Avataanpa tämmönen keskustelu näin lauantai-illan ratoksi, ja siksi, että sääriluun etuosaan sattuu niin pirusti, kun lähden rappuja menemään alas tai ylös. Pari päivää on, luultavasti penikkatauti vaivannut säären etuosaa. Ei ole kipua levossa, mutta kun liikun enemmän, niin jo alkaa. Jonkinlainen ymmärrys tuon hoidosta minulla toki on, mutta tuodaan julki muittenkin ohjeet ja eihän sitä tiedä, vaikka viisastenkivi löyvettäis. Rasitusta on tällä viikolla ollut jonkin verran; 3 salitreeniä ja maanantaina 2 h pingistä ja keskiviikkona aamulla 2,5 h sekä illalla 2 h. Lisäksi perjantaina 2h. Normi viikko.
2 tykkäystä
Mä en tiedä penikoidenhoidosta muuta kuin, että kädellä tai rollerilla painaa polvesta jalkaterää kohti. Nuo menee usein kipeiksi, kun lähtee kävelemään/patikoimaan, mutta vertyy lämmetessään. No ei niistä mulla enempää.
Mulla on ollut yksi sellainen oikea liikuntavamma. Sählyä pelatessa tuli kerran xz-tason suuntainen (eli lateraalinen) paskaks meno oikean polven kierukkaan. Siitä otettiin lopulta se repaleinen osa pois. Oireet sellaiset, että reeni normaalisti loppuun, ja kun kotona nousi autosta niin ei pystynyt jalalle varaamaan painoa. Pystyi ihan normaalisti kävelemään ja esim. luistelemaan, mutta juokseminen ja hiihtäminen esim. sattuivat kuin olisi miekalla pistänyt. Tuo ei sillain muuten elämää vaivannut, niin ortopedikin oli sitä mieltä aluksi, että voidaan katsella paraneeko. No, lopulta kuvattiin ja sitten leikattiin. Leikkauksen jälkeen jo seuraavana päivänä toimi normaalisti. Jos jollain on tuollaisia, niin kyse voi olla siis tästä.
Toinen ns. urheiluvamma puhkesi viime syksynä. Puristan ilmeisesti liikaa (sähly)mailaa yläkädellä (oikea), sillä keskisormeen aukeaa lämmätessä kynnen oikealle puolelle sentin mittainen haava. Nykyään pelaan sormi teipattuna niin ei haittaa. Haavan aiheuttanee puristuksen ja gripin aiheuttama leikkausvoima.
Penikkatauti on ärsyttävä oire. Itsellä tulee lenkkeilystä herkästi ja varsinkin asfaltilla lenkkeilystä. Voi oireilla pitkäänkin. Itse en ole mitenkään muuten hoitanut, kun pitänyt vaan taukoa lenkkeilystä.
6 tykkäystä
Penikkataudin voi myös sekoittaa vastaavia oireita aiheuttavaan tulehdustilaan jalan lihaksissa tms, ja ymmärtääkseni nuo kaksi olisi tärkeä erottaa toisistaan koska hoito niillä erilaista, vaikka oireet samankaltaisia.
Ja tämä pelkästään hatun muisteloista temmattua, ilman lääkärin papereita.
3 tykkäystä
Oli joskus penikkaongelmaa ja tässä ohje.
Pahviseen kahvikuppiin vettä ja pakastimeen. Kun se on jäässä, kuorit kuppia vähän ja saat jäisen ”dödöpuikon”. Liu’utellen hierot sillä ongelma-alueita, sillain että meinaa tulla tippa linssiin. Päälle ibuprofeeni 3x800mg per vrk muutaman päivän ajan ja lepo.
Good as new!
8 tykkäystä
Pystytkö menemään yhdellä (sillä kipeällä) jalalla kyykkyyn ja ylös?
Jos tekee niin kipeää ettei onnistu, niin kyse voi olla myös säären rasitusmurtumasta.
1 tykkäys
Kehonhallinnallisesti vaikeaa, mutta tuettuna voi, ihan vähän tuntuu
Tulehduskipulääkettä kouraan, jalat koholle, kylmäpussi jalkaan ja kylmä olut kouraan.
Toista joka ilta viikon ajan.
Good as new.
3 tykkäystä
Juu voi ottaa käsillä tukea vaikka seinästä.
Mutta jos siis pystyit tuon suoritteen tekemään, niin se rasitusmurtuma on ainakin poissuljettu.
1 tykkäys
Itsellä molempien polvien rikkoutuneista kierukoista pienemmät palat poistettu.
Jääkiekkoura loppui siihen kun olkavarsi muljahti pois kuopastaan kun laitaa päin tuli liuuttua ja kädellä tyhmyyksissä laitettua vastaan.
Se on nimittäin tuo olkapään leikkaus hankala rasti kun ojentaja, hauis, epäkäs, selän ja rinnan lihakset on sikin sokin siellä olkapäässä ja terveitä ei saisi rikkoa.
Kolme sormea murtunut mutta ne ei juuri menoa haitanneet.
Jalkapallossa 2 kertaa polvi muusiksi. Eturistiside, sivuside, kierukka ja kerran peukalo taittu ranteeseen kiinni. Leikkauksilla kuntoon.
Nilkkoja ei viitsi edes käydä ikinä näyttämässä, ties mitä kaikkee vammaa niistä löytyisi.
Ahkera kuntouttaminen yhdistettynä lepoon on kaiken a ja o.
Aktiiviuralla lentopallossa nilkat ja polvet menneet useasti ja nyt vaivaa kulumina yms. Toinen polvi mm menee silloin tällöin pois sijoiltan kun ristisiteet on niin löysällä. Lisäksi junnuna tuli heitettyä keihästä ihan SM-tasolla asti, niin nyt olkapää oireilee.
Jos kyseessä tosiaan on “penikat”, ei niihin mitään hokkuspokkusta ole. Tulehduksellisia muutoksia hillitäkseni söisin 3-5vrk tulehduskipulääkeKUURIN (3krt päivässä) ja samaan aikaan hillitsisin kipua aiheuttavaa rasitusta. Muuten tuo kuuri menee harakoille.
Samaan hengenvetoon huolestisin säärien etuosan ja alaraajojen venyttelystä, mahdollisesti hyvin kevyestä hieronnasta rullalla tai käsin (riippuen vasteesta) ja kylmähoidosta kipukohtaan (väh. 3 krt/ vrk ja aina 15 min kerrallaan). Kylmä on urheiluvammojen pahin peikko ja tätä usein tehdään liian vähän. Kylmägeeliä en todellakaan tarkoita, vaan pakkausta/ jääpaloja yms. Jos nyt sattuisit olemaan avantofani, niin sitten sinne.
Tuo on kuitenkin vain se kivun hallintavaihe ja jotta vamma ei uusiudu, olisi hyvä itse miettiä sitä, mikä tilan taas provosoi ja ratkaista se.
2 tykkäystä
Itsellä takana motocrossura. Aloitin hieman alle 5-vuotiaana 1987 ja lopetin 2010. Enemmän ja vähemmän kropassa pientä. Toinen solisluu murtunut ja sen puolen olkapää kaksi kertaa paikaltaan. Enää ei voi korjata ja magneetissa todettiin alkavaa nivelrikkoa. Toinen olkapää kerran paikaltaan, se on ihan ok. Kaksi murtunutta kylkiluuta, ranteessa pieni murtuma, joka parani muutamassa viikossa. Molempia nilkkoja pitänyt huoltaa kirurgin pöydällä, oli rasitusvammoja. Oikeasta polvesta revennyt sivuside. 5 aivotärähdystä. Muuten ukko on ihan kondiksessa. 
5 tykkäystä
Itsellä meni eturistisiteet polvesta, tai tarkemmin polvista. Salibandy tosiaan oli laji ja pelipaikkana puolustaja.
2010 Helmikuussa - Kahmaisin pallon kulmaan tyypillisellä käärmeenkielellä, jota usein käytin. Käännyin kulmaa kohden nopeasti, miltei ilmassa hakemaan palloa, tällöin vasen jalkani vääntyi. Paraneminen meni huikean hyvin, olin valmis jo peleille 4,5 kk jälkeen. Se oli riski,mutta ei kostautunut. Tein todella paljon töitä jalkani eteen.
2014 vuoden lopussa - Meni oikeasta jalasta eturistiside. Kys. turnauksen kenttä oli hyvin pieni parketti. Pallo pomppi omituisesti kulmaan, johon vastustaja oli jo ennättänyt. Tarkoitus oli ajaa nopeasti kroppaan kiinni, koska parketilla on hyvä iskeä “pinnan huonouden” takia nopeasti kiinni.
Kävi niin, että kaveri oli valtavan kokoinen ja hän laittoikin kroppaa peliin - lensin törmäyksestä ilmaan päätyen yhdelle jalalle, joka vääntyi todella brutaalisti. Siinä vaiheessa arvelin, että ura alkoi kys. vastustajan seuran junnuissa, ja päättyi heidän divaritiimiä vastaan.
En ole enää uskaltanut koittaa takaisin kentille, sillä jotain omituista tuossa oikeassa jalassa on : - kun tulee nopea ja kova tärähdys liikkeessä, ei tunnu hyvältä. Sama tunne tuli jopa lämätessä, lyhistyin tällöin miltei kasaan.
Jalat kestävät kyllä rasitusta ja etenkin rajua voimaharjoittelua (esim jalkakyykyt) ja olen nopeampikin kuin ennen, vaikka lihasmassaa on tullut lisää yli 10 kiloa. Mutta ei vaan pelitä, siis nuo jalat pelejä varten. En koe turvallisuutta, vaikka olen toisinaan vähän “peloton” - On se vahva signaali jättää maila kaapin päälle.
Heikko kohta aikanaan oli myös vasen nilkkani. Se tosin nyrjähti vain kerran, nivelsiteet siellä vähän venähti ja tuli 1 kk tauko. Vamma tuli siitä, että pelaaja kaatui koko pituudeltaan koko jalkani päälle.
Muuta vammaa ei ole koskaan tullut, vaikka meno ollut joskus todella rajua, enkä oikein piitannut tai turhia pelännyt mitään.
On kyllä sikäli vähän epäonnista, että yksi pieni side molemmissa polvissa maksoi 2003-2014 kestäneen rakkaan harrastuksen, mahdollisuuksia oli saada kaikenlaista vammaa sieltä täältä.
Epäonni näissä on myötä, ennen sitä nuorempana luuli että on “voittamaton”. Se oli kuitenkin harhakuvaa.
1 tykkäys
Kirjoitin vähän aikaa sitten ketutusketjuun, että polvi on hajalla ja luultavasti takaristiside. Nyt on tutkimukset tehty ja jalka näyttää robotilta eli magneettikuvasta todettiin vain takaristisiteen (PLC) hajonneen. Hoidoksi jalassa on nyt PLC tuki seuraavat 6 viikkoa 24/7. Tuen otan pois vain suihkuun mennessä.
Tuen tarkoitus on työntää jousen avulla säärtä eteenpäin, mikä estää PLC:n venymisen ja näin mahdollistaa sen paraneminen ilman leikkausta. Harmmillista vain, että minulla on pohjeluun päässä pieni murtuma, mikä turvottaa säären ja saa tuen käytön olemaan epämukavaa. Käytännössä koko sääreni on yhtä isoa verenpurkaumaa. Nukkuminen oli hivenen hankalaa, mutta onnistui.
Toivon todella, että tuen pitäminen on sen arvoista ja vältän tämän avulla leikkauksen. Onko palstalla kohtalotovereita, jotka ovat onnistuneet hajoittamaan vain takaristisiteen? Polvivammat tuntevia fysioterapautteja voi myös suositella yksityisviestillä.
1 tykkäys
Sopiiko kysyä, että miten pahasti meni rikki? Jouduttiinko leikkaamaan?
Omassa lajissa (motocross) nuo olkapäävammat on todella yleisiä. Ei löydy varmaan sellaista aktiivikuskia, jolla olisi esim. molemmat solisluut ehjiä. Itsellä toinen murtunut kasvuiässä, sitä ei hoidettu ja nyt se on mutkalla. Tästä syystä tämä olkapää on noussut kupista pariin kertaan mutta pudonnut onneks takaisin, toinen olkapää vähä parempi, noussut kupista kerran ja putos takas. Olen selvitännyt ilman leikkausta mutta nämä ovat jättäneet jälkensä. Olkapäässäni todettiin alkavaa nivelrikkoa pari vuotta sitten.
Olen seurannut monen kollegan kuntoutumista olkapääleikkauksista. Se on hidasta ja vaatii kovaa kuntoutusta. Menee kuukausia, että kestää täyttä urheilua. Eli mutuna sanon, että jos huhti/toukokuussa leikataan olkapää, ei ole syyskuussa vielä rivissä. Jos tehdään iso remppa.
Tässä on kyllä itsekin saanut yhtä ja toista kolhua, kun reilu 20 vuotta aktiivisesti tuota motocrossia tuli ajettua, kilpaa 17 vuotta. Tosiaan noi olkapää vammat, 5 aivotärähdystä, murtuneita kylkiluita, revennyt sivuside polvessa, murtunut ranne ja isovarvas. Pari todella kovaa jännetupentulehdusta, jotka vaativat pari viikkoa kipsausta ja kortisonihoitoa, pieni nilkkaoperaatio, kun jänteissä oli häikkää. Mutta silti olen selvinnyt suhteellisen vähällä!
1 tykkäys
Onkos palstalaisilla eturistisideleikkauksista kokemusta?
Itsellä operoitiin hiljattain ~20 vuotta sitten osittain revennyt eturistiside. Siihen aikaan hoito oli nesteen poisto, kuntotus ja ortoosi jalkaan. Sitä ortoosia onkin tullut käytettyä ahkeraan kaikissa pallopeleissä jne. Lähiaikoina polven instabiliteetti kasvoi ja usein (n. kerran kk) se ikään kuin petti alta. Taipeeseen turposi patti (bakerin kysta) ja kipua tuli.
Syksyllä Hakametsässä näin vanhan puolitutun, joka toimii ortopedinä, ja kyselin häneltä, mitä asialle pitäisi tehdä. Uusi magneetti ja tutkimusaika, lopputuloksena vahva suositus leikkaushoidolle. Sovittiin, että leikataan.
Leikkauksessa otettiin siirre takareidestä ja siitä tehtiin uusi eturistide, joka kiinnitettiin ruuveilla reisiluuhun sekä sääriluuhun(?). Aiemman, osittain revenneen eturistisiteen yläpäähän oli kroppa rakentanut pehmeää, joustavaa kudosta, joka poistettiin operaatiossa.
Toipuminen ei ole oikein sujunut, sillä polvi on niin turvoksissa, että se ei liiku käytännössä mihinkään, vaikka mobilisoida pitäisi. Leikkauksen jälkeisenä päivänä sääri oli niin kipeä, että luulin sen räjähtävän. Tästä olinkin kontaktissa tuohon ortopedituttavaan, joka leikkauksenkin teki.
Siitä kovasta säärikivusta olen päässyt eroon, mutta itse polvi on edelleen todella turvonnut ja kipeä sekä liikkuu huonosti. En pysty siis tekemään noita fyssarin neuvomia liikkeitä. Kylmää ja kohoasentoa on kyllä annettu lähes tulkoon suurin osa vuorokaudesta ja vähät liikkumiset kepeillä keventäen.
Millaisia kokemuksia teillä on tuosta kuntoutuksen aloittamisesta ja varsinkin ensimmäisestä viikosta leikkauksen jälkeen?
Ei kannata hätäillä alkuun. Niin kauan kun on turvotusta ei hirveästi pysty mitään tekemään. Kyllä se turvotus pikkuhiljaa häviää. Itsellä on aikoinaan leikattu eturistiside. Aluksi oli sellainen aika iso polvituki häkkyrä siinä. Oisko ollut kuukauden. Se tuki sivusuunnassa ja esti jalan menon aivan suoraksi sekä koukkuun menoa myös rajoitti. Fysioterapeutilla kävin aika monta kertaa sen jälkeen kun turvotus oli lähtenyt. Siitä oli iso apu. Paras kotona tehtävä kuntoutus oli minun mielestä kuntopyörällä polkeminen ilman vastusta. Töihin pystyin menemään noin 3 kk leikkauksen jälkeen. Tein silloin fyysistä työtä.
Edit. Ekan viikon käytännössä makasin sohvalla jalka kohti kattoa.
Edit2. Ja varsinaisen kuntoutuksen taisin aloittaa vasta kolmannella viikolla. Silloin oli turvotus laskenut reilusti ja kivut siedettäviä. Kipulääkkeitä söin vajaan kuukauden. Alkuun meni tramalia aika reilusti.
1 tykkäys