Muutaman viime vuoden olen taas ostanut kaikki uudet levyt vinyylinä. Niiden soittamisessa ja räpläämisessä kun on ihan oma tunnelmansa. Olen keikoilta ostanut tänäkin vuonna myös pari C-kasettia.
CD-levyt ovat vähän tylsiä…ja kopioitavissa. Huom. maksan siis mielelläni musiikista. Mikään Spotify ei kiinnosta, kun sen sisältö on aina kuitenkin jonkinlainen kompromissi, rajattu valikoima kaikesta maailman musiikista. Youtubesta tulee kyllä kuunneltua kaikkea.
Päivitin LP-soittimeni muutama vuosi sitten, ostin käytetyn ja huolletun soittimen Itsenäisyydenkadun Sammakasta (https://sammakkapop.com/). On hyvä ja halpa soitin.
Vinyylejä löytyy muutaman metrin verran. CD-levyjä toki myös. Molempia tulee osteltua, en henkilökohtaisesti ymmärrä jyrkkää vastakkain asettelua; puolensa kummassakin formaatissa. Vinyyli imho sellainen, että vaatii puolien kääntelyn yms. vuoksi enempi keskittymistä ja pidän siitä. Jotenkin rauhoittaa kuuuntelemaan sitä musiikkia. CD:t taas soi esim. autossa aina. Radiostan ainoastaan Linkin ääni silloin jos tarvitsee istua ratin takana vieraspelin aikana.
Kasettiajan ja CD-R levyjen tulemisen eläneenä suhtaudun samalla tavalla eritoten omiin julkaisuihin. CD:n voi painattaa kuka tahansa, mutta kun saa oman leyn vinyylinä hyppysiin, niin tuntuu että nyt on virallisesti levy ulkona!
Helpoin upgrade on soundbarin vaihto “oikeisiin” kaiuttimiin. Nykyään on sellaisiakin aktiivipönttöjä tarjolla joissa on LP-liitäntä. Jos siis haluat pitää laitemäärän vähäisenä, etkä ostaa erillistä vahvistinta. Esimerkiksi Klipschilla on hienoja pönttöjä järkevissä hintaluokissa.
Täällähän on useammalla kunnioitettavat levykokoelmat! Sammakkapopin olinkin kokonaan unohtanut, sieltä saa tosiaan myös soittimia. Muutama muukin kiinnostava soitin on tässä ketjussa noussut esille ja niitä pitää ehdottomasti tutkailla.
Vähän tympeetä kun levyhyllyyn tulee täytettä tasaisin väliajoin, mutta soitin puuttuu.
Heh - no tuossa kai pitikin keskittyä olennaisiin asioihin argumentaatioiden seassa… (Toki eihän vastakkainen tapauskaan muuta eli “debunkkaa” väitettä joukosta kokemuksia, jos oikein tarkkoja ollaan!?)
Astia-studio on siis äänittänyt & tuottanut 90-luvulta alkaen mm. Children of Bodomia ja monia muita nimekkäitä metallibändejä sekä muutakin musiikkia. Ei pelkkää vanhanaikaista humpuukibloggausta kuitenkaan.
Toisaalta jos analogiaktiivinen nykyjulistus vertautuu jääviyksineen joskus naisten suosimiin hömppäsivustoihin, niin valtavirtaisemman teollisuuden intresseihin läpi vuosikymmenten hyvin sopineille (mainos-)tiedonjaoille digisiirtymien ylivertaisuuksista ja hävikittömyyksistä pitäisi keksiä vielä järeämpiä vertauskohtia?
Joo – eipä niihin enemmän ja vähemmän tieteellisiin debatteihin syventyminen tosiaan suuremmin innostele itseänikään. Jotain muuta kuin kiistattomia ja kattavia eri tahojen välittämät tiedot ja totuudet aihepiireissä ovat toki jo pitkin kehityksin olleet.
Alunperin tapailtu ajatus joka tapauksessa se, että jos Tappara on terästä / Kaukalosamba joskus viimein julkaistaan kaivattuna uusintapainoksena, niin toteutuksen soisi olevan läpi linjan mahdollisimman pitkälle originaalia vastaava, minimaalisin nykyteknisin tuotantojäljin tuloksessa. Yleensä noin ei ole, vaan käytännössä uudelleenjulkaisuissa on valitettavan kyseenalaisesti käsiteltyjä ja myös sen mukaisesti soivia tuotoksia, joiden sijasta on monesti lopulta parempi vain panostaa kirpputorimarkkinoihin eli vanhoihin levyihin (tai vaihtoehtoisesti kuunnella suosiolla muita, “helpompia” formaatteja).
Levykauppa Äx:n uutiskirje kertoo heidän tämän vuoden levymyynnistä: CD myynti 294 608 kpl ja vinyyleitä 194 722 kpl.
Hyvin näyttää vinyyli pärjäävän. Itse hain tänään vinyylinä Pate Mustajärven ;Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä.
Pro-Jectin soittimella pyöritetty levyjä kohta 25 vuotta. Varalla Pioneerin laite 70-luvun lopulta. Levyjen keräily alkoi about 35 vuotta sitten enkä koskaan sitä lopettanut. Sen takia hyllyissä CD-levyjä satakunta mutta vinyyliä noin 3000 kpl.
En ole formaattifanaatikko mutta kuuntelen paljon 60-70-lukujen funk/soul-musiikkia ja se kuulostaa parhaalta oman aikakautensa laitteilla (tähän voisi kirjoittaa pitkän selostuksen siitä miten bassoa käsitellään analogimuodossa ja RIAA-korjauksesta jne). Toinen asia on se, että tuon genren levyistä merkittävä osa on sellaisia, että niitä ei koskaan tulla julkaisemaan digitaalisena esim. spottariin koska ne aikanaan julkaisseet firmat on jo aikaa sitten kuopattu tai ostettu eikä kukaan enää tiedä kenellä materiaalin julkaisuoikeudet oikeasti ovat. Sitten on tietysti se kulma, että vinyylilevyjen jälleenmyyntiarvo on merkittävästi korkeampi kuin Spotifyjäsenyyden
Kukin tyylillään mutta kannustan kuuntelemaan varsinkin vanhaa musiikkia oman aikakautensa laitteilla. On muuten eroa lopputuloksessa jos vahvari on 80-luvun putkilaite ja verrokkina nykyhetken elokuville kohdennettu digivahvari. Tarvitseeko sanoa kumpaan suuntaan?
Ja ehkä on vielä todettava, että on digiformaatissa toki omat hyvät puolensa kuten liikuteltavuus. Itse näen asian pikemminkin tyyliin sekä/että kuin joko/tai.
Levykauppa Äx on tehnyt sen, minkä ei pitäisi olla mahdollista. Jyri Lipponen pyörittää kannattavaa bisnestä alalla, joka on jo moneen kertaan julistettu kuolleeksi. Äxä on selvinnyt levykauppojen pudotuspelissä voittajana. Vilkkaan nettikaupan ja kahdeksan kivijalkamyymälän ansiosta se on nyt yhtä suuri kuin alan muut erikoisliikkeet yhteensä.
Kiitos tästä vinkistä, hommasin eilen Powerin outletista Klipsch R-51PM -parin. Helppo asentaa ja hyvin toimii 16 neliön kerrostalo-olohuoneessani. Onko suositusta/tarpeen hommata subbaria? Omaan korvaan nykysettikin on hyvä.
Pöntöt menevät niukasti alle 50Hz, joka enimmäkseen riittää musiikkiin, mutta elokuvissa jyristellään paljon alhaisilla taajuuksilla.
En ole koskaan kokeillut mitään subbaria betonibunkkerissa, joten vaikea antaa tuohon suosituksia suuntaan tai toiseen. Klipschilta itseltään toki löytyy yhteensopivat mallit, joten voihan asian halutessaan kokeilla try before buy -periaatteella.
Mulle tuli maanantaina matkahuollon automaattiin vinyylisingle! On jonkun verran aikaa kun singlejä pyöritelly. Itseasiassa lähes vihaan kyseistä formaattia LP-levyt onkin sitten aivan täysin eri juttu! Nyt oli vaan pakkorako, kun näitä biisejä ei tulla julkaseen muussa formaatissa, niin näin nyt tällä kertaa.
Singlet on kyllä vähän turhia, mutta silti tullut ostettua niitä aina kun on kirpputoreilla osunut mielenkiintoisia eteen. Suurena haaveena olisi joskus ostaa jukeboksi mihin löis sitten kaikki sinkut. Irwinin sinkut on ainoat mitä oikeesti keräämällä kerään, ajattelin joskus omistaa, jos ei nyt kaikkia niin mahdollisimman paljon kyseisen herran sinkuista.
Montako on ja montako puuttuu?
Harmi vaan sinulle että nuo kelpaavat muillekin ja sitä myötä hintaakin alkaa kertyä harvinaisuuksille aika huikeitakin summia.
Pitäisi joskus taas käydä ne läpi että mitä on ja mitä kaikkee puuttuu. En nyt ulkoa muista määriä. Comet tupakkimainos sinkku on noista omistamistani kallein tällä hetkellä. Hinnat pyörii vähän kunnosta riippuen 50e ylöspäin.
“Kaliforniassa paloi kaksi viikkoa sitten tehdas, ja sillä saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset: Vinyylilevyjen buumin pelätään kokevan nyt äkkilopun”
LP-levyt onkin sitten aivan täysin eri juttu! Nyt oli vaan pakkorako, kun näitä biisejä ei tulla julkaseen muussa formaatissa, niin näin nyt tällä kertaa.
