kieltä, mutta käytännön kokemus saksan kanssa on paljon rajatumpaa, koska kuulee vähän ja pääsee puhumaan harvoin. Muutamien saksalaisten ystävien ansiosta code-switch on ihan hyvällä tasolla jo suomesta saksaan, mutta esim. englannista saksaan rupeaan jo takartelemaan.
Ruotsi on selvästi huonoin, koska opettelin aikanaan saksan ruotsin päälle. Osasin todella hyvin ruotsia lukioaikaan ja sitten, kun se käyttäminen jäi ja tilalle tuli saksa niin ruotsin taipuminen lopetti kuin seinään. Osaan silti perusjutut, pystyn kuuntelemaan ja auttavasti kommunikoimaankin, mutta pääsääntöisesti ruotsi on aina “työmaa”, joka vaatisi palauttelua ja kehittelyä. Sanotaan kuitenkin, että suomalaisten yleistasolla mun ruotsi on vähintään siedettävää
Espanjaa ja italiaa osaan käytännössä pari lausetta ja siihen se loppuu. Näitä olisi kiva osata, mutta jostakin syystä halu kieliin on mennyt sen jälkeen, kun on touhunnut tuon saksan ja englannin kanssa näin paljon.
Samankaltainen ilmiö meinasi tapahtua itselleni saksan kanssa, joskin se jäi lyhyeen, sillä opiskelin vain yhden kurssin. Ero oli kuitenkin suuri: Kun aloitin tšekin opinnot, ensimmäiset tunnit käytettiin aakkosten opettelemiseen. Saksan kurssilla meille esitettiin heti kokonainen kahviladialogi, ja parin minuutin jälkeen opettaja kysyi, josko ymmärsimme kaiken. Vaikea sitä oli kieltääkään.
Code switching todellakin on mielenkiintoinen aihe. Englanti menee itsellänikin siihen kategoriaan, koska se toimii usein käyttö- ja opiskelukielenä. Mutta kun yritin joitain viiikoja sitten vaihtaa lennosta ruotsiin tavatessani ruotsalaisia baarissa, niin sehän ei onnistunutkaan ihan niin. Suusta tuli ulos jonkinlainen ruotsin ja tšekin yhdistelmä, ja oli pakko vaihtaa takaisin enfglantiin.
Itsellä englanti sujuu suurinpiirtein samalla tavalla kuin suomenkieli, ruotsi ei kauhean hyvin suju . Yhdessä videopelissä juttelin usein muutaman arabiaa puhuvan kanssa josta jäi sellanen kiinnostus kieleen, en mä sitä kyllä osaa ku ehkä kaks sanaa. Isoin ongelma ylipäätään on varmaan oikeinkirjotuksessa, tai siihen panostamisessa. Tottunu vähä liikaa pelkkään chättäilyyn.
Englanti taipuu melko hyvin, vaikka sitä ei voisi kouluarvosanoista päätellä. Matkan varrella on kuitenkin tullut niin paljon katseltua elokuvia ja tv-sarjoja sekä jossain vaiheessa pelailtuakin, että englanti kehittyi väistämättömästi. Nykyisin tuo alkaa itselleni olemaan jo hieman itseisarvokin, koska lukemistani teksteistä varsinkin tieteellisten ja ammatillisten tekstien osalta merkittävä osa on englanniksi.
Ruotsi ei toisena kotimaisena kielenä kuulune vieraiden kielten ketjuun, mutta onhan tuo melko vieras kieli itsellenikin. Virkamiestason ruotsi on suoritettuna kiitettävällä tasolla niin puhutussa kuin kirjoitetussakin muodossaan, mutta en minä ruotsia varsinaisesti koe osaavani. Olen toki valmis myöntämään, että kyvyttömyyteni ruotsin osalta johtuvat täysin motivaation puutteesta johtuvista ongelmista asennoitumisessa ruotsin opiskelua kohtaan. Ei vaan kiinnosta, koska “turha kieli”. Englannilla pärjää ruotsinkielistenkin keskuudessa.
Itselleni saksa on sellainen kieli, joka tavallaan kiehtoisi ottaa kunnolla haltuun, mutta se on jäänyt roikkumaan hieman tuollaiseen välitilaan, jossa perusteet on hallussa, mutta sanavarasto täysin riittämätön. Luin saksaa useamman vuoden halki yläaste- ja lukioaikojen, mutta sittemmin tuo on jäänyt. Jonkin verran olen roikkunut saksalaisten (muun muassa vaihto-opiskelijoiden) keskuudessa, joten täysin kieli ei ole päässyt unohtumaan, vaan avustavasti selviän saksaksi edelleenkin. Pitäisi kuitenkin yrittää ottaa tuosta saksan osaamisen kehittämisestä projektia taas. Nyt ei kuitenkaan ole oikein aikaa, joten “ensi vuonna sitten”…
Itsellä jäi lukio väliin ja myöhemmässä vaiheessa olen erityisesti halunnut oppia kielioppia. Sanasto on melko hyvässä kunnossa. On vaan vaikeaa löytää oikeaa tapaa kieltenopiskeluun. Kursseja toki löytyy, mutta ne ovat melkoisen hidastempoisia ja vaativat sitoutumista.
Ostin hiljan “English Grammar in Use” kirjan. Samasta kirjasta löytyy sattumalta myös applikaatio puhelimelle (samalla nimellä). Vaikuttaa erittäin pätevältä tavalta kerrata tai opiskella pieniä kokonaisuuksia tehtävien muodossa vaikka bussissa, palaverissa, tms. missä on hetki aikaa. Sovellus on toki kaupallinen. Demo saatavilla ilmaiseksi, jolla pääsee kokeilemaan. Vajaa 17€ hinta ei kuitenkaan venettä kaada, jos edes jotain hyötyä joskus on.
Ja mä en osaa omiakaan murteita. Pitäisköhän muuttaa vuodeksi esim. Rauman seudulle… Ja sitten vaikka Lappiin.
Voi olla että tässä on pian jakomielinen fiilinki kun aloitin italian opinnot. Menee vähän sanat ristiin rastiin espanjan kanssa. Sitä kun tuli aiemmin opiskeltua 4-5 vuotta.
Puolan kielen opiskelu olisikin kuulostanut aika kunnianhimoiselta projektilta. Siinä kielessä konsonantteja piisaa ja lausuminenkin on aika erilaista kuin meidän kielessä.
Tulin järkiini kun ehdin opiskella kaksi vuotta kiinaa. Ja päälle yhden syksyn vain kirjoitusmerkkejä. Se oli semmoinen ikuisuusprojekti, että ei siitä valmista tule. No, mulla on nyt kännyssä Pleco, joka on erittäin hyvä kiinan kielen käännösohjelma ja sanakirja. Sitä ainakin opin käyttämään. Osittain opiskelu tyssäs siihen, ettei saatu enää ryhmää kasaan. Monikin aloittaa jonkun kielen, mutta esim. kiina on semmoinen että vain tosi kiinnostuneet jatkaa pitemmälle.
Päätin siis välillä opiskella kieltä, jota oppii luultavasti puhumaankin. Ei jaksanut enää takoa päätä seinään. Ainoa ongelma tuossa italiassa on se, että kun olen opiskellut myös espanjaa. Menevät pahasti päällekkäin. Nyt tuntuu siltä, että minkä italian kielessä voittaa, sen espanjassa häviää.
Puolassa olis ollut ehkä hitusen tukea venäjästä, jota on tullut myös monta vuotta luettua. Tulipa jopa opeteltua kaunokirjoitus kyrillisillä! Puolassa ja esim. tshekissä on hieman tuota espanja-italia -juttua. Sen verran olen ollut korvalla kuulevinani. Mutta antaa nyt olla, vaikeeta olis tullut. Alkusyy innostukselle oli vissiin se kun sukuun naitiin puolalainen neito. Mutta kun nähdään, niin eiköhän me vaan englannilla pärjätä.
Hieman ehkä asian sivusta, mutta kun tuo Jungner näköjään haluaisi korvata suomen kielen englannilla. En sano, ettei siinä mitään ajatusta ole. Mutta en kyllä anna “Jaa” ääntä millekään suomen kielen alasajolle. Jos me suomi menetetään, ei sitä enää millään takaisin saada.
Ei meidän maamme muuttaminen pikkuenglanniksi tai USA:n osavaltioksi nro 51 varmaankaan avaisi kaikille taivaan portteja. Voidaan me pärjätä muutenkin. Aikamoinen “tikka tuulispää” tuo Jungner. Ideoida saa, mutta päätökset on vielä aivan eri juttuja. Ei hypätä suinpäin mihinkään aivan utopistiseen. Minusta meidän identiteettiimme oleellisena kuuluu suomen kieli ja sen katson puolustamisen arvoiseksi. Mutta opiskellaan ahkerasti englantia ja toivottavasti muitakaan kieliä unohtamatta.
Minun mielestäni idea on aivan päätön. Siinä sitten vedetään kieli-identiteetti vessasta alas, jotta saadaan olla aallon harjalla eleleviä juppailijoita hienoine englanninkielisine sanoinemme. Pah.
Onneksi tällainen ei millään mahtikäskyllä toteudu. Olisi hauskan nähdä, kun Jungner nappaisi kainaloonsa jonkun lieksalaispapan, ja ilmoittaisi, että kuule Aatos, sun kieli onkin nyt englanti. Että hellou hau aar juu vaan.
Tämä olisi varmaan jo pilkunviilausketjun asiaa, mutta lisäänpä tähän samaan viestiin, kun asiayhteydessä ollaan. Jungnerilla on nimittäin ollut muitakin seinähulluja ideoita. Taannoin halusi poistaa suomen kielestä sija- ja persoonataivutuksen. Eli lauseet muotoon: Tänään sisällä koulu passiiivi tarjota objekti kala ruoka. Yllättäenhän tätä ei aivan sulatettu. Siihen hän sitten vain vastasi, että kritisoijat ovat uppiniskaisia nurkkapatriootteja, kun eivät voi hyväksyä mitään muutoksia mihinkään.
Juu ei. 4000 vuoden kielikehitys mahtibullalla päin honkia. Toinen pah. Ja vielä kolmas: pah.
Edit:// Ja nyt kun olen sopivasti kärttyisellä päällä, niin lisäänpä tähän vielä täysin ilman asiayhteyttä, että äidinkielen poistaminen YO-kokeesta ja kokeen englanniksi tekeminen ovat myös aivan vihoviimeisiä päätöksiä. Pah.
Meidän tunnille tuli ryhmä saksalaisia ja muutama tuli jutteleen mulle. Mä menin ihan lukkoon ja osasin vaan sönkkää vähän jotain. Onneks siihen tuli hyvin enkkua osaava pelastaan mut. Jäin siihen sitten istuskeleen häpeä niskassani.
Ulkomaalaiset sanovat suomalaisten osaavan hyvin englantia ja sitten mä vaan yritin sönkätä jotain. Aargh!
Ymmärrän englantia kohtuu hyvin mutta puhuminen tuottaa isoja vaikeuksia. Johtuu varmaan siitä että olen kuunnellut paljon englantia mutten puhunut.
Ymmärrän paremmin kuin osaan luoda.
Toinen kotimainen lävähtää suoraan A1. Perusasioiden perusasiat kunnossa ja siinä se aikalailla onkin. Keskityn mieluummin englantiin, koska sitä tarvitsee vähän joka puolella maailmaa.
Toivottavasti niille ei tule käyttöä! Kiitos 
