Ehkäpä oikea ketju on jatkaa täällä.
Tosiaan tällä kaudella on ollut melkoinen karuselli valmentajien suhteen ja kyseessä on ikävä ja erikoinen ilmiö, joka tosin todentaa ihan vain sitä maailmaa, jossa noin muutenkin elämme.
Ei se ole vain jääkiekossa vaan se on elämässä ihan kokonaisuutena, että ihmisillä ei ole enää samanlaista paloa tai halua kasvaa tehtäviin kuten aikaisemmin. Tehtäviä vaihdetaan aivan liian nopeasti työelämässä ja toisaalta enää ei ole sellaista “mestari-kisälli” -asetelmaa, jossa vuosia marinoidutaan tekemään tiettyjä hommia. Koska koko yhteiskunta on mennyt lyhytjänteisemmäksi kuin koskaan aikaisemmin niin lienee selvää, että jääkiekko seuraa sitä samaa uraa.
Organisaatioiden lyhytjänteinen voiton tavoittelu johtaa epäinhimillisiin odotuksiin ja toisaalta fanien lyhytjänteisyys johtaa jatkuvaan panikointiin organisaatiossa. Koko maailma pyörii rahan ympärillä ja organisaatiot tekevät lähes mitä tahansa, jotta yleisö tulee halliin. Valmentajien vaihtelu on yksi keinotekoinen ja löysä keino saada mielenkiintoa aikaiseksi ja niinhän se on, että se yleisö tulee katsomaan, miten uusi mies pärjää - ainakin viisi kertaa - ennen kuin palataan vanhaan.
Samaan aikaan joskus harvoin lyhytjänteinen ukon vaihtaminen onnistuukin - kuten se onnistui Ilveksessä. Yksi kulmakivi koko keskustelussa mielestäni onkin, että Suomessa valmentajat maksavat kyvyttömien urheilujohtajien virheet useammin kuin kenenkään muun virheet. Koska haukuin Ilveksen johdon pataluhaksi, kun kenkivät Kiven aion nyt vastapainoksi kehua heitä: Ilveksessä ilmeisesti tunnistettiin ihan oikeasti tilanne, että joukkueesta voidaan saada oikealla valmentajalla enemmän irti eli joukkue pystyy parempaan. Vastaavasti ovat onnistuneet haistelemaan myös Sport ja TPS - jotka kaikki ovat esintyneet paremmin uuden valmentajan alaisuudessa.
Sen sijaan kaikki muut esimerkit tältä kaudelta asemoituvat siihen päähän, kun urheilujohto itse asiassa tekee itsestään typerän näköisen. Tähän saagaan siis menevät Jukurit ja Pelicans - kummankin kohdalla voidaan kyseenalaistaa ylipäätään, onko joukkueessa missään vaiheessa edes ollut sellaista potentiaalia, jonka valmentaja voisi sieltä mahdollisesti löytää. Jälkikäteenhän on aina helpompaa arvioida sitä, kuinka onnistunut tämä liike on, mutta yleensä valmennusta vaihtavat organisaatiot ovat jonkinlaisessa kriisissä ja yleensä ei vaan keksitä yhtään mitään muuta. Ilveshän on kenkinyt valmentajia enemmän kuin laki sallii ja näistä kymmenistä kerroista ensimmäistä kertaa siitä on oikeaa hyötyä ollut nyt.
Erityisesti heikommissa organisaatioissa - puhutaan siis bottom 5:stä - täytyy aina miettiä kaksi tai kolme kertaa, kenet palkataan valmentajaksi. Organisaatiolla täytyy olla jonkinlainen yhden valmentajan ylittävä strategia ja esimerkiksi markkinointistrategian täytyy kestää imagotappiota, koska asiakkaat ovat verenhimoisempia kuin koskaan aikaisemmin. Vaatii poikkeuksellisen kovaa kestokykyä organisaatiolta seisoa valmentajan takana, kun julkinen paine alkaa nousta.
Pienempien organisaatioiden täytyy jokaista sainausta tehdessä miettiä tarkemmin kuin isojen, mitkä seuran arvot ovat ja istuuko valmentaja niihin. Nyt tuntuu, että näillä bottom 5 jengeillä ei ole mitään strategiaa, ei minkäänlaisia arvoja tai mitään muutakaan. Urheilujohtajat kenkivät paineiden keskellä pikavoittojen toivossa valmentajiaan ja väistävät vain ongelmaa.