Meinasin alkaa itse raapustamaan, tai no, näpyttelemään vastaavaa esseetä, mutta sinä olit jo ehtinyt esittämään kuta kuinkin samat näkemykset erittäin ansiokkaasti. Kiitos tästä.
Taisi Heikel sanoa ihan A-studion alussa, että kyseinen kokoontuminen ei ollut tuomioistuin, vaan keskustelu. Olen samaa mieltä niiden näkemysten kanssa, ettei Louhimiestä kuulu (ilman tuomioistuimen tuomiota, jota tuskin tulee) tuomita absoluuttisella varmuudella teoistaan, mutta silti näyttää hyvin todennäköiseltä, että syytöksistä ainakin suuri osa on totta.
Koska asiaan ei kuitenkaan olla puututtu “tarpeeksi ajoissa” (vaikka naisnäyttelijöiden kannalta täysin ymmärrettävästä syystä), jotta asiaa voitaisiin käsitellä tuomioistuimessa, en todellakaan toivo Louhimiehen uran kaatuvan tähän kohuun. Tähän on kaksi oleellista syytä: ensinnäkin mielestäni sivistyneessä yhteiskunnassa tuomiovalta kuuluu riippumattomalle ja luotettavalle tuomioistuimelle. Toisaalta jos Louhimies voi jatkaa ohjaajana, hänellä on mahdollisuus korjata käyttäytymistään ja jos hän ei näin tee, voipi olla toki niinkin, että tuore keissi voidaan viedä tuomioistuimeen asti.
Erikoinen keskustelu, kun oli asetelma, että syytetään Louhimiestä kimpassa. Olisivat ottaneet keskustelluun mukaan esim Pääkkösen tai Summasen.
Pahimmassa tapauksessa käy kuten Ruotsissa, jos ajojahti jatkuu ja jatkuu.
Epäasiallisesta johtamisesta syytetty Tukholman kaupunginteatterin johtaja teki itsemurhan
Fredriksson erosi tehtävästään kolme kuukautta sitten, kun 40 teatterin työntekijää syytti häntä epäasiallisesta käytöksestä ja huonoista johtamistavoista . Häntä syytettiin hiljaisuudenkulttuurin luomisesta, jonka vuoksi työntekijät eivät enää uskaltaneet huomauttaa epäkohdista.
Asia nousi julkisuuteen viime syksynä alkaneen # metoo -kampanjan myötä. Ruotsissa on vellonut voimakkaana.
Fredriksson johti teatteria 16 vuoden ajan. Häntä pidettiin uudistajana, joka kehitti teatteria ja loi menestystä.
– 16 vuoden johtamis- ja kehittämistyön jälkeen Benny Fredriksson joutui jättämään elämäntyönsä laajan mediavyörytyksen jälkeen. Se on surullista ja epäreilua. Se jätti häneen haavan, joka ei parantunut, kuvailee Sture Carlsson tiedotteessa.
Ihan mielenkiintoinen tuo Jasper Pääkkösen ulostulo. Käytännössä tyrmää kaiken mitä Pamela Tola on sanonut.
Täällähän nyt puolustellaan Louhimiestä. Osashan hän esiintyä niin anteeksiantavasti ja sympaattisesti A-studiossa. Niinhän osaa muuan Raimo Summanenkin ja käyttäytyy ammatissaan täysin psykopaattisesti. Ei ne naiset huvikseen ole tulleet kertomaan julkisuuteen kokemuksiaan, mikä on varmasti myös raskasta ja nöyryyttävää. Vai pitäisikö tällaiset vallan väärinkäytökset lakaista maton alle vielä nykyäänkin niinkuin on tehty vuosisatoja ja odotella kun niiden uhrit tekevät itsemurhia.
Ei tietenkään pidä. Oikea paikka tämmöisten puomiseen on rikosoikeus, työtuomioistuin ja näyttelijäliitto. Jos 15 vuotta sitten tapahtuneita vääryyksiä rupetaan puimaan yleisradion studiossa sana vastaan sana menetelmällä, niin ei sekään ole oikein.
Niin siis puhe oli vain jostain 15 vuoden takaisista tapahtumista eikä mistään tuoreemmista? Ja ei sana sanaa vastaan, vain monen ihmisen sana Louhimiehen sanaa vastaan.
Ylen keskusteluohjelmassa käsiteltiin 15-vuotta sitten tapahtuneita asioita suurimmaksi osaksi.
Edit: Lisätään tähän, että en puolustele Louhimiehen toimintaa, vaan kritisoin tapaa käsitellä asiaa.
15 vuotta sitten tapahtuneita asioita uskalletaan ottaa esille vasta nyt, koska aiemmin ei ole uskallettu.
Tai sitten sillain, että asiat mitä pidettiin hyväksyttävinä, ei pidetä enää 15 vuotta myöhemmin hyväksyttävinä. Tällöin on vain syytetyn vaikea puolustella itseään.
Tai sitten niin, että asiat, mihin on suostunut aikaisemmin uraansa edistäkseen, ei enää nykyään suostuisi…
Näin se on ja asiasta puhuneiden on pitänyt hankkia kannuksensa, että heitä kuunnellaan ja heidän kertomuksensa noteerataan, eikä paineta villaisella toteamalla että julkisuutta vain hakevat. He ovat kärsineet häpeästä jopa 15 vuotta, mutta siltikään he eivät saisi asiasta puhua. Jasper Pääkkönen on luotettavampi lähde kertomaan Pamela Tolan kokemista kivuista, kun onhan se nyt näytellyt viikingeissäkin ja on…
Kuunteleminen on arvokas asia, mutta sillä ei ole mitään merkitystä jos sanomaa ei edes halua ymmärtää. Sama ongelma se on aina kaikessa viestinnässä, omat ajatukset, kokemukset ja arvostukset vaikuttaa liikaa että viesti menisi perille. Puhe kuullaan, mutta sitä ei haluta ymmärtää. Tässäkin tapauksessa 99 % ihmisistä on muodostanut mielipiteensä ensimmäisen uutisen luettuaan. Nyt vain kaivetaan asioita jotka tukevat omaa mielipidettä, muut jätetään noteeraamatta.
Voi olla että Louhimies joutuu tavallaan sijaiskärsijäksi. Toivottavasti kuitenkin oppii tästä käsittelystä , hakee apua ja muuttaa toimintatapojaan. Anteeksipyyntö ei mitään auta ellei se johda omien menettelyjen pohtimiseen ja muutoksiin. Anteeksipyynnön pitäisi tarkoittaa, että myöntää toimineensa väärin, katsotaan nyt sitten mitä Louhimies anteeksipyynnöllään tarkoitti.
Ainakaan minä en ole näin väittänyt. Mutta Pääkkösellä ja Tolalla on melkoisen erilainen näkemys tapahtumista ja Louhimiehestä. Olivat kuitenkin kahdestaan esim. siinä raiskauskohtauksessa.
Vaikea sanoa kumpi puhuu totta, mutta kai Pääkkösen sanomisellakin jotain väliä on?
Ei tuossa Ylen alkuperäisessä jutussa kyllä puhuta pelkästään mistään 15 vuoden takaisista asioista, vaan myös elokuvista 8-pallo (2013), Vuosaari (2012) ja Käsky (2008). Suomen Kuvalehti puolestaan kirjoitti viime kesänä Tuntemattoman sotilaan (2017) kuvauksiin liittyvistä epäkohdista, kuten avustajan kuolemasta ja viiden tuotantotiimiläisen irtisanoutumisesta.
Niin. Muun muassa Kuusniemi on kertonut, ettei tuotantoyhtiö ole ottanut heille kerrottuja epäkohtia vakavasti. Kuinka moni meistä tietää, onko Louhimiehen toiminnasta jo valitettu liittoon tai asiaa puitu siellä? Kenties käyty luottamuksellisia keskusteluja liiton edustajan kanssa aiheesta? Täytyy samalla muistaa, miten erityinen ala on kyseessä. “Taiteen” nimissä on aina voinut tehdä kaikenlaista. Lisäksi näyttelijät ovat olleet parikymppisiä. Liitossa on voinut hyvin olla sama kaiku kuin tuotantoyhtiössä tai asiaa ei ole edes uskallettu enää sinne viedä. Me emme sitä voi tietää.
Joku näyttelijöistä olisi tietysti voinut viedä asian tuomioistuimeen ja samalla luultavimmin tuhota uransa, sillä todisteena olisi useissa tapauksissa ollut ainoastaan näyttelijän sana siitä, ettei tapahtumista ole sovittu etukäteen. Hyvällä säkää tietysti esimerkiksi joku “salaisen ohjeen” saanut vastanäyttelijä olisi voinut lähteä todistajaksi.
Selviä työturvallisuuteen liittyviä rikkeitä toki on, joista joku olisi voinut menestyksekkäästi valittaa, mutta kuinka moni meistä lähtisi viemään esimiehen kyseenalaisia toimintatapoja ensimmäisenä työtuomioistuimeen?
En usko, että kukaan naisnäyttelijöistä olisi yksin edes uskaltanut nostaa epäkohtia esiin, sillä kyse on monessa kohtaa pienistä seikoista (hiuksiin sylkeminen jne.), joista kokonaiskuva vasta muodostuu.
Minä kommentoin A-studiota ja se selviää myös minun aikaisemmista kirjoituksista.
Vaikka asia ei pahemmin itseäni kiinnosta, niin kun sanonta “joka vanhoja
muistelee, sitä tikulla silmään”. Nimittäin paljonhan tässä meetoo-hegemonioissa
ollaan taas leimattu tietystä suunnasta,mutta ei muisteta, että aikoinaan Jouko Turkka,
Pertti Pasanen ja vaikka Jörn Donner eivät varmasti olleet kaikkein sensitiivisimpiä
kavereita tämän asian puitteissa…mutta eipä paljoa kaivella.
Että nääs tuli vaan mieleen.
Onneks pääsee pian kuukaudeksi pois, ei täällä miehenä uskalla edes kulkea.
Ei varmaan Hollywoodissakaan ole aina pyhäkoulua pidetty. Rooleihin ja tähteyteen tie on voinut olla kivinen ja … vaativa. Mutta kannattaako kaikkea tuoda julki ennenkuin on tarkoitus tehdä muistelmilla rahaa. Onhan näissä meidän tapauksissa varmaankin moitittavaa, mutta jotenkin tuntuu nyt siltä että Woman Power jyrää aika suvereenisti. Onkohan miehillä enää mitään jakoa.
Meilläkin ovat olleet äänessä enemmän tai vähemmän sorretut sari sairaanhoitajat, leena lastentarhanopet, nina näyttelijät jne. Eihän nämä mitenkään samalle viivalle kuuluvia juttuja ole, mutta siltä ajatukselta ei voi välttyä, että naiset on nyt vauhdissa ja voimissaan. Jaa, tais se yks näyttelijätyön lehtori tms., A-studiossa sentään mainita tuon liksapuolenkin. Että sikälikin arvostusta pitäis saada lisää. Tämä koskis kyllä sitten varmaan miespuolisiakin.
Nää metoo-jutut on kyllä aika kaksipiippuisia. Asiat on tottakai tärkeitä, mutta miten ja missä syyllisyyttä käsitellään, mitkä ovat tuomiot. Nyt kun tuntuu, että syytetyillä ei ole mahdollisuutta kunnon puolustautumiseen. Hyökkääjällä on etu. Mediat kun pääsee vauhtiin, alkaa melkoinen ryöpytys. Vastustamaton lumipalloefekti, joka vie maineen, ehkä elannon jne. Ei tämmöistä vyörytystä saanut ennen nettiä aikaiseksi pikkurahalla. Nyt on aivan toisin. Syylliseksi leimaaminen käy sukkelaan. Miten mahdollinen kunnian ja maineen palautus.
Ihan offtopicina: jos ajattelet asian näin niin silloin miehillä ei ole mitään jakoa. Ensinnäkin koko keskustelu on pöljä, koska ei ole olemassa mitään miesten tai naisten toimintatapoja. On vain ja ainoastaan kulttuuriin kasvaneita ja opittuja toimintatapoja. Kysymys on siis kulttuurista - ei sukupuolesta.
Suomessa on myös valtavan vahva hiljenemisen kulttuuri, joka tarkoittaa sitä, että porukoissa tiedetään asioita, mutta niistä ei saa puhua. Tämä hiljaisuuden verho kätkee taakseen paljon asioita, joita ei tule hyväksyä ja yleensä ainoa tapa tehdä asioista keskustelu on julkisuus asian ympärillä. Kyseessä ei ole naisten hyökkäys miehiä vastaan vaan enemmänkin eräänlaisen hiljaisuuden kulttuurin vähittäinen loppuminen.
Tuo ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Kyllä äijäilyt ja ämmäilyt on ihan kulttuurista riippumatta pääpiirteittäin samanlaista. Miehet machoilee ja ratkoo asioita nyrkein. Naiset on herkempiä ja tunteellisempia. Noin keskimäärin. Tähän on tultu evoluution kautta ja sukupuolihormoonit vaikuttaa toimintatapoihin. Toki kulttuurilla on oma osansa, mutta aika marginaalinen.
@tappawafanfoeva arvelin, että joltain tulee melko voimakas vastareaktio siihen, mitä sanon, joten hyvä näin. En todellakaan aio edes yrittää muuttaa käsitystäsi asiasta, koska voimme molemmat pitää omamme.
Se, mitä omassa kommentissasi tosin tällä hetkellä kuvailet on jälleen kulttuurissa opittua.
Tämä on käsitys. Ratkovatko kaikki miehet asiat nyrkein? Ei. Ja onko jokainen, joka ei ratko esimerkiksi h o m o seksuaali? Jos kysymys olisi jostain muusta kuin kulttuurissa opitusta toimintatavasta niin silloin kaikki toimisivat fysiikan pakottamina samalla tavalla.
Miten mittaat sen, kuinka tunteellinen tai herkkä joku on? Mittaatko sen ulkonäöstä vai mistä? Ihmisen rajallisuus on siinä, että me tulkitsemme massoja hyvin pienen informaation varassa. Esim. mies voi olla (olematta homo) hyvinkin tunteellinen ja herkkä, mutta kulttuurisen vaikutuksen vuoksi mies on tuomittu olemaan näyttämättä se.
Se, että emme näytä jotain tunnetta ei tarkoita sitä, etteikö tunnetta olisi.
Ihminen on usein kasa tunteita - sukupuoli ei juurikaan asiaan vaikuta. Se, miten meidät on opetettu kulttuurissa käsittelemään erilaisia tunteita on se, joka oikeastaan tuo isoimmat erot. Se on vähän kuin se, kuinka avoimesti miehillä on oikeus selvinpäin kertoa tunteistaan.
Minä olen sen ajan kasvatti, kun kotona on opetettu, että miehet eivät itke. Ja usko tai älä niin minä en osaa vielä tänä päivänäkään itkeä. Kysymys on siitä, että minut on kulttuurisesti opetettu tukahduttamaan kaikki tunteeni, jotka voisivat johtaa itkemiseen. Ja niin pöljää kuin se onkin niin naiset ovat täysin samojen tunnekoukkujen armoilla, koska myös naiset on kouluopetettu siihen, että miesten ei tulisi itkeä.