Alistus vai menestys?

Yleinen kiekkokeskustelu
1

Viime aikoina palstalla on näkynyt jonkun verran äärimmäisen kovan pelin ihannointia, vrt. Finaly vs. Miklik.

Eikä siinä mitään. On arvovalinta, jos arvostaa väkivaltaa siinä määrin, että haluaa palkita sen esittäjiä maksmalla pääsylipusta. Itsekin teen sitä, kun maksan ruutu.fi:n palveluista, ei sillä.

Mutta tämä olisi joka tapauksessa tylsä keskustelun aihe, koska onhan siitä puhuttu jo.

Vänkkäyksessä aiheesta suuntaan ja toiseen olen kuitenkin tunnistavinani koulukunnan, jolle joku luolamiesmäinen “äijämäisyys” on tärkeämpi kuin lukemat tulostaululla. Ja tämä sitten taas on mielestäni kiinnostavaa.

SM-liigassa lätkä kuitenkin menee koko ajan enemmän taitokiekon ja luistelun suuntaan, ja nyt perjantainakin Tappara osoitti että puolittaisellakin pakistolla voidaan joukkueena voitttaa yksittäiset Finleyt ja Aaltoset.

Sitä vaan mietin, että kun osalle täällä ne kovat taklaukset, tappeluiden voitot ja ylipäätään se kovuus ja “silmä silmästä”-meno tässä lajissa on se juttu, josta tuntuu kovimmat kicksit tulevan, niin kumpi oikeastaan olisi kovempi juttu, voittaa mestaruus tällä lähes tieteellisen pitkälle kehitetyllä, “pehmeällä” reagointipelillä vai jäädä liigassa esim. neljänneksi olemalla liigan pelottavin joukkue fyysisesti tai luomalla jatkuvan väkivallan uhan vastustajalle?

Kysyn siksi, että joillekin tuo testo-mestaruus näyttäytyy täällä niin kovin tärkeältä, enkä oikein käsitä miksi tai että mitä ihmeen hienoa siinä on.

Ajankohtaiseksi tämän tekee keskusteu tulevan/tulevien vahvistusten luonteesta.

Vastaan itse itselleni ensimmäisenä: Lätkässä ehkä eniten nautin kauniista, maaliin johtavasta, poikkikentän syötöstä, en maailman kovimmasta lämäristä tai siitä että joku lyö toista turpaan.

6 tykkäystä
2

Asiaa puhut. Itsellä ristiriitaisia fiiliksiä koska haluan kovuutta, mutta nautin enemmän siitä kun dominoidaan hienoimpien maalien listaa. Tykkään myös kovasta pelistä, mutta en Finleyn kaltaisista taklauksista.

Tappara osaa vastata kyllä kovuuteen ja siihen vastattavakin ja ehkä me kaivattais oma Finley, mutta mielestäni Dixonin tyylinen olisi enemmän se kovuus mitä Tapparaisuuteen kuuluu kuin apina joka ei osaa kuin osua mieheen joka ei näe sitä.

3 tykkäystä
3

Itse tykkään kovasta kamppailusta ja siitä että peleissä on tunnetta ja tahtoa. Spontaaneja pelitilanteisiin kuuluvia tappeluita en paheksu, jos niin sattuu käymään. Tunne kuitenkin kuuluu lajiin vahvasti. Goonikulttuuri on mielestäni lähinnä naurettavaa.

Noille koville puun takaa suoritetuille taklauksille/metsästyksille (lähinnä keskialueella) pitäisi mielestäni sääntöjen puitteissa keksiä jotain. Todella vaarallisia tilanteita ja jos riittävän kovalla vauhdilla osuu pelkkään kroppaankin, niin seuraus voi olla vakava. Esim. aivotärähdyksiä ei pidä aliarvioida yhtään.

5 tykkäystä
5

Itse tykkään kun pelissä on sopivassa suhteessa tunnetta, asennetta, taitoa ja kovuutta. Kentällä oleva tunne ja asenne herättää aina myös paikalla olevan yleisön. Näin ollen on myös mukavampi nauttia taidokkaista syötöistä ja ratkaisuista, koska yleisö elää mukana kohahdellen.

Kovuutta pitää olla myös, niin pysyy yleisökin mukana pelissä. Ei noita taidokkaita ratkaisuja tule jatkuvasti hyökkäyksestä toiseen. Omasta mielestä ylikovat ja täysin puun takaa tulevat taklaukset ovat täysin turhia. Laitojen pitää kyllä ryskyä ja olihan eilisessä pelissä taas Bonsan tyylikäs ahteritaklaus. Silkkaa taidetta sisältävää kovuutta, joka pysäyttää vastustajan tyylillä.

2 tykkäystä
6

Tuossa @JaKu:n viestissä tuli hyvin pelkistettyä minunkin ajatukseni. Lisäisin vielä tuohon kovuus-osioon “puhtauden” ja vastustajan kunnioittamisen. Näistä asioista on hyvä jääkiekko-ottelu tehty!

2 tykkäystä
7

Juurikin nämä yllä olevat asiat, mutta edelleen mun puolesta tämmösiä Finleyn kaltasia pelaajia sais teloo ja oikein urakalla, ei voi arvostaa pelaajia jotka ei kunnioita ketään. Pois jääkiekosta keinolla millä hyvänsä.

9

Eikös se ollut HIFK, jolla oli kauden alussa se selvästi paras joukkue :wink: Tappara pelasi esim. viime vuonna huomattavan kapealla hyökkäysrosterilla poffeja. Laatua riittää nytkin, mutta ns. reservissä olevilla hyökkääjillä (Luoto, Peltonen, Levtchi, Honkanen) on tältä kaudelta pelattuja pelejä Honkasta lukuunottamatta ihan muutamia. Näin kapealla rosterilla ei esim. Kärpät ole miesmuistiin ollut liikkeellä. Tälläkin kaudella ovat on käyny pohjoisessa kuin saluunan ovet.

Aiheestakin sen verran, että pidän enemmän taitopelistä kuin tappeluista. Taklauspeli kyllä kuuluu lajiin, jos voidaan välttää esim. aivotärähdysten lisääntyminen.