Olenko idiootti?

Tänne voi jokainen kertoa noloja töppäyksiään tai sitten ihan arkisia hutikuteja. Jokaisella meistä joskus muisti pettää tai muuten vaan tulee epähuomiossa tyrittyä. Jaa oma kokemuksesi, niin nauretaan sitten sulle… köhköh sille yhdessä.

8 tykkäystä

Joskus nuorena miehenä olin illan Doriksessa ja ei ollut kauheita muistikuvia kotiin tulosta.

Aamulla sitten heräsin ja katoin että reidellä on jotain ruskeata.

Nappasin sen sormen päähän ja maistoin…

Sitten muistin, että kotiin tullessani olin löytänyt takin taskusta Geisha-patukan ja syönyt sen iltapalaksi nukkumaan mennessä.

Ja tämä on tosi tarina.

6 tykkäystä

Rahanpuutteessa möin kaikki n. 150 vinyyliä pois. En kaikkia kerralla, vaan pienissä erin. Ja tyhmänä vein osan niistä paikkaan, jossa ei osattu arvostaa niitten arvoa. Sitten löytyikin oikein sellainen liike, jossa tajuttiin levyjen arvo, ja sain kunnon hinnan. Kyseessä oli liike, joka on erikoistunut ostamaan käytettyjä vinyylejä.

Hyvä esimerkki tyhmyydestä: myin Ozin Decibel Storm -vinyylin, enkä saanut siitä juuri mitään. Discogs-sivulla levyn lähtöarvo on 26,25 euroa. Mutta vastaavasti kun älysin mennä käytettyjen levyjen ostoon erikoistuneeseen liikkeeseen, niin esim. Heavy Loadin Death Or Glory -vinyylistä sain 20 euroa.

7 tykkäystä

Ite parisen vuotta sitten tulin kaupasta ja puhelin soi kotiovella. No heitin ostospussin keittiön pöydälle ja vähän aikaa höpisin puhelimessa. Sitten luuri siihen pussin viereen ja kun aloin pakasteita laittamaan pakastimeen, niin jostain syystä se puhelin meni sinne kanssa. Tuli hetken aikaa etittyä, ei onneksi kerennyt olla siellä, kun vartin verran ja hyvin vielä pelas :grin:

13 tykkäystä

Onneksi toimi vielä! :+1:

1 tykkäys

Sinänsä varsin hyvä ketjunavaus :smiley: Tekee hyvää meille vakavamielisille, jos vaikka oppisi nauramaan itselleen edes vähän :smiley:

Oon tämän jutun kertonut tänne jo aiemmin, mutta kerron typistetyn version uudestaan. Tämä on tositarina.

Mulla oli pitkään erittäin epämiellyttävä tapa puhua ihmisistä niiden selän takana pahaa. En ole ikinä ollut hyvä suorapuheisuudessa. Elettiin vuotta 2015 ja paikkana entinen työpaikkani. Iltavuoron jälkeen mulla oli tapana jäädä kollegoiden kanssa höpisemään röökille. Jäin sitten yhden kollegan kanssa jutulle ja tuli aika kovasti jauhettua ihan puhdasta *askaa silloisesta esimiehestä. Asioita ne kaikki oli ja erittäin aiheellisia huomioita, koska oli työyhteisössä ns. vaikeampi vaihe menossa. Tuo olisi pitänyt purkaa pomon kanssa ihan kasvotusten, mutta ei minusta siihen ollut.

Tuo esimies on ns. töiden ulkopuolella ihan ystäväksi luokiteltava henkilö - ja on myös tämän tapahtuman jälkeen vielä tänä päivänäkin. Tuli sitten sanottua aika lailla kaikki siinä keskustelussa selän takana hänen kyvyistään ihmisjohtajana, työyhteisön johtajana ja ylipäätään kyvyttömyydestä ymmärtää meitä. Taisipa olla joap pari kirosanaa joukossa. Puhelin oli sitten taskussa sopivasti soittanut pomolle, joka huhuili aikansa linjalle ja oli jäänyt sitten kuuntelemaan meidän vaahtoamista 5 minuutiksi.

Kun tulin kotiin huomasin puheluhistoriassa puhelun ja kylmä hiki vaan nousi otsalle - ei kai vaan…kyllä kyllä. Seuraavana päivänä oli hieman nihkeämpää töissä, mutta pääsinpä jutteleen asioista ihan naamatusten. Sen jälkeen ei oo paljoa tullut ihmisiä selän takana haukuttua enää. Opin kerrasta. Silloin ei ollut kivaa, mutta jälkeenpäin episodi on ihan hauska :smiley:

31 tykkäystä

Onko muuten kellään muulla tullut ajatusta, kun on puhelin tai jopa lompakko hukassa… “mäpäs soitan siihen :rofl:

14 tykkäystä

On tullut aika useinkin. Kun joku on hukassa niin ekana tulee mieleen, että voisin soittaa siihen :smiley: Sitten yleensä havahtuu hetken päästä todellisuuteen, että avaimiin ei voi soittaa eikä sen pahemmin rahapussiinkaan. Ehkä tämä pitäisi konkretisoida ja asentaa niihin jotkut sirut?

Viime aikoina omaa elämääni on sotkenut tämä uusi etätyörytmi. Välillä olet niin pitkiä aikoja kotona tekemässä niitä töitä, että tulee joku hetkellinen hieno idea “voisin lähteä käymään huomenna vaikka maalla” ja sitten oot jo mielessäsi suunnittelemassa auton pakkaamista kunnes tajuat, että nyt on tiistai ja oot huomennakin töissä :smiley:

6 tykkäystä

Mulla on onneksi Postin työkännykkä käytössä, ja jos se tai oma känny on hukassa, niin soitan siihen hukassa olevaan puhelimeen. Eri juttu, jos molemmat on hukassa. :slight_smile:

Työvaatteiden mukana on mennyt pesuun milloin mitäkin lappuja, kuulakärkikyniä jne. Aina kun jotain sinne kuulumatonta löytää, niin ajattelee että ensi kerralla täytyy tutkia taskut hyvin. Koskaan niitä ei tule tutkittua :grin:

Kerran on tullut oltua myös kirvesklubilla seuraamassa Tapparan peliä. No, tämä oli pieni “jäniskevennys”. Hyvät oli tarjoilut ja lahjahuivi meni sisaruksen perheen käyttöön.

5 tykkäystä

Monesti on käynyt niin, että puhun puhelimessa ja samalla teen lähtöä kotoa tai toimistolta. Kerään kamppeita; avaimet, rahapussi, läppäri, puhelin… missä v*itussa mun puhelin on? Etsin ja etsin. Käyn läpi taskut, läppärilaukun, laatikoita, toisen takin taskuja, pöytiä, tasoja… kunnes lopulta tajuan, että puhelin on korvalla, koska puhelu on käynnissä…

19 tykkäystä

Itsekin tulee kommellettua mutta kerron ensin äidistäni jutun joka saa vieläkin hyvälle tuulelle, perinnollistäkin tämä sekoilu ehkä.
Äitini lakaisi terassia ja laittoi lopuksi katuharjan seinää vasten. Harjanvarsi osui ovikellon nappiin ja sisältä kuului oven läpi plimplom. Äiti sanoi että “no kukas sieltä nyt tulee” avasi oven ja katsoi sisälle. Tuijotti vähän aikaa sisälle, sitten pyöritti päätään, katsoi vielä uudestaan sisälle, kunnes älysi mitä oli tapahtunut ja räjähti nauramaan. :joy:

29 tykkäystä

Sitten vaan piipataan läppärillä äänimerkki puhelimeen.
On tää tekniikka ihmeellistä. :stuck_out_tongue_winking_eye:

1 tykkäys

No, jopas olen idiootti. Ei tullut pieneen mieleenikään. Kiitos vinkistä. :rofl:

1 tykkäys

Tämä ei nyt ole idioottina olemista, mutta Androideissa ja iPhoneissa kannattaa ehdottomasti (erityisesti lasten puhelimissa…) olla päällä se, että niiden nettipalvelun kautta puhelimen voi paikallistaa, laittaa hälyttämään ja tappaa koko luurin.

2 tykkäystä

Aika vahvasti on tämmönen fiilis joka päivä, kun työpaikalle astuu.

16 tykkäystä

Olen minä kerran käynyt Turussa. Ja kerran tuli juotua venäläistä pirtua. Mutta ei nyt näistä grande mokista sen enempää.

Tietysti erilaisia pieniä unohtamisia sattuu joskus. Esimerkiksi sellainen, että kauppaan on tullut otettua mukaan oikein hieno ostoslista ja kaikki ne listan ostoksetkin löytyvät kivasti, kassallakaan ei ole pitkää jonoa mutta lompakko on jäänyt kotiin.

10 tykkäystä

Muttet sentään ole mennyt kauppaan kantaen mukanasi roskapussia? Se vasta noloa on.

Edit:
Pitäsikö laittaa politiikka-alueelle, mutta ministereitäkin voi epäillä… :laughing:

1 tykkäys

Olen nyt tehnyt 3-vuoro töitä noin 15-vuotta putkeen.
Kerran aamuvuoroviikolla heräilin sit ja katsoin kelloa et ei jumankauta myöhästyn töistä.

Kauhee rähinä päälle ja tyyliin juosten alakertaan kahvit tulille puurot mikroon ja sit hammaspesulle… No kahvit valmiina ja myös puurot. Alan siinä sit heittään puuroa naamariin ja puolisoni käy veskissä ja kysyy että etkö meinaa nukkuun enään tulla?
Olen et no en kun täytyy töihin lähteä… Johon puoliso että nyt vai? Kello on vasta puol kaksi yöllä🤫 Eli olin katsonut kellon unenpöpperössä ihan väärin😅
No kyllä siitä sit kuulinkin

20 tykkäystä

On kyllä jotain kamalaa, kun luulee myöhästyvänsä töistä. Mutta ai että, kun huomaakin, ettei olekaan myöhästymässä tai on peräti vapaapäivä. :stuck_out_tongue:

8 tykkäystä
UpCloud
Yhteistyössä UpCloud.com - maailman nopeimmat pilvipalvelimet!